Miten suhtautua miehen omaan aikaan?
Kun mies ilmoittaa että lähtee viikonlopuksi yksin reissuun metsään. Pakkailee ja on selkeästi innoissaan.
Reissusta lähettelee maisemakuvia auringonlaskuista ja viestejä miten ihanaa käydä uimassa ja nauttia rauhasta ja olla vaan.
Minä olen kotona kahden lapsen kanssa. Mies ei kysy miten pärjäillään tai mitä ollaan tehty.
Yritän suhtautua rennosti, joo mee vaan. Kyllähän sun täytyy välillä päästä olemaan itseksesi. Onpas sulla ollut ihanaa siellä.
Yön tunteina yritän hahmottaa ajatuksia. Onko mieheni itsekäs ääliö vai ihan normaali mies joka kaipaa välillä omaa aikaa.
Kyllä metsän rauha ja auringonlaskut olisi kelvannut minullekin.
Ajatuksia?
Kommentit (24)
Sanot joo mee vaan, joten näköjään tiedät jo miten suhtaudut.
Mene nauttimaan niistä metsän rauhasta ja auringonlaskuista itsekin.
Vastaa sille miehelle että kuulostaa niin kivalta että minäkin lähden seuraavana viikonloppuna metsään yöksi. Vaihdetaan vuorot tosiaan.
Mun mielestä suhtaudut ihan oikein. Normaali mies, joka tietenkin kaipaa joskus myös yksinoloa. Ihanaa, että silloin retkeileee ja nauttii luonnosta sen sijaan että luuhaisi baareissa (jossa siinäkään ei kyllä ole mitään väärää) ja palaa kotiin reippaana ja akut ladattuna.
Toinen asia sitten on, että tietenkin myös sinä kaipaat välillä omaa aikaa, joten muista myös ottaa sitä. Sanot, että näyttipä ihanalta, ensi viikonloppuna on sitten minun vuoro! Ja sitten vaan pakkaat repun ja menet, mies huolehtii sillä välin kodista ja lapsesta.
Vaikka teillä on perhe, on tärkeää huolehtia, että teillä on myös molemmilla omaa aikaa ja yhteistä pariskunta-aikaa, vaikka tietenkin pienet lapset tietenkin tarvitsevat ison osan molempien vanhempiensa ajasta. Lymmenen vuoden päästä tilanne on jo ihan erilainen ja silloin on tärkeää että teillä molemmilla on edelleen myös omia kavereita ja omia harrastuksia. Niitä ei pikkulapsivaiheen kuormittavuudesta huolimatta kannata menettää.
Tiedän, kuulostin marttyyrille kun kerroin miten jäin kotiin murehtimaan.
Ja tiedän että voin mennä itsekin jos niin päätän.
Mutta onko mieheni tilannetajuton moukka. Sitä vaan mietin.
Ajatuksia.
Mies kaipaa huomiota ja tilaa omille ajatuksilleen. Se on terveellinen tarve, mutta samalla häneltä jää huomaamatta, että sinullakin on lapsiperhearjen keskellä tuo samainen tarve.
Miehen identiteetti on sumentumassa pilttisoseeseen ja hän ei enää muista kuka oli ennen sormiruokailun, pissapyykin ja alituisen astianpesukoneen täytön pyhää rataspyörää.
Hän kaipaa aikaa, jolloin jopa arkiseen viestittelyynne liittyi odotusarvoista seksikkyyttä, ja toivoo nyt lähettämilleen viesteille vastaavaa kannustusta ja hyväksyntää.
Mies ajattelee, että hyvinhän se siellä hoituu, naiselle kaikki on luontevaa, tulipa valittua hyvä vaimo ja äiti jälkikasvulle.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, kuulostin marttyyrille kun kerroin miten jäin kotiin murehtimaan.
Ja tiedän että voin mennä itsekin jos niin päätän.Mutta onko mieheni tilannetajuton moukka. Sitä vaan mietin.
Millä tavalla tilannetajuton? Minusta ainakin on ollut kivaa jos mies on reissusta lähetellyt kuvia kivoista asioista joita kokee. Siis esim USAsta työreissulta kuvia hienoista maisemista/ravintoloista jne. Tai harrastereisussa jos lähettää vaikka hienon kuvan jostain upeasta autosta.
Toki joskus tunnen pientä kateutta tai haikeutta kun niitä katselee. Mutta enimmäkseen tunnen vain iloa siitä että toisella kivaa. Ja tärkeää on lähteä sitten vuorostaan itsekin liikenteeseen ja antaa toisen kokea kotona oloa ja itse kokea sitä muuta. Silloin ei tarvi olla katkera ym.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, kuulostin marttyyrille kun kerroin miten jäin kotiin murehtimaan.
Ja tiedän että voin mennä itsekin jos niin päätän.Mutta onko mieheni tilannetajuton moukka. Sitä vaan mietin.
