Lue keskustelun säännöt.
En tunne mitään mielenkiintoa työhöni, mikä avuksi?
10.08.2023 |
Olen ollut nyt reilun vuoden tässä työssä, josta en välitä tuon taivaallista. Ei vaan kiinnosta. Aiemmin olen aina viihtynyt työpaikoissani vaikka työ itