Lue keskustelun säännöt.
Onko jollain hyväsydämisellä lähimmäisellä
16.08.2008 |
energiaa lohduttaa minua: raskaudesta haaveilevaa, 33-vuotiasta naista, jolla ei ole suurista toiveista huolimatta yli kahteen vuoteen tärpännyt? En ymmärrä, miksi elämä kohtelee juuri meitä näin? Olemme pariskunta, jotka rakastavat toisiaan, elävät terveellistä ja kunnollista elämää, rakastavat lapsia (33 ja 34v). Olemme kumpikin terveitä ja urheilullisia, ja elämme uskossa. Kummankaan suvussa ei ole lapsettomuutta, itse en ole koskaan käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, papat ja muut aina puhtaat. Mieheni on urheilullinen, terve ja elää myöskin hyvää ja tasapainoista elämää.
Silti, en ymmärrä, miksi lapsettomuus ravistelee juuri meitä? Siksikö, että kestämme nämä vaikeat tunteet? Miksi meille ei voi syntyä vauvaa, kun olemme valmiita ja kypsiä rakastamaan ja antamaan lapselle perheen, rakkautta, aikaa, välittämistä?
Jos joku jaksaa rukoilla puolestamme, olemme kiitollisia.
Kommentit (4)
eli älä anna periksi ja
ajattele postiivisesti
lue lapsikirjoja
tapaa lapsia
usko hyvään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitellaan että sillä epäonnella on joku syvempi merkitys tai että joku on sen teille määrännyt. Ja että elämä on teille nyt jotain velkaa, kun olette eläneet (Jumalan mielestä) kunnollisesti. Tuo varsinkin on sellaista tuubaa tuo, että teille muka annetaan enemmän koettelemuksia kuin muille, koska kestätte ne paremmin kuin muut. Ou pliiiis.... Kaikki sympatiani, mutta kai te olette lapsettomuusklinikalla jo käyneet?
ajattelin, että pitää rentoutua
ja se toimi:::)))
...myös itsestäni sen verran, että me olemme ns. sekundäärisesti lapsettomia. Olemme yli vuoden yrittäneet toista lasta, mutta sellaista ei vaan ole meille suotu. Olemme erittäin onnellisia siitä yhdestä lapsesta, jonka vuoden yrittämisen jälkeen ja Clomien avustuksella saimme. Nyt eivät edes Clomit näytä tehoavan.
Olemme myös terveitä ja urheilullisia, emme polta, juurikaan käytä alkoholia tms. Mies on tutkittu ja minusta ei ole löytynyt vikaa. Niinpä osaan hieman kuvitella suruasi, koska itse suren tätä lapsettomuutta myös. Tämä päivä oli taas se kuukauden suuri pettymys, kun menkat alkoivat :( Sydän itkee ja syli kaipaa.
Lohduttava halaus sinulle!