Onko lapsenne erityisen vaikeita, oletko uupunut heidän kanssaan, pärjäätkö? Hoitaako mies osansa kotona ollessaan? Jos hoitaa ja lapsenne ovat normaaleita eikä sinulla vaikeuksia jaksamisen kanssa ja sinäkin voisit mennä vuorollasi, eikä noita reissuja ihan jatkuvaan ole, miehesi toimii aivan oikein. Ei ole mitään järkeä siinä, että olisi molempien pakko nyhjätä aina kotona. Jos kaipaat itsellesi omaa aikaa niin järjestä ihmeessä sitä.
Laita sä ens kerralla kans kuvia sille kotoa: oho, kaatu mehut tietsikalle. Oho, auto naarmuuntui kun en yksin ehtiny vahtia lapsia. Kuva sen likaisista vaatteista, nää sun boxerit odottaa vielä et tuut itte pesemään ne.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuossa mitään, kun alat suunnittelemaan omaa menoa jollekkin päivälle ja vaan lähdet. Nyt vaan vaikka varaamaan parin yön matkaa sisaruksen kanssa tai ystävän kanssa.
Tämä ystävä voisi olla vaikka ihana ja charmikas musta mies.
Siis tavallaan ymmärrän ärsytyksen, minunkin mies tuntuu olevan iloisimmillaan kun järjestää jotain omaa ja selittää jotain kalareissusuunnitelmiaan minulle ummet ja lammet. Ja sit vaan mietin, että miksei se koskaan samalla tarmolla järjestäisi jotain perheen yhteistä puuhaa vaan sellainen jää minulle... Mutta toisaalta, nyt kun olen itse alkanut käydä enemmän omissa menoissani niin huomaan, että tulee selitettyä miehelle mitä kaikkea kivaa olen suunnitellut. Että niin. Ole iloinen että miehesi haluaa jakaa ne onnelliset hetket kanssasi, vaikka sitten vain viestien välityksellä ja ajattelee sinua siellä ollessaan. Kyllä se omissa menoissa vietetty aika vaan tekee hyvää ja antaa voimaa arkeen. Suosittelen sinuakin järjestämään sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, kuulostin marttyyrille kun kerroin miten jäin kotiin murehtimaan.
Ja tiedän että voin mennä itsekin jos niin päätän.Mutta onko mieheni tilannetajuton moukka. Sitä vaan mietin.
Ei ole.
Tässä on tyypillinen tilanne, nainen haluaisi kieltää miehen vspaa-ajan ja pitää hänet tiukasti kotipiirissä mitta ei viisi edes ajatella itse lähtevänsä lepäämään. Eihän mies yksin pärjää lasten kanssa, voi hyvänen aika, eihän se osaa edes viikata pyykkiä oikein ja laittaa aina uunivuoan väärälle hyllylle tiskistä. Mitä siitä tulisi?
Ihanaa, juuri niin.
Kun tosiasia on ettei mies osallistu kai koskaan tasavertaisena naisen kanssa kodin pyörittämiseen.
Toinen seikka, onko miehiä jotka oma-aloitteisesti kysyvät naiseltaan mitä sinä kaipaat tai haluat, mistä haaveilet.
Onko miehiin rakennettu sisäinen minä minä-ajattelumalli.
Tajuan kyllä ton ajattelun ettei miehen kuulu mennä kun ei toinenkaan pääse.
Eikös perhe ole niinkuin yhteinen yritys mihin molemmat sitoutuu.
Me sovimme jo ennenkuin meni hynttyyt yhteen, että kummallekin juuri saman verran omaa aikaa. Saman verran rahaa harrastuksiin. Kaikki kotityöt puoliksi samoin lasten huolto, harrastukset kuskaamiset tms.... Kummallakaan ei ole nurisemista. Perhe on yhteinen tasaveroinen yritys.. 👍👍😄😄
No miksi et mene yksin telttailemaan ja kuvaamaan auringonlaskua? Ei lapset ole yksin sinun.
Ihan normaalia harrastaa ja viettää omaa aikaa. Ap:n pitää tehdä samoin.
Mies maksaa kaiken , se antaa oikeuksia vähän kaikkeen.
Kuinka usein mies ottaa omaa aikaa suhteessa siihen, miten paljon sinä otat omaa aikaa? Neuvotteleeko mies kanssasi omasta ajastaan vai onko se teillä vakiintunut kuvio, että mies hyppelehtii omiin menoihinsa milloin haluaa ja sinä sitten jäät kotiin lasten kanssa?
Jos tuntuu, että nyt sulle riittää juttele miehellesi siitä.
No eihän tuossa mitään, kun alat suunnittelemaan omaa menoa jollekkin päivälle ja vaan lähdet. Nyt vaan vaikka varaamaan parin yön matkaa sisaruksen kanssa tai ystävän kanssa.