Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus puolison työnkuvaa kohtaan
25.08.2023 |
Minulla on jokin ongelma itseni kanssa, kaipaisin näkökulmia ja apua. Puoliso tekee hyvin erilaista työtä verraten minuun.
Puolisolla useita kertoja viikossa ns. Edustustilaisuuksia. Pukeudutaan ja laittaudutaan, mennään asiakkaiden tai kollegoiden kanssa hienoihin tapahtumiin ja ravintoiloihin, matkustusta vaativa työ ja yövytään kaupunkien parhaimmissa hotelleissa. Työ on paljon hienompaa kuin omani. Syödään hienoissa ravintoloissa, pidetään hauskaa (alkoholi ja sauna- / ravintolaillat kuuluu työnkuvaan).
Tunnen itseni katkeraksi. Hänen arki on käydä monta kertaa viikossa ravintoloissa, osallistua erilaisiin elämystapahtumiin ja nukkua hienoissa hotelleissa. Minun arki kotona suorittavassa työssä ja huolehtia lapsiarjesta. Viikonloput kun hänellä vapaata, syödään makaronia ja jauhelihaa ja punnitaan ne makaronit kun on viikko herkuteltu. Minun kanssa ei luonnollisesti kiinnosta lähteä esim ravintolaan, sehän on hänelle arkipäivää.
Olen siis toisinsanoen puolisolleni kateellinen hänen työstään. Minua ottaa päähän ja olen alakuloinen/vihainen kun hän jossain työmatkalla. Ei sen näin pitäisi olla. Kuinka saan käsiteltyä itseni kanssa, ettei hänen hieno työ ole minulta pois? Että olisin aidosti iloinen hänen puolestaan, kun pääsee syömään, tapahtumiin ja nauttii elämästä? Nyt en ole. Olen vain vihainen ja katkera.
Ei ilahduta yhtään kuulla suunnitelmia, mitä hienoa hän tällä kertaa on järjestämässä omalle tiimilleen, mihin ravintolaan mennään illalliselle ja mitä huikeita aktiviteetteja on suunniteltu parin päivän tiimipalavereiden ympärille. Ottaa vain hemmetisti päähän kuunnella, enkä ole yhtikäs iloinen.
Asia ei ole uusi, puhutaan vuosista kun näin on ollut enkä missään vaiheessa ole ollut asian kanssa mitenkään päin sinut.
Vertaistukea ja kokemuksia sekä neuvoja asian työstämiseen itseni kanssa kaipaisin?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.
Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.
Ap
No vaihda työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehdot:
A) Kouluttaudu itse. Itseäni ei kiinnosta yhtään työmatkat ja ahdistaa ne muutamatkin pakolliset
B) Eroa
C) Hanki lapsenvahti ja ala harrastaa ja kulkea itsekin (kahden henkilön hyvillä palkoilla on todellakin varaa)
D)Kompromissi. Eri tilanne, mutta minä teen pääsääntöisesti etätyötä, mies ei ollenkaan. Hän haluaa viettää vapaat ja lomat kotona, minä haluan tehdä muutakin. Eli käytännössä minä suunnittelen menot ja mies lähtee, koska tietää että se on minulle tärkeää. Ja siis viihdyn hyvin kotona, mutta en koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.
Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.
Ap
Ensinnäkin se on 70+, ei +70.
Toisekseksi, alussa väitit tekeväsi suorittavaa työtä, nyt olet muuttunut ylemmäksi toimihenkilöksi.
Nämä ei kuitenkaan ole varsinaisia ongelmiasi.
Olet tavallinen perjantaidsekopää, joka yrittää heikosti ilmaista naisvihaansa esittämällä naista vauvapalstalla.
Mutta et osaa edes sitä. Et saa valhettasi pysymään kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole iloinen puolison puolesta, jos hän tykkää noista tapahtumista. Monelle ne ovat myös työhön kuuluva pakollinen osa, joka ei houkuttele millään tavalla. Itselläni ei ole enää onneksi kuin muutaman kerran vuodessa tällaisia; aiemmin oli paljon useammin ja olisin todellakin mieluummin mennyt kotiin syömään ja nukkumaan. Jälkeenpäin ajatellen tietysti kokemus sekin, että on saanut syödä ravintoloissa, joihin ei muuten menisi jne.
Niin hänkin sanoo, että ei nauti niistä mutta on pakko. Se ei vain riitä ilostuttamaan minua hänen puolestaan, kun oma työ ja arki on vain niin erilaista.
Ap
Tuo edustaminen on oikeasti aika raskastakin välillä. Koko ilta pitää huolehtia toisten viihtyvyydestä ja jaaritella kaikenlaista diipadaapaa. Mielummin istuisin kotona sohvalla ja olisin vapaalla. Entäs työmatkat sitten? Aamulla kentälle, kohteessa suoraan asiakkaalle (tai nopeasti hotellin kautta), siellä taas kokousta kokouksen perään, illalla mahdollisesti diipadapaa, seuraavana aamuna taas lentokentälle ja kotiin. Mitään ei kohteessa ehtinyt nähdä paitsi taksin ikkunasta vähän moottotietä.
Silloin kannattaa valita puoliso, joka haluaa myöskin vain istua sohvalla ja syödä makkaraa, koska muuten on aika hemmetin epäreilua odottaa, että toinen luopuu haaveistaan vain siksi, että sinulla on liian rankka työ.
Edustaminen on raskasta ja näyttää kivammalta kuin on. Been there.
Ongelma on itselläsi. Pidät elämääsi tylsänä ja kadehdit toisenlaista.
Joko muutat oman asennoitumisesi ja työsi tai ajat miehesi muualle.
Yhdellä lauseella: Hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se puoliso nyt tienaa niin hyvin, niin kai teillä on kotona kuitenkin puitteet kunnossa, sinulla on rahaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja käyt ulkona ystäviesi kanssa? Parisuhde- ja perheajasta kannattaa sen puolison kanssa puhua, että siihenkin tulee panostaa. Oletko vaimo vai palvelusväkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.
Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.
Ap
AP: "Minun arki kotona suorittavassa työssä ja huolehtia lapsiarjesta."
Myös AP: "Tienaan +70t/vuosi"
Johtopäätös: huono provo.
Niin varmasti sellaisen mielestä, joka ajattelee automaattisesti tällaisesta tilanteesta, ettei toisella ole koulutusta ja työskentelee matalapalkkaisella alalla :) Minulla on hyvä koulutus ja palkkatyön lisäksi ihan omalla panoksella ansaittuja pääomatuloja. Sellainenhan ei tietenkään ole mahdollista, vaan porvoosta :)
Ap
Ps. Palkkatyön vuosiansiot +70t, pääomatulot tulee vielä päälle 👍
Ap
Olet tehnyt tämän saman avauksen ennenkin, olet meille tuttu tarinatäti. Burned.
ei täti vaan setä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt särähtää korvaan se, että kolme kertaa viikossa on jossain työmenossa.... Kumma jos minkään firman kukkaro kestää moisen edustuskestityksen ja useat hotelliyöpymiset. Käsittääkseni firmat ovat alkaneet kiristää juuri näistä menoista koska huomattiin, että koronankin aikana hommat pyöri ilman näitä ns turhia menoja.
Tunnen aika paljon ihmisiä ja eri toimialoilta, eri kokoisista firmoista, globaali/kansallinen enkä tiedä kenenkään olevan työreissussa 3krt/vko vuoden ympäriinsä. Etenkin kun on korona vielä aivan täysin selättämättä. Tuskin sentään koronan aktiiviaikoina oli aina liesussa?
En usko sitäkään etteikö miehesi nauttisi näistä 'pakollisista' työjutuista. Jos hän ei niistä nauti, sitten hän miettisi keinoja, joilla menoja voisi vähentää.
Eli, mielessäni heräsi epäilys siitä että onko oikeasti sillä missä sanoo olevansa.
Ap on trolli. Etkö tunnista kirjoitustavasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?
Siis minä en punnitse makaroneja viikonloppuisin, vaan puoliso koska hän ei tarvitse mitään kivaa tai erikoista perheen kanssa kun se kiva ja spesiaali on hänen työarkea. Pitäisi olla iloinen siksi, ettei minun eikä varsinkaan puolison mielestä ole kiva, että hänen työhän kuuluvien asioiden johdosta minä olen alakuloinen, katkera ja pahimmillaan vihainen. Ei hänellä ole minun takia kiva fiilis lähteä työmatkoille. Kotona odottaa vain katkera puoliso. Ei tee parisuhteelle hyvää, kummankaan kannalta :(
Ap
Oma valintasi, muuta tilanne tai eroa. Mutta älä ulise täällä. Se nimittäin ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInäkin olin kateellinen kumppanin työnkuvalle, mutta kun se oli sitä samaa vuodesta toiseen siihen vaan tottui. Ravintolat, herkuttelut, tapahtumat asiakkaiden kanssa olivat hänen työtään ja niistä ei enää juteltukaan keskenämme. Kaikki arkipäiväistyi. Etuna oli kyllä se, että samalla kotiin tuli lahjoja ja herkkuja ja etenkin jouluna emme maksaneet mistään mitään kumppanin raahatessa kassitolkulla juomia , ruokia ja lahjakortteja.
Meille tärkeää oli mukava kesäkoti maalla. Sinne pääsi kesäkaudeksi ja olin onnellinen omistakin hetkistäni. Kumppani oli rentoa seuraa ja nautti kiireettömästä luonnonrauhasta. Nyt hän on kuollut turhankin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt särähtää korvaan se, että kolme kertaa viikossa on jossain työmenossa.... Kumma jos minkään firman kukkaro kestää moisen edustuskestityksen ja useat hotelliyöpymiset. Käsittääkseni firmat ovat alkaneet kiristää juuri näistä menoista koska huomattiin, että koronankin aikana hommat pyöri ilman näitä ns turhia menoja.
Tunnen aika paljon ihmisiä ja eri toimialoilta, eri kokoisista firmoista, globaali/kansallinen enkä tiedä kenenkään olevan työreissussa 3krt/vko vuoden ympäriinsä. Etenkin kun on korona vielä aivan täysin selättämättä. Tuskin sentään koronan aktiiviaikoina oli aina liesussa?
En usko sitäkään etteikö miehesi nauttisi näistä 'pakollisista' työjutuista. Jos hän ei niistä nauti, sitten hän miettisi keinoja, joilla menoja voisi vähentää.
Eli, mielessäni heräsi epäilys siitä että onko oikeasti sillä missä sanoo olevansa.
Ei hän osallistu nytkään muihin kuin asemansa puolesta pakollisiin. Tiedän varmasti, että missään muualla hän ei ole.
Tässä suhde sellainen, että työnantajan kukkaroa kevennetään vaikka 10t kestitykseen ja voiteluun, sillä panoksella mahdollista saada sata tuhansia lisää liikevaihtoon kun saat sen voideltavan asiakkaaksi.
Ap.
Kyllä on satusetä tämä. Ilmeisiin hyviin neuvoihin ei sitten pukahdeta mitään. Allu kehittelee kuvitelmia, jossa nainen on aivan avuton ja itkuinen, "mut ku mies ei taho". Taitaa olla kuvausta itsenä naisena, jos olis. Samanlaista kestonarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama tilanne, vaikka vaimon kanssa tienataan saman verran lähes. Hän tekee töitä pääsääntöisesti kotona ja itse tapaan ihmisiä, käyn työmatkoilla, ravintoloissa, tilaisuuksissa jne.
Nyt kuitenkin, kun on pieniä lapsia olen vähentänyt menemiset minimiin, koska haluamme jakaa lapsiarjen puoliksi. Oudolta kuulostaa, jos ei miehesi yhtään osallistu lapsiarkeen. Vähän mekää yhdessä missään ravintoloissa käydään.
Tiesitkö miestä valitessasi että hän on liikemies ? Vai kouluttautuiko ja sai hyvän työpaikan liittonne aikana ? Moni haluaa puolisokseen vaikka salimaken , muttei salli hänen treenaavan ja syövän kuitenkaan sitten sillä tavalla mitä se vaatii .
Vierailija kirjoitti:
Ap:,llä suuria ongelmia. Hän ei tule koskaan olemaan onnellinen.
Siltä tämä vähän vaikuttaa. Puitteet kaikkiaan ympärillä on sellaiset, mihin ei monella mahdollisuutta mutta silti olen katkera. Tätä juuri kaipasinkin, vahvistusta ja mielipiteitä sille mikä on todellinen ongelma. Koska tiedän sen olevan nimenomaan minussa itsessäni.
Ap.
Tuollaisessa työssä pitäisi olla hyvä palkka. Miksi teillä viikonloput ankeillaan?
Nyt ryhtiä nainen! Tämän tarinan suunta muuttui sillä taikaiskulla, kun Ap kirjoitti tienaavansa itse +70 k vuodessa. Mihin sinä sitä miestä tai hänen työnsä tarjoamien etujen ajattelua tarvitset? Sinähän pystyt itse järjestämään itsellesi aivan tarvittavat elämykset. Käyt sinne kotiin mieleistä take away ruokaa, menet omalla paikkakunnalla kauneushoitolaan/ shoppailemaan uusia vaatteita, menet sinne ravintolaan vaikka lounaalle työkavereiden kanssa syömään, lähdet YKSIN viikonloppulomalle, ei niitä ruuhkavuosiystäviä kannata turhaan mukaan kysellä jos eivät kerran pääse. Menoksi vain! Matkalla voi tavata vaikka kuinka monta upeaa uutta tuttavuutta, viinibaareissa voi istua myös yksin ja kulttuurikokemuksia ja aktiviteetteja kierrellä aivan itsekseen.
Alunperin ajattelin, että kyseessä on kotia pyörittävä pienipalkkainen kotiäiti jonka mies tekee reissutyötä, sinun tilanteesi Ap on aivan erilainen. Nyt ehkä eniten työstöä vaatii se oman pään sisus, sillä ratkaisun avaimet ainakin sinulla on jo omissa käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö miestä valitessasi että hän on liikemies ? Vai kouluttautuiko ja sai hyvän työpaikan liittonne aikana ? Moni haluaa puolisokseen vaikka salimaken , muttei salli hänen treenaavan ja syövän kuitenkaan sitten sillä tavalla mitä se vaatii .
Oltiin suhteen alussa melkolailla samassa hyvässä tasossa ammatillisesti. Molemmat edetty omilla urillamme, puoliso nyt enemmän ja työnantajan yrityskulttuuri huvin erilainen kuin omani.
Ap.
Tätä olen miettinyt. Kyseessä varmasti itsetunto-ongelma joka olisi ratkaistu helposti sillä, että toinen on ns. Huonommassa asemassa. Puolisoni ei kuitenkaan ajattele niin, mutta luulen silti jos asema olisi toisinpäin, hänenkin ikenet olisi melko kuivat heipatellessa ja hymyillessä.