Lue keskustelun säännöt.
Koiran kuoleman aiheuttama tyhjyys
13.08.2023 |
Olin ottanut koiran auttamaan masennuksessa ja yksinäisyydessä. Se auttoikin siihen paljon. Kunnes koirani kuolikin eikä se edes ollut siinä iässä että sen pitäisi vielä kuolla. Se oli niin nuori ja innostunut kaikesta vielä. Se meni yllättäen. Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta, kun iloa tuottava ystäväni vain katosi elämästäni. On vain syvä hiljaisuus. Koirani sai minut nauramaan, iloitsemaan ja lähtemään ulos. Välittämään asioista. Oli niin turvallinen ja mukava olo kun heräsin aamulla kun koira tuli heiluttamaan häntää ja odotti ulosmenoa. Sitten mentiin. Kaikki oli hyvin ja hetkessä ei enää ollutkaan. Masennusoireet on pahana.
Elämä tuntuu arvaamattomalta ja julmalta, ja kakan sataminen niskaan ei vain lopu. Elämä tuntuu sarjalta menetyksiä.
Tiedän että joo, aika parantaa. Mutta en tiedä miten selviän tämän ajan yli.
Te jotka ette ole menettäneet koiraa ja vähättelette asiaa pysykää poissa tästä ketjusta.
Etenkin kaipaan vertaistukea niiltä joilla koira on auttanut jaksamaan ja menetätte sen tai jotka on menettäneet nuoren koiran. Miten selvisitte?
Kommentit (34)
Meidän perheestä lähti koiran mukana ilo ja onni ja kaikki valo. Ollut tyhjää jo pari kuukautta. Haluaisin uuden. Surullista aikaa. Voimia sulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioittehan, että suuri osa koiranruuista vie ystävämme ennenaikaiseen hautaan.
Pienelle koiralle on helpompi tarjota laadukkaampaa ruokaa.
Aika auttaa, mutta kyllä suru on alussa kova. Oletko ajatellut uutta? Vaikka se alussa olisikin ekan rakkaan koiran korvike, siitä tulee ajan kanssa ihan omanlaisensa rakas yksilö, joka auttaa sinua vaikean ajan yli. Koirat eivät tiedä olevansa tai tulevansa entisen paikalle.
Voitko kertoa syyn, mihin koirasi kuoli ja minkäikäisenä? Tulee päivä, jolloin muistat asian ilman sitä kipua kuin nyt.
Koiralla oli sydämmessään vikaa. En ala tarkkaa ikää kertomaan, mutta rakas ystäväni kuoli siinä iässä, kun se oli vielä nuori. Eikä sen tietenkään minkään logiikan mukaan olisi ollut aika vielä sinne koirien sateenkaarisillalle siirtyä. On hankala ymmärtää, miksi rakkaan ystäväni piti mennä pois ja miksi elämä on niin julmaa ja jättää vaan tämän syvän tyhjyyden tunteen.
Kaikki ilo ja onni on poissa ja kateissa, kuten joku hyvin kuvasikin viestissään. Voimia kaikille koiriansa menettäneille, etenkin niille joille koira on ollut iso apu mielenterveydessä ja auttanut kurjana ajanjaksona kestämään!
Minulla on ollut paljon menetyksiä elämässä että pelottaa että jos korvaan koiran toisella sekin riistetään ja taas tulee sitten uusi menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomioittehan, että suuri osa koiranruuista vie ystävämme ennenaikaiseen hautaan.
Pienelle koiralle on helpompi tarjota laadukkaampaa ruokaa.
Osaisitko sanoa mitkä koiranruoat mielestäsi tekevät näin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommasin heti uuden koiran.
Tämäkin on välillä pyörinyt mielessä, mutta tällä hetkellä tunnetila on sellainen, että tuntuu ettei ketään niin ihanaa ole olemassakaan kun rakas koirani mikä meni pois.
Vierailija kirjoitti:
Naapurit ainakin kiittää!!
Mene pois trollilandiaasi. Koirani oli hiljainen ja vaivaton, keräsin sen jätökset aina eikä naapureillani ollut mitään syytä vihata sitä.
Tiesin että koiravihaajia tulee tähän ketjuun, menkää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät muistot aluksi itkettävät mutta sitten lohduttavat. Tärkeää nyt surra mutta myöhemmin voisit varmaan harkita uutta koiraa kun sinulle tuntuu sopineen koiraystävyys niin hyvin. Kaikesta päättäen olet olet oikea koiraihminen.
Otan osaa, ap. Tiedän, että tämä kuulostaa lattealta juuri nyt, mutta ajan myötä terävin tuska ja ikävä taittuu.
Koiran menetys on itselläni ollut aina kovempi koettelemus kuin joidenkin läheisten ihmisten. Koiran rakkaus on niin suoraa ja pyyteetöntä, ettei sitä oikeastaan voi verrata mihinkään muuhun.
Kun aikaa on kulunut riittävästi, voi olla, että haluat ottaa uuden koiran. Se ei himmennä edeltäjänsä merkitystä. Omat edesmenneet koirani ovat sydämessäni aina huolimatta siitä, että kotona pyörii uusi perheenjäsen.
Paljon voimia suureen suruun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommasin heti uuden koiran.
Tämäkin on välillä pyörinyt mielessä, mutta tällä hetkellä tunnetila on sellainen, että tuntuu ettei ketään niin ihanaa ole olemassakaan kun rakas koirani mikä meni pois.
Mulla on nyt kolmas koira ja jokainen on ollut toistaan parempi. Joka kerta olen miettinyt ettei voi parempaa koiraa saada ja niin on vain käynyt.
Otan osaa <3 itse menetin aikoinaan 3-vuotiaan koiran sydänsairauteen. Minulla auttoi uuden koiran hankkiminen mutta ymmärrän että osa kokee ettei pysty ottamaan ainakaan heti uutta koiraa. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen menettänyt kaksi koiraa vanhuuttaan.Suru ollut murskaava molemmilla kerroilla.
Koirat olivat lapsiani,perheenjäseniäni ja parhaita ystäviä.
Koti tuntui kauan tyhjältä ja ankealta.
Muu ei auta kuin aika.Itse olen päättänyt etten ota koiraa enää.vaikka siitä enemmän iloa,on luopuminen niin hirveää, että olen varma ettei sydän kestä sitä enää.
Otan osaa. Itselläni on samanlaista kokemusta tyhjyydestä vaikka oma koirani sinällään eli ihan normaalin pituisen elämän, mutta äkkiä (alle parissa viikossa) se aiemmin terve koira rinnalta lähti. Tuli siis täydellisenä yllärinä vaikka tietenkin siihen oli koiran iän karttuessa varautunut. Ja nimenomaan olin varautunut eutanasiapäätöksen tekemiseen jo ennen tuon syövän toteamista eikä tosiaan ollut käynyt edes mielessä, että koirani kuolee ns käsiin eli tuollalailla vaan kramppaa lenkille lähtiessä ja kuolee eteisen matolle.
Tuosta ei siis ollut minkäänlaista ennakkovaroitusta vaikka elinaikaa ei diagnoosin jälkeen annettukaan kuin 3-6kk. Toki eläinlääkäri varoitti että kunto voi heiketä todella nopeasti, mutta en osannut arvata että se heikkenee sitten noin nopsaan, että se edellisenä iltana normaalisti syönyt ja juonut koira onkin aamulla kuollut.
Oma koirani kuoli lokakuussa 16,5 vuotiaana. Silloin kun sain koiran olin 15 vuotias, sairastin vaikeaa masennusta ja olin itsetuhoinen. Koira antoi mulle syyn elää, kasvettiin yhdessä ja koira muutti mun kanssa ensimmäiseen omaan kotiini. Koettiin yhdessä kaikki elämän ilot ja surut ja voin rehellisesti sanoa että en olisi tässä ilman koiraani. Koira oli loppuun asti ikäisekseen hyvässä kunnossa, mutta ihan viimeisenä elinvuotena alkoi vanhuus painaa ja oli selvää ettei yhteistä aikaa ole enää paljon jäljellä. En osaa mitään lohduttavia sanoja kertoa mikä suruun auttaisi muu kuin aika. Mulla on edelleen ihan jatkuva ikävä omaa koiraani ja monesti itken hänen peräänsä, mutta kyllä se tuska on helpottanut. Ensimmäiset pari kuukautta meni silleen sumussa että en oikein pystynyt muuta tekemäänkään kuin itkemään. Tammikuussa aloitin uudessa työssä ja sen myötä koko elämä muuttui kertaheitolla. Olen miettinyt uuden koiran hankkimista ja varmasti jossain vaiheessa hankinkin, mutta samalla tuntuu pahalta, miten ihmeessä voisin koskaan rakastaa mitään yhtä paljon kun edesmennyttä koiraani. Osanotot rakkaan lemmikkisi poismenon johdosta ja paljon voimia suureen suruun
Vierailija kirjoitti:
Itse olen menettänyt kaksi koiraa vanhuuttaan.Suru ollut murskaava molemmilla kerroilla.
Koirat olivat lapsiani,perheenjäseniäni ja parhaita ystäviä.
Koti tuntui kauan tyhjältä ja ankealta.
Muu ei auta kuin aika.Itse olen päättänyt etten ota koiraa enää.vaikka siitä enemmän iloa,on luopuminen niin hirveää, että olen varma ettei sydän kestä sitä enää.
Sama tilanne. Lisäksi näin yksinasuvana yksinäisenä se vastuu on vain liikaa, koska ei ole oikeasti ketään joka voisi auttaa jos vaikka on kuumeessa tai onnistuu katkaisemaan koipensa tai kätensä. Silti sitä pitäisi pystyä lenkittämään koira.
Ja tuo suru. Se on jotain niin hirveää etten enää sitä vain halua kokea.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, ap. Tiedän, että tämä kuulostaa lattealta juuri nyt, mutta ajan myötä terävin tuska ja ikävä taittuu.
Koiran menetys on itselläni ollut aina kovempi koettelemus kuin joidenkin läheisten ihmisten. Koiran rakkaus on niin suoraa ja pyyteetöntä, ettei sitä oikeastaan voi verrata mihinkään muuhun.
Kun aikaa on kulunut riittävästi, voi olla, että haluat ottaa uuden koiran. Se ei himmennä edeltäjänsä merkitystä. Omat edesmenneet koirani ovat sydämessäni aina huolimatta siitä, että kotona pyörii uusi perheenjäsen.
Paljon voimia suureen suruun!
Mulla ainakin tämä suru kulkee mukana aaltoina eli välillä (kuten esim nyt kesällä) on ollut vaikeampaa ja itkukin herkässä vaikka koirani kuolemasta tulee joulun alla 3 vuotta.
Tuttavan koira kuoli 3 kk sitten syystä että eläinlääkäri oli kirjoittanut koiralle lääkkeet artroosia vastaan. Kaksi lääkettä jotka ruumiinavauksen jälkeen tuomittiin että eivät sopineet yhteen vaan aiheuttivat sisäisen verenvuodon !
Siskon koiralle ehdotettiin lääkettä 3 vuotta sitten .Sisko ei suostunut ja koira voi tosi hyvin. Annan sille hierontaa aina silloin tällöin .......
Otan osaa! Minulla on vasta ensimmäinen koira enkä siis ole koskaan menettänyt koiraa. Voin silti kuvitella, että parhaan ystävän menetys tuntuu äärimmäisen pahalta. Voimia sinulle!