Miksi alan niin herkästi tuntea itseni huonoksi työntekijäksi, jos työpaikka on huono?
Olen aina saanut hyviä suosituksia pomoiltani. Viime vuosina olen myös osannut hakeutua työpaikkoihin, joissa vahvuuteni pääsevät käyttöön.
Silloin kun johtaminen ja prosessit ovat olleet kunnossa ja työkuorma kohtuullinen, olen tuntenut itsenikin hyväksi työntekijäksi. Olen pystynyt näkemään itseni tasapuolisen realistisesti: näissä asioissa olen hyvä, näissä asioissa huono tai vähemmän hyvä.
Mutta tämänhetkinen työpaikkani on syönyt tuon itsetunnon. Johtaminen tässä paikassa on umpisurkeaa, tietoa pimitetään, roolit ja tavoitteet ovat epäselvät, ja mielelle jää kaikenlaiselle spekulaatiolle tilaa. Tunnen itseni petetyksi, sillä puheet ja todellisuus eivät kohdanneet lainkaan.
Ammatillinen itsetunto on karissut viikko viikolta. Pitää pakottaa itseni, että saa tehtyä yhtään mitään ja tuntuu kuin aiempien työpaikkojen onnistumisista oli sata vuotta: olenko oikeasti onnistunut joskus jossain?
Miksi näin oikein käy? Minähän olen ihan sama ihminen kuin silloin, kun aloitin tämän työn, mutta tuntuu kuin yhtäkkiä minulla ei olisi mitään muuta kuin huonoja puolia ja olisin umpisurkea työntekijä. Voiko joku samastua?
Kommentit (8)
Ei se tieto kulje munkaan työpaikalla. Ei ole yhtäkään työpäivää, etteikö eteen tupsahda tilanne, kun joku on toiminu väärin. Mun on pitäny opetella hengittämään syvään ja olla noteeraamatta, en ala korjaamaan muiden mokia vaikka asia ois täysin itsestäänselvyys. Kunhan tiedän mitä itse teen. Esimerkiksi meillä on varmaan yli 6kk sitten muuttunu yksi työtehtävä, tästä vaan on " unohdettu" virallisesti kertoa, eli johdon pitäisi viestittää työntekijöille, että tavaraa X ei säilytetä enää huoneessa X, vaan tavara X viedään jatkossa huoneeseen XX. Osa vie siis tavaran vanhojen virallisten tietojen mukaan huoneeseen X, ja osa vie kiertävän sanan mukaan huoneeseen XX. Sit aina etitään onko se tavara siellä vai täällä?
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska sinulla ei ole omanarvontuntoa ja arvotat itseäsi aivan väärien asioiden kanssa. Mulla ei ole vielä ollut työpaikkaa jolle olisin tehnyt 100% töitä eivät ole ansainneet, niin saavat paskaa käteen. Niin sen pitäisi mennä, mutta aika yksin saa olla. Tietysti pitää olla myös ammattitaitoa, että voi ryhtyä vaatimaan.
Sisimmässäni tiedän, että työ on vain työtä eikä mun ihmisarvoni ole siitä kiinni. Eli on mulla omanarvontuntoa, mutta ehdottomasti sitä pitää työstää. Ja harjoitella sitä ajatusta, että ihan sama miten töissä menee, sama ihminen siellä alla on kuitenkin.
Väitän, että kyllä sitä silti saa olla melko velho, että ei vaikuta ollenkaan omaan oloon, jos töissä ei saa palautetta, perehdytystä ja koko ajan tuntuu kuin roikkuisi löysässä hirressä. Töissä kuitenkin vietetään niin monta tuntia päivästä, usein paljon enemmän kuin vaikka ystävien ja perheen kanssa.
ap
vaihda työpaikkaa. joskus vaihtamalla paranee.
Vierailija kirjoitti:
Ei se tieto kulje munkaan työpaikalla. Ei ole yhtäkään työpäivää, etteikö eteen tupsahda tilanne, kun joku on toiminu väärin. Mun on pitäny opetella hengittämään syvään ja olla noteeraamatta, en ala korjaamaan muiden mokia vaikka asia ois täysin itsestäänselvyys. Kunhan tiedän mitä itse teen. Esimerkiksi meillä on varmaan yli 6kk sitten muuttunu yksi työtehtävä, tästä vaan on " unohdettu" virallisesti kertoa, eli johdon pitäisi viestittää työntekijöille, että tavaraa X ei säilytetä enää huoneessa X, vaan tavara X viedään jatkossa huoneeseen XX. Osa vie siis tavaran vanhojen virallisten tietojen mukaan huoneeseen X, ja osa vie kiertävän sanan mukaan huoneeseen XX. Sit aina etitään onko se tavara siellä vai täällä?
miten tämä liittyy aloitukseen...?
Nytkin mulla on ihan lamaantunut olo. En meinaa saada pakollisiakaan töitä tehtyä, mikä sitten tietenkin tekee huomisesta päivästä entistä stressaavamman :(
Mikä tähän auttaisi? Onko jollain jotain kokemusta/vinkkejä?
Ap
Koska kaikkihan on aina oma vika. Oma vika jos suutut kiusaamisesta koska leikkiähän se vain on jne.
Siksi koska sinulla ei ole omanarvontuntoa ja arvotat itseäsi aivan väärien asioiden kanssa. Mulla ei ole vielä ollut työpaikkaa jolle olisin tehnyt 100% töitä eivät ole ansainneet, niin saavat paskaa käteen. Niin sen pitäisi mennä, mutta aika yksin saa olla. Tietysti pitää olla myös ammattitaitoa, että voi ryhtyä vaatimaan.