Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus puolison työnkuvaa kohtaan
25.08.2023 |
Minulla on jokin ongelma itseni kanssa, kaipaisin näkökulmia ja apua. Puoliso tekee hyvin erilaista työtä verraten minuun.
Puolisolla useita kertoja viikossa ns. Edustustilaisuuksia. Pukeudutaan ja laittaudutaan, mennään asiakkaiden tai kollegoiden kanssa hienoihin tapahtumiin ja ravintoiloihin, matkustusta vaativa työ ja yövytään kaupunkien parhaimmissa hotelleissa. Työ on paljon hienompaa kuin omani. Syödään hienoissa ravintoloissa, pidetään hauskaa (alkoholi ja sauna- / ravintolaillat kuuluu työnkuvaan).
Tunnen itseni katkeraksi. Hänen arki on käydä monta kertaa viikossa ravintoloissa, osallistua erilaisiin elämystapahtumiin ja nukkua hienoissa hotelleissa. Minun arki kotona suorittavassa työssä ja huolehtia lapsiarjesta. Viikonloput kun hänellä vapaata, syödään makaronia ja jauhelihaa ja punnitaan ne makaronit kun on viikko herkuteltu. Minun kanssa ei luonnollisesti kiinnosta lähteä esim ravintolaan, sehän on hänelle arkipäivää.
Olen siis toisinsanoen puolisolleni kateellinen hänen työstään. Minua ottaa päähän ja olen alakuloinen/vihainen kun hän jossain työmatkalla. Ei sen näin pitäisi olla. Kuinka saan käsiteltyä itseni kanssa, ettei hänen hieno työ ole minulta pois? Että olisin aidosti iloinen hänen puolestaan, kun pääsee syömään, tapahtumiin ja nauttii elämästä? Nyt en ole. Olen vain vihainen ja katkera.
Ei ilahduta yhtään kuulla suunnitelmia, mitä hienoa hän tällä kertaa on järjestämässä omalle tiimilleen, mihin ravintolaan mennään illalliselle ja mitä huikeita aktiviteetteja on suunniteltu parin päivän tiimipalavereiden ympärille. Ottaa vain hemmetisti päähän kuunnella, enkä ole yhtikäs iloinen.
Asia ei ole uusi, puhutaan vuosista kun näin on ollut enkä missään vaiheessa ole ollut asian kanssa mitenkään päin sinut.
Vertaistukea ja kokemuksia sekä neuvoja asian työstämiseen itseni kanssa kaipaisin?
Kommentit (77)
Ole iloinen puolison puolesta, jos hän tykkää noista tapahtumista. Monelle ne ovat myös työhön kuuluva pakollinen osa, joka ei houkuttele millään tavalla. Itselläni ei ole enää onneksi kuin muutaman kerran vuodessa tällaisia; aiemmin oli paljon useammin ja olisin todellakin mieluummin mennyt kotiin syömään ja nukkumaan. Jälkeenpäin ajatellen tietysti kokemus sekin, että on saanut syödä ravintoloissa, joihin ei muuten menisi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Siis minä en punnitse makaroneja viikonloppuisin, vaan puoliso koska hän ei tarvitse mitään kivaa tai erikoista perheen kanssa kun se kiva ja spesiaali on hänen työarkea. Pitäisi olla iloinen siksi, ettei minun eikä varsinkaan puolison mielestä ole kiva, että hänen työhän kuuluvien asioiden johdosta minä olen alakuloinen, katkera ja pahimmillaan vihainen. Ei hänellä ole minun takia kiva fiilis lähteä työmatkoille. Kotona odottaa vain katkera puoliso. Ei tee parisuhteelle hyvää, kummankaan kannalta :(
Ap
Ehkä sinä voisit käydä vastaavasti ravintoloissa joskus jonkun kaverisi kanssa ja puolisosi hoitaa sitten ne lapset sinä iltana? Jos viikossa puoliso on ravintolassa kolmena iltana ja sinä yhtenä, teillä on edelleen 3 iltaa viikossa viettää kahdestaan/perheenä. Tällöin sinäkin pääsisit edes joskus tuulettumaan kotoa.
Toki kannattaa myös miettiä, että mitä mukavaa voisitte tehdä kahdestaan tai perheenä. Jos ravintolaruokailu ei ole se juttu toiselle vapaa-ajalla, niin ehkä voisitte tehdä jotain muuta mukavaa yhdessä. Vaikka joku aktiviteetti, esitys tms., mikä nyt teitä kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ole iloinen puolison puolesta, jos hän tykkää noista tapahtumista. Monelle ne ovat myös työhön kuuluva pakollinen osa, joka ei houkuttele millään tavalla. Itselläni ei ole enää onneksi kuin muutaman kerran vuodessa tällaisia; aiemmin oli paljon useammin ja olisin todellakin mieluummin mennyt kotiin syömään ja nukkumaan. Jälkeenpäin ajatellen tietysti kokemus sekin, että on saanut syödä ravintoloissa, joihin ei muuten menisi jne.
Niin hänkin sanoo, että ei nauti niistä mutta on pakko. Se ei vain riitä ilostuttamaan minua hänen puolestaan, kun oma työ ja arki on vain niin erilaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttaudu parempiin töihin, sitten voit sinäkin tehdä työajalla kaikkea hauskaa. Samalla alat saada kunnon palkkaa niin, että voit osallistua taloutesi yhteisiin kuluihin. Pitää olla kunnianhimoa!
https://www.vauva.fi/keskustelu/5256695/voiko-puolisolta-vaatia-kunnian…
Niin. Elämä on valintoja. Itse valitsit oman koulutuksesi ja ammattisi sekä lasten kanssa kotiin jäämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Siis minä en punnitse makaroneja viikonloppuisin, vaan puoliso koska hän ei tarvitse mitään kivaa tai erikoista perheen kanssa kun se kiva ja spesiaali on hänen työarkea. Pitäisi olla iloinen siksi, ettei minun eikä varsinkaan puolison mielestä ole kiva, että hänen työhän kuuluvien asioiden johdosta minä olen alakuloinen, katkera ja pahimmillaan vihainen. Ei hänellä ole minun takia kiva fiilis lähteä työmatkoille. Kotona odottaa vain katkera puoliso. Ei tee parisuhteelle hyvää, kummankaan kannalta :(
Ap
Syytä itseässi että työnnät pois hänet elämästäsi .Kateus ja katkeruus pahompia suhteiden rikkojia. Mitä on tuo makarroonien punnitseminen? En ymmärrä.
Kun omaankin tylhön sisältyy edustusvelvollisuuksia, ymmärrän hyvin, ettei ravintoloissa huvita enää viikonloppuna käydä, ja mieluummin nuukkuukin omassa sängyssä kuin jossain hotellissa. Se oma koti on silloin juhlaa ja luksusta.
Mutta kun aapeelle oma koti on ankeaa arkea, niin olisiko sitä syytä piristää jotenkin. Paitsi tuo yllä esitetty että mene ravintolaan omien kavereidesi kanssa, kannattaa ehkä kysyä myös, onko teidän koti aapeelle mielen mukainen paikka? Miten siitä voisi tehdä enemmän sellaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko puoliso pihi ja nauttii vain työpaikan tarjoamista ruoista? Jos ovat työpaikan tarjoamia. Tiedätkö, ettei maksa osaa itse?
Saavatko puolison työpaikan työntekijät myös hyvää palkkaa vai korvaavatko edustustapahtumat työntekijöille jaettavia palkkioita?
Laskukauden varalle kannattaa kerätä säästöjä. Harva firma kestää tuollaista loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä voisit käydä vastaavasti ravintoloissa joskus jonkun kaverisi kanssa ja puolisosi hoitaa sitten ne lapset sinä iltana? Jos viikossa puoliso on ravintolassa kolmena iltana ja sinä yhtenä, teillä on edelleen 3 iltaa viikossa viettää kahdestaan/perheenä. Tällöin sinäkin pääsisit edes joskus tuulettumaan kotoa.
Toki kannattaa myös miettiä, että mitä mukavaa voisitte tehdä kahdestaan tai perheenä. Jos ravintolaruokailu ei ole se juttu toiselle vapaa-ajalla, niin ehkä voisitte tehdä jotain muuta mukavaa yhdessä. Vaikka joku aktiviteetti, esitys tms., mikä nyt teitä kiinnostaisi.
Olen yrittänyt. Ystäviä ei montaa, elävät omissa ruuhkavuosissaan ja jokainen mieluummin lähtee viettämään laatuaikaa mieluummin oman puolisonsa kanssa kun sellaiseen harvoin mahdollisuus / jaksamista.
Meillä ei myöskään tukiverkkoja. Kerran tai kaksi vuodessa tyyliin päästään ns. Syystä johonkin (esim häät tms). Eikä puolisoa niinkään kiinnosta, että hankittaisiin joku ulkoinen lastenhoitaja että päästäisiin vailla illalliselle. Se varmaan juurisyy tässä onkin, ettei häntä kiinnosta nähdä vaivaa tai järjestää minulle mitään kun saa työn puolesta sitä niin paljon tehdä ja kokea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole iloinen puolison puolesta, jos hän tykkää noista tapahtumista. Monelle ne ovat myös työhön kuuluva pakollinen osa, joka ei houkuttele millään tavalla. Itselläni ei ole enää onneksi kuin muutaman kerran vuodessa tällaisia; aiemmin oli paljon useammin ja olisin todellakin mieluummin mennyt kotiin syömään ja nukkumaan. Jälkeenpäin ajatellen tietysti kokemus sekin, että on saanut syödä ravintoloissa, joihin ei muuten menisi jne.
Niin hänkin sanoo, että ei nauti niistä mutta on pakko. Se ei vain riitä ilostuttamaan minua hänen puolestaan, kun oma työ ja arki on vain niin erilaista.
Ap
Eikös puolisosi voisi kustantaa sinulle silloin tällöin herkutteluhetkiä ravintoloihin, käyntejä teattereihin, konsertteihin tai mistä nyt itse sitten tykkäätkin. Teillä ei varmaankaan ole rahasta pulaa.
Tuollaisessa työssä on hyvä palkka ja hyvät ulkomaan päivärahat. Eikö puolisosi halua ilahduttaa sinua hankkimalla sinulle välillä sinun omia kylpyläviikonloppuja, jolloin hän on lasten kanssa kotona tai vaikka sinulle ravintolaillallisia arkea lastenhoitaja kotiin mallilla? Rahaa hänellä kyllä noihin olisi ja se tasoittaisi elämäntyylejänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kai pitääkö niistä tilaisuuksista. Itse kokisin sellaisen työn hyvin raskaana, enkä olisi siellä, koska haluan että voi olla rennommin tai että pääsisi vaikka luontoon jos sattuu olemaan. Onko lapsiarkeen hänestä apua tai muu ratkaisu. Oletko ajatellut yrittäjyyttä tai alan vaihtoa, jos on raskasta. Ja ei samaan aikaan pikkulapsiajan kanssa käy töissä? Vai haluaisitko erilaisen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.
Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.
Ap
Olisit nainut paskakuskin, mitä siinä vikiset.
Tai lukenut itsesi kiertäväksi diplomaatiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä voisit käydä vastaavasti ravintoloissa joskus jonkun kaverisi kanssa ja puolisosi hoitaa sitten ne lapset sinä iltana? Jos viikossa puoliso on ravintolassa kolmena iltana ja sinä yhtenä, teillä on edelleen 3 iltaa viikossa viettää kahdestaan/perheenä. Tällöin sinäkin pääsisit edes joskus tuulettumaan kotoa.
Toki kannattaa myös miettiä, että mitä mukavaa voisitte tehdä kahdestaan tai perheenä. Jos ravintolaruokailu ei ole se juttu toiselle vapaa-ajalla, niin ehkä voisitte tehdä jotain muuta mukavaa yhdessä. Vaikka joku aktiviteetti, esitys tms., mikä nyt teitä kiinnostaisi.
Olen yrittänyt. Ystäviä ei montaa, elävät omissa ruuhkavuosissaan ja jokainen mieluummin lähtee viettämään laatuaikaa mieluummin oman puolisonsa kanssa kun sellaiseen harvoin mahdollisuus / jaksamista.
Meillä ei myöskään tukiverkkoja. Kerran tai kaksi vuodessa tyyliin päästään ns. Syystä johonkin (esim häät tms). Eikä puolisoa niinkään kiinnosta, että hankittaisiin joku ulkoinen lastenhoitaja että päästäisiin vailla illalliselle. Se varmaan juurisyy tässä onkin, ettei häntä kiinnosta nähdä vaivaa tai järjestää minulle mitään kun saa työn puolesta sitä niin paljon tehdä ja kokea.
Ap
Aloita joku uusi harrastus, mitä kautta saat sosiaalista elämää ja uusia kavereita, joilla voisi olla aikaakin sinulle. Puolisosi on lähes velvollinen katsomaan lapsia harrastuksesi ajan, jos sinä katsot lapsia useita iltoja viikossa puolison ollessa illanvietoissa.
Varmaan terapia ois oikea paikka, ei kuulosta kovin hyvältä että podet kateutta omaa puolisoasi kohtaan ja se vie sulta iteltäs iloa ja onnea arjesta. Normaali ihminen olisi iloinen toisen onnistumisen ja onnen puolesta, mutta sinä et siihen jostain syystä kykene.
Eli käy jossain ammattiauttajalla juttelemassa asiasta, tai vaihtoehtoisesti tee jotain konkreettisia toimia oman työnkuvasi edistämiseksi jos kaipaat samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.
Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.
Ap
Sitten sinulla on varaa palkata se lastenhoitaja myös ilman puolisosi suostumusta. Nyt alat vaan järjestää itsellesi kissanristiäisiä. Jos kaverit on kiireisiä, pitää vaan suunnitella paremmin etukäteen (ja kutsua useampi mukaan, kun joku sitten kuitenkin sairastuu jne.).
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?