Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämellä, pystytkö syömään ilman huonoa omaatuntoa?
12.08.2023 |
Osaatko nauttia ruuasta ja herkuista vai onko sinuun iskostunut syömishäpeä. Mistä tällainen häpeä syntyy, että jos otat pullan, niin se täytyy syödä niin, että siitä tulee morkkis. Onhan tuo nyt ihan hullua. Eikös syömisen pitäisi tuottaa nautintoa?
Kommentit (25)
Minä olen tarkoituksella opetellut. Lapsuudenkodissa ruokailut alkoivat melkolailla aina äidin huokailulla, miten kaikki kertyy lanteille ja kenenkään ei ruokaa pitäisi syömän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn ja olen alipainoinen. Pullan tai makean syöminen ei tunnu missään, kun tiedän, ettei se pidemmän päälle vaikuta lähes lainkaan. Oikeastaan mitä vähemmän painan, sitä vähemmän välitän syömisistäni :)
Koska syön 80% terveellisesti voin syödä 20% vapaasti.
En tosin koskaan syö kokonaista suklaalevyä tai sipsipussia, tai tulen pahoinvoivaksi.
Ikinä ei ole huonoa omaatuntoa eikä ole liikakiloja. Olen siro ja hoikka
Vierailija kirjoitti:
Esitteletkö ruokavaliotasi? No kai kannibalismista useimmille tulisi morkkis.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tarkoituksella opetellut. Lapsuudenkodissa ruokailut alkoivat melkolailla aina äidin huokailulla, miten kaikki kertyy lanteille ja kenenkään ei ruokaa pitäisi syömän.
Meillä mummo laihdutti koko sen ajan kuin oli elossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei vittuilla sy;n mit' haluan perkele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tarkoituksella opetellut. Lapsuudenkodissa ruokailut alkoivat melkolailla aina äidin huokailulla, miten kaikki kertyy lanteille ja kenenkään ei ruokaa pitäisi syömän.
Meillä mummo laihdutti koko sen ajan kuin oli elossa!
Eli mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin pystyn, annoskokohan sen ratkaisee
Sen jälkeen kun aloin vegaaniksi niin aina on hyvä mieli ja omatunto syödessä, myös herkutellessa. Sitä ennen oksetti ja inhotti oma lihansyönti ja oli kamalan paha olo.
t. onnellinen kasvissyöjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään pystyin. Olen aina ollut hoikka ja kiloja ei ole kertynyt mutta 45 ikäisenä alkoi olla kolesterolin kanssa ongelmaa. Työterveyshoitaja syyllisti ruokavaliosta eikä uskonut että syön kuten kerron joten syömisestä alkoi tulla valtava ongelma. Pari vuotta kiristin ja kiristin ja laskin ruokien rasvoja, sokeria ja kolesterolia ilman mitään positiivista vaikutusta kolesteroliarvoihin. Vielä kun itsellä on pari vakavaa ruoka-aine allergiaa niin syömisestä on alkanut tulla valtava henkinen painolasti. En syö mitään missä on lisättyä sokeria, kaikki kovarasva on mietitty ja laskettu minimiin pl. öljyjen sisältämä kova rasva. Ruokavalio on gluteeniton sekä pähkinätön. Teen kotona ruuan itse, harvoin syön muuaalla. No ruokavalio ei näy veriarvoissa millään tavalla ja lääkäri vihelsi pelin poikki sanoen että eihän tässä ole järkeä. Kolesterolini ei vaan reagoi ruokavalioon ja sukurasite on ilmiselvä. Mutta terveydenhoitaja sai käytöksellään minulle syömishäiriön 🤷🏼. Että juu en nauti, lähinnä ärsyttää koko asia että pitää syödä. Jokainen ruoka aiheuttaa syyllisyyttä. Jos kaiken syömisen voisi korvata jollain pirtelöillä vaikka niin tekisin sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tarkoituksella opetellut. Lapsuudenkodissa ruokailut alkoivat melkolailla aina äidin huokailulla, miten kaikki kertyy lanteille ja kenenkään ei ruokaa pitäisi syömän.
Meillä mummo laihdutti koko sen ajan kuin oli elossa!
Sama äitini ja tartutti syömishäiriönsä lapsiin ja lapsenlapsiinkin. On se kummallista että syömishäiriöt periytyy hyvin helposti sukupolvesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön joka päivä suklaalevyn, pullaa, ysein sipsejä, pizzaa...En tunne minkäänlaista syyllisyyttä. En vaikka kolesterolikin koholla, ilman lääkitystä olisi ihan holtiton, etenkin LDL.
Silloinkin kun söin terveellisesti oli kolesteroli koholla sukurasitteen takia, vaikkei ihan näin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään pystyin. Olen aina ollut hoikka ja kiloja ei ole kertynyt mutta 45 ikäisenä alkoi olla kolesterolin kanssa ongelmaa. Työterveyshoitaja syyllisti ruokavaliosta eikä uskonut että syön kuten kerron joten syömisestä alkoi tulla valtava ongelma. Pari vuotta kiristin ja kiristin ja laskin ruokien rasvoja, sokeria ja kolesterolia ilman mitään positiivista vaikutusta kolesteroliarvoihin. Vielä kun itsellä on pari vakavaa ruoka-aine allergiaa niin syömisestä on alkanut tulla valtava henkinen painolasti. En syö mitään missä on lisättyä sokeria, kaikki kovarasva on mietitty ja laskettu minimiin pl. öljyjen sisältämä kova rasva. Ruokavalio on gluteeniton sekä pähkinätön. Teen kotona ruuan itse, harvoin syön muuaalla. No ruokavalio ei näy veriarvoissa millään tavalla ja lääkäri vihelsi pelin poikki sanoen että eihän tässä ole järkeä. Kolesterolini ei vaan reagoi ruokavalioon ja sukurasite on ilmiselvä. Mutta terveydenhoitaja sai käytöksellään minulle syömishäiriön 🤷🏼. Että juu en nauti, lähinnä ärsyttää koko asia että pitää syödä. Jokainen ruoka aiheuttaa syyllisyyttä. Jos kaiken syömisen voisi korvata jollain pirtelöillä vaikka niin tekisin sen.
Jospa alat syömään mistä tykkäät ja lopetat arvojesi mittaamisen. Minä syön sitä mitä lystään ja kuolema saa korjata sitten kun korjaa.
En pysty syömään vain sitä yhtä ellen ole ostanut vain sen yhden. Ja lopuksi vituttaa. Kyllä, olen lihava. Siksi vituttaa kaikki työpaikan tarjoilut, voin hyvin olla ilman ellei niitä ole tyrkyllä ja sitten menee taas viikko päästä ruotuun.
Pystyn vaikka olenkin ylipainoinen.
Vaikka olen paksukainen, pystyn syömään hyvällä omallatunnolla. Syön varsin kasvispainotteista, vaikken olekaan mikään kasvissyöjä. Saatan myös päiväkahvin kanssa ottaa jonkun keksin tai pikkupullan. Niin kauan kuin itse ilman apua jaksan kantaa läskini, en kanna huonoa omaatuntoa.
No kyllä nykyään takoo päässä että "läski kaksoisleukainen valas", söin mitään tai en, kun miesystävä noita toisteli.
Mutta voi olla että syön kaksinverroin, vaikken enää voi olla ajattelemattakaan.
Kyllä. Se johtuu siitä, että olen aina ollut hoikka. Hoikan syömisiä ei juurikaan kommentoida, ellei joku joskus kehota syömään enemmän.