Esiintyykö pikkulapsiajan huutoriitoja kaikissa ydinperheissä? Siis vaikka olisi rahaa ja muutenkin hyvä mies ja asiat hyvin.

Ööö, ei.

Ei ainakaan meillä ole esiintynyt huutoriitoja koskaan.

Ei ole koskaan tapahtunut.

Ei meillä ainakaan. Ei kyllä riidellä muutenkaan.

Ei

Väsymys. Uhmaikäinen lapsi on raskas. Kotitöiden epätasainen jakautuminen. Siinä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä ole esiintynyt huutoriitoja koskaan.

Ei tietenkään. Unohdin että av:lla tämäkin on toisin.

Siis puolisoiden välillä? Joo ei. Toisaalta meillä ei ollut oikein mitään riitoja (siis edes ilman huutamista) koskaan, ja sekin on hieman epätervettä ettei osata puhua asioista. Tää suhde sitten päättyikin 18 avioliittovuoden jälkeen.

Ei. Meillä ei ole koskaan huutoriitoja.

Miksi kysyt, jos vastaus Ei kelpaa. Ei kaikki parit riitele.

Ei meilläkään vaikka olimme uusperhe (lapset jo aikuisia nyt). Kerran sain hepulin ja kiukuttelin ja paruin väsymystäni mutta tosiaan ei ollut riita sekään

Meillä on ainakin huutoriidelty nyt vauvavuotena. Väsymys on niin älytön, että tunteiden hallinta pettää. Ennen vauvaa riideltiin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, nyt joka viikko. Olen huomannut, että jos olemme saaneet edes yhden yön nukuttua paremmin niin riitoja ei tule vaan pystymme keskustelemaan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä ole esiintynyt huutoriitoja koskaan.

Ei tietenkään. Unohdin että av:lla tämäkin on toisin.

Tai sitten se ei vaan ole muille normaalia, vaikka teillä huudetaan ja raivotaan. On muitakin tapoja käsitellä parisuhteen ongelmia kuin raivohuutaa pää punaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä ole esiintynyt huutoriitoja koskaan.

Ei tietenkään. Unohdin että av:lla tämäkin on toisin.

Tuliko yllätyksenä, että jotkut osaa selvittää konflikti tilanteet asiallisesti keskustelemalla, ilman äänen korotusta? Itse elin lapsuuteni perheessä jossa vanhemmat tappeli jatkuvasti ja huutaen, mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 18 vuotta ja kertaakaan ei olla toisillemme ääntämme korotettu.- eri

Kuten sanottua, väsymys ja stressi on ne jotka näihin riitoihin ajaa. Usein lapsiperheessä epätasaisesti jakautuvat kotityöt (tai kokemus siitä, että ne jakautuisi epätasaisesti), puolisoiden omat perheen ulkopuoliset menot ja lastenhoitoon liittyvät asiat voi aiheuttaa riitoja, ja sitten jos ollaan kuormittuneita ja väsyneitä niin se turhautuminen ei aina purkaudu kovinkaan rakentavasti... Mutta yksilöllistä, jotkut huutaa, toiset vetäytyy, toiset mököttää, jotkut osaa pysyä rationaalisina.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, väsymys ja stressi on ne jotka näihin riitoihin ajaa. Usein lapsiperheessä epätasaisesti jakautuvat kotityöt (tai kokemus siitä, että ne jakautuisi epätasaisesti), puolisoiden omat perheen ulkopuoliset menot ja lastenhoitoon liittyvät asiat voi aiheuttaa riitoja, ja sitten jos ollaan kuormittuneita ja väsyneitä niin se turhautuminen ei aina purkaudu kovinkaan rakentavasti... Mutta yksilöllistä, jotkut huutaa, toiset vetäytyy, toiset mököttää, jotkut osaa pysyä rationaalisina.

Onko tälle jokin selitys evoluution kannalta?

Joillain on sairaalloinen tarve maalata ydinperheet toimimattomiksi. Ehkä johtuu kateudesta kun on itse ollut niiin huono niissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottua, väsymys ja stressi on ne jotka näihin riitoihin ajaa. Usein lapsiperheessä epätasaisesti jakautuvat kotityöt (tai kokemus siitä, että ne jakautuisi epätasaisesti), puolisoiden omat perheen ulkopuoliset menot ja lastenhoitoon liittyvät asiat voi aiheuttaa riitoja, ja sitten jos ollaan kuormittuneita ja väsyneitä niin se turhautuminen ei aina purkaudu kovinkaan rakentavasti... Mutta yksilöllistä, jotkut huutaa, toiset vetäytyy, toiset mököttää, jotkut osaa pysyä rationaalisina.

Onko tälle jokin selitys evoluution kannalta?

Saa molemmat vanhemmat joko panostamaan lapseen tai antaa lapseen panostavalle vanhemmalle mahdollisuuden etsiä uuden kumppanin, joka on valmis panostamaan lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan meillä ole esiintynyt huutoriitoja koskaan.

Ei tietenkään. Unohdin että av:lla tämäkin on toisin.

Tuliko yllätyksenä, että jotkut osaa selvittää konflikti tilanteet asiallisesti keskustelemalla, ilman äänen korotusta? Itse elin lapsuuteni perheessä jossa vanhemmat tappeli jatkuvasti ja huutaen, mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä 18 vuotta ja kertaakaan ei olla toisillemme ääntämme korotettu.- eri

Meillä on yleensä osattu keskustella asiat asioina, mutta huudettukin on.

Yhteisiä vuosia on 51.

Täällä nainen saa raivokohtauksia lähes päivittäin.

Suuttuu pikkuasioista.

Minä taas olen asiallinen ja rauhallinen mies.

Sellainen korrekti upseeri ja herrasmies tyyppi.

Vaimo huutaa myös vanhemmilleen, joten vika on hänessä.

Olen huomannut että vaimon raivoaminen johtaa myös lapsen levottomuuteen.

Tästä jos huomautan, huutaa vaimo taas.

Mutta vaimo ei välitä, hänelle tärkeintä on huutaa ja raivota.

Tosi raskasta asua noin agressiivisen kanssa.