Miten suhtautua miehen omaan aikaan?
Kun mies ilmoittaa että lähtee viikonlopuksi yksin reissuun metsään. Pakkailee ja on selkeästi innoissaan.
Reissusta lähettelee maisemakuvia auringonlaskuista ja viestejä miten ihanaa käydä uimassa ja nauttia rauhasta ja olla vaan.
Minä olen kotona kahden lapsen kanssa. Mies ei kysy miten pärjäillään tai mitä ollaan tehty.
Yritän suhtautua rennosti, joo mee vaan. Kyllähän sun täytyy välillä päästä olemaan itseksesi. Onpas sulla ollut ihanaa siellä.
Yön tunteina yritän hahmottaa ajatuksia. Onko mieheni itsekäs ääliö vai ihan normaali mies joka kaipaa välillä omaa aikaa.
Kyllä metsän rauha ja auringonlaskut olisi kelvannut minullekin.
Ajatuksia?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, kuulostin marttyyrille kun kerroin miten jäin kotiin murehtimaan.
Ja tiedän että voin mennä itsekin jos niin päätän.Mutta onko mieheni tilannetajuton moukka. Sitä vaan mietin.
Ei ole, hän tarvitsee omaa aikaa ja ottaa sitä. Sinä omalla käytökselläsi olet sallinut sen. Se on sinun vastuullasi huolehtia siitä, että myös sinä saat omaa aikaa itsellesi. Jos et kerro haluavasi vapaata aikaa, niin ei miehesi voi sitä tietää.
Kunhan miehelle on ok, jos sinä teet saman samalla varoitusajalla ja hän jää lasten kanssa.
Miehesi o n itsekäs ääliö siinä tapauksessa, jos se on vain hän, joka ottaa siitä omaa aikaa eikä anna samaa mahdollisuutta sinulle.
Ts. tee sama homma kuin miehesi. Suunnittele joku ihana viikonloppureissu itsellesi ja lähdet! Tasapuolisuutta kehiin!
Olen miettinyt tätä samaa asiaa, mutta siltä kantilta että mies lähtee viikonloppuna kavereiden kanssa laivalle.
Se mikä tökkii on siis se että tosiaan vaan ilmoittaa asian, ei niin että kysyisi onko ok jos lähtee. Ei ole tapana ollut kieltää mitään menoja puolin eikä toisin.
Tulee vaan joka kerta näistä menoista sellainen negatiivinen, ylikävelty fiilis, jota on vaikea selittää. Eli ymmärrän ap:n pohdinnan.