Lue keskustelun säännöt.
La 9 viikon päästä ja AHDISTAA!
14.10.2010 |
Nyt kun esikoinen on jo n. 2-vuotias ja miehen kanssa menee hyvin, on alkanut pelottaa että jos esikoiselle ja miehelle ei jää enää aikaa. Tää toinen lapsi on erittäin toivottu, mutta ihme pelkoja tullut nyt loppuajaksi. :(
Eniten pelkään sitä että esikoinen luulee, ettei hänestä enää välitetä (mikä on tyhmää) yms. Esikoiselle on alusta asti puhuttu vauvasta, on koitellut/kuunnellut vatsaa, ollaan yhdessä tutkittu vauvan vaatteita, vaunuja yms. Pitää vauvaa ainakin vielä mukavana juttuna. Neuvolakäynneillä on kuunnellut vauvan sydän ääniä yms.
Toiseksi eniten pelkään sitä kun synnytyksen jälkeen joutuu jäämään sairaalaan. Ahdistun, kun en pääse omaan kotiin nukkumaan. Esikoisesta olen ollut vain 2 yötä erossa ja tällä hetkellä lapsella on erittäin vahva äiti-vaihe. Itkettää... :( Synnytystä en pelkää taas ollenkaan, eka oli helppo ja nopee, sairaalassa taas univelan kerryttäminen ahdistaa ja pelottaa. En nukkunut viimeksikään juuri yhtään siellä! :(
Kommentit (9)
Olen kertonutkin ihan ilosesti lapselle että äiti ja isä menee yhdessä sairaalaan, kun vauva syntyy ja hän pääsee tädille tai mummille, riippuen milloin vauva päättää syntyä. Monet kerrat olemme lukeneet kirjaa "vallaton vauva valtasi vatsan" ja lapsi tietää ettei pääse sairaalaan mukaan. Jotain ekstraa todellakin taidetaan siksi aikaa järjestää. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suosittelen hommaamaan esikoiselle jonkun kivan lahjan, jonka hän saa avata kun tulee katsomaan vauvaa tai kun kotiudutte.
Meillä vietettiin isovelijuhlat kun saavuimme kotiin vauvan kanssa. Tuore isoveli oli saanut valita tarjoilut ja kattaa pöydän sekä leipoa isin kanssa kääretortun juhlia varten. Lisäksi hän sai "isojen poikien" pikkulegopaketin sitä ihmettä juhlistamaan, että hänestä oli tullut isoveli. Ikää oli tuolloin esikoisella 3,5 vuotta. Nyt 8-vuotiaana muistaa vieläkin juhlat, sekä saamansa lahjan. Ei ollut vauva-aikoina koskaan mustasukkainen pikkusiskolleen ja luulen, että se oli juuri sen ansiota, että me keskityimme juhlimaan vauvan syntymän lisäksi myös nimenomaan sitä, että hänestä oli tullut isoveli ja "iso poika".
Samaa taktiikkaa käytämme nyt kolmosen synnyttyä eli oman perheen kesken juhlat pystyyn isommille lapsille kunhan äiti ja vauva kotiutuvat :)
että jokinlaisen surutyönkin voi joutua tekemään, kun suhde ekaan muuttuu. Lapsi käyttäytyy hankalasti ja joudut komentamaan häntä enemmän. Eli rauhallinen elämä yhden kanssa loppuu. Mulle ainakin oli kova paikka, mutta kyllä se uusi elämä kahden kanssa sitten selviytyy. Jos olet onnekas, ei kamalaa mustasukkaisuutta esiinny, vaikka se ihan luonollista ja ehkä jopa hyvääkin tekee ekalle. Ei pieni ymmärrä, mitä toinen lapsi samssa talossa merkitsee ennen kuin hän on syntynyt ja joskus menee vielä muutama kuukausikin ennen kuin ekaa alkaa toinen ottaa päähän.
Mutta jossain vaiheessa tykkäävät toisistaan valtavasti, ovat kavereita ja leikkivät yhdessä, eikä kumpikaan haluaisi olla ainokainen.
Ne päivät menevät nopeasti siellä sairaalassa. Muakin mietityttää, kun edellinen on tosi mun perään,vaikka on jo 3,5 v. Pakko mikä pakko.
se on? neuvolassa kerroin etten HALUA jäädä osastolle taas kitumaan, jos kaikki hyvin vauvalla ja mulla, vaan ei hän tuollaisesta maininnut. Sanoi että toisesta lapsesta ollaan 2-3 yötä, kun ekasta 3.
En halua :( Sieltä kun pääsee tiedän olevani niin uupunut, että pää hajoaa ja itken ja säikyn omaa varjoanikin...
ap
ois hyväksi vauvalle, voihan olla että vauvasi syntyy esim. keskiyöllä...
Meillä selvisi osastolla, ettei vauvamme osannut imeä, hänet opetettiin imemään! Tälläinen on aika vaarallinen kotona.
Keltaisuus voi nousta ensivuorokausin aikana.
Joutusit kuitenkin ainakin käymään siellä->
Sisältö jatkuu mainoksen alla
amme olohuoneeseen ja siellä synnytät.
yön kestäisinkin, mutten taas esim kolmea. :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että SINÄ koet tämän ongelmaksi ei esikoisesi :)
Voin taata, etkä varmaan nyt usko tätä, mutta rakastut tulokkaaseen yhtä syvästi kuin esikoiseesi. Sitten ei enää tunnukaan yhtä pahalta se ajatus, että esikoisesi "joutui" olemaan sinusta erossa pari päivää.
Järjestä esikoisellesi olot sellaiseksi, että hänellä on jotain ekstra mukavaa sillä aikaa kun olet poissa. Esim. kotileffailtoja / retki korkeasaareen tai lähimetsään tms. mummon / ystävän / isän kanssa.
Tuo ahdistus on ihan normaalia, mutta älä tartuta sitä lapseesi äläkä voivottele häntä. Muuten hänkin reagoi tilanteeseen joka ahdistaa nyt vain sinua.
Olen siis myös itse viikolla 28 ja kotiin jää synnytyksen ajaksi 2 lasta. En säälittele tilannetta laisinkaan.
Meillä muksut pääsevät hoitajan kanssa leipomaan kakkua, retkelle eläinkauppaan (tätä toivoivat itse) ja iltoina saavat syödä popcornia telkun ääressä :) Lisäksi molemmille ostettiin uudet satukirjat, joita luetaan vasta sitten kun hoitaja on heitä hoitamassa.