Äitini puolustelee ankeaa lapsuuttani sillä että veljeni ei koskaan valita.
Elin lapsuuteni olosuhteissa, joissa kiireellisen huostaanoton kriteerit olisivat nykypäivänä täyttyneet vaikka lähes 40 vuotta sitten minua tai veljeäni ei huostaanotettu.
En halua sen vuoksi pitää äitiini mitään yhteyttä ja äitini syyttää minua liioittelusta, koska veljeni ei kuulemma ole katkeroitunut lapsuuden olosuhteiden takia.
Kommentit (15)
Yleensä luokalla oli max. 1 tai 2 sellaista lasta, joiden vanhemmat eivät olleet naimisissa keskenään ja kyllä he helposti joutuivat muiden silmätikuiksi (näin ainakin maaseudulla). Lisäksi yksinhuoltajien sosiaalietuudet olivat paljon nykyistä heikommat ja todennäköisesti olisitte eläneet taloudellisesti yhtä niukkaa elämää myös ilman isäänne, ellei äitisi ollut todella hyväpalkkaisessa työssä.
En väitä, että äitisi teki oikean ratkaisun, mutta ymmärrän hyvin sen, että hänen oli vaikea valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
On ikävää ettei hän ole empaattisempi, mutta sinä et voi sille mitään. Muistuta itseäsi, ettei sinun nykyinen elämäsi ole kiinni siitä mitä äitisi myöntää tai on mieltä, tai mikä veljesi näkemys asiasta oli.
meistä jokaiselle, jos oma lapsi syyttäisi aikuisena koko elämän pilaamisesta. Sinun on yritettävä pärjätä omillasi, äitisi kantaa omia muistojaan hautaansa asti.
Veljesi voi ola katkeroitunut siinä missä sinäkin, hän ei vaan tuo sitä julki. Tai ehkä veljesi on tajunnut, että voi antaa anteeksi ja on antanut, silloin ei jauha katkeruudesta tms vaan jatkaa elämää eteenpäin niillä eväillä, jotka on annettu ja muokkaa sen kuten haluaa, voi tms.
kokea mitä on lähteä kylästä risat housut jalassa. Ajoin hänet pois asunnostani yöhousut jalassa ja käskin painua kotiinsa. Hänen ulkohousunsa nostin tunnin päästä oveni ulkopuolelle odottamaan noutajaa.
Minulla ei ollut lapsena kuin yhdet ulkohousut ja oli tosi kiva käydä koulua paikatuissa ja haisevissa housuissa, kun isäni ryyppäsi perheen rahat eikä uusia vaatteita ollut varaa hankkia.
Äitini saa maistaa lisää omaa lääkettään jos tulee vielä mun ovikelloani soittelemaan.
heikkoa äitiäni, kuin väkivaltaista alkoholisti-isääni. Äidilläni oli valta valita joko lasten hyvinvointi tai alkoholistimies, hän valitsi alkoholistin ja pakotti lapsensa kärsimään.
kokea mitä on lähteä kylästä risat housut jalassa. Ajoin hänet pois asunnostani yöhousut jalassa ja käskin painua kotiinsa. Hänen ulkohousunsa nostin tunnin päästä oveni ulkopuolelle odottamaan noutajaa.
Minulla ei ollut lapsena kuin yhdet ulkohousut ja oli tosi kiva käydä koulua paikatuissa ja haisevissa housuissa, kun isäni ryyppäsi perheen rahat eikä uusia vaatteita ollut varaa hankkia.
Äitini saa maistaa lisää omaa lääkettään jos tulee vielä mun ovikelloani soittelemaan.
Oletko koskaan saanut psykiatrista apua muistojesi käsittelyyn?
Se olisi ollut julkinen häpeä ja nöyryytys.
kyllä isäsi todellakin on enemmän syyllinen, jos alkoholi oli tärkeämpi kuin perhe.
on ollu ihan samanlainen lapsuus mutten jaksa kantaa kaunaa koska se vie niin paljon voimia...minulla on hyvä elämä nyt ja hyvät välit molempiin vanhempiini joilla on suuri merkitys myös omalle pojalleni...olisihan minulle voinut huonomminkin käydä...
laillinen mitä tänä päivänä. Äitini altisti valinnallaan lapsensa kurjalle elämälle ja vika on siis hänen. Äidin tehtävä on suojella lapsiaan ja silloin pitää valita toisin mitä äitini valitsi.
sitten kaikkien helpotukseksi kuoli. Ja äitini takia en viitsi osoitetietojani tai puhelinnumeroani salaiseksi vaihtaa. Paremman koston äidilleni saan kun lyön hänelle luurin aina korvaan.
minut olisi lapsena otettu huostaan.
ja käskin mennä sillan alle odottelemaan seuraavan junan lähtöä.
Oli vissiin yöpaikan löytänyt kun yritti aamulla hakata oveani ja saada mut antamaan hänelle housut.
En tiedä onko hakenut housunsa, nakkasin ne klo 10 ulko-oven taakse.
Minulla oli samanlainen lapsuus kuin sinulla. Turpaan tuli isältä, äiti katsoi vieressä. Opin pysymään pois kotoa ja pitämäään huolen itsestäni.
Tänä päivänä vanhempani ovat eronneet ja molemmat voivat paremmin. Minä voin hyvin ja olen onnellinen, olen selvinnyt taustani aiheuttamista traumoista huolimatta. Olen yhteydessä molempiin vanhempiini ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen.