Kun saan töitä, muutan pois..

Pitkään olen sietänyt tätä miehen pompottamista ja nyt en jaksa. Enää.



Hoidan päivät lastamme ja hoidan kodin, kuten minun kuuluuki ja mies pyörittää firmaansa. Ihan ok.



Mutta illat ja viikonloput. Ne ovat miehen vapaa-aikaa ja hän ei osallistu lapsen hoitoon saatika kodinhoitoon. Ei mihinkään. Ja kun asiasta sanon, saan vastaukseksi, että hän tuo rahan taloon ja maksaa meidän elämisen. Ei hänen tarvitse muuta tehdä.



No. Jos ja kun menisin töihin, niin eihän tilanne helpottuisi yhtään. Sama jatkuisi päivästä toiseen. Mies on niin uppoutunut firmalleen, että se tulee kaikessa ensimmäisenä. On se nähty. Niin monta kädenvääntöä ollaan asiasta käyty ja niin monta lupausta jäänyt pitämättä, että tyhmähän minä olisin, jos olettaisin muuta. Aamuisin veisin lapsen hoitoon, paiskisin päivät töitä, työpäivän jälkeen hakisin lapsen hoidosta, tekisin ruuan, pesisin pyykit ja hoitaisin lapsen. Entistä väsyneempänä.



Päätin sitten, että hankin töitä ja muutan pois. Ainoa keino saada mies tajuamaan asiat. Tällöin mies joutuu oikeasti hoitamaan lastaan osan viikkoa ja joka toinen viikonloppu ja minä saan ansaitsemani HUILITAUON. Jos siis mies ylipäätään haluaa nähdä lastaan tai viettää sen kanssa aikaa. Nyt punnitaan asiat ja katsotaan miten käy.



Ja se, että haluanko enää olla jatkossa mieheni kanssa, jää sitten nähtäväksi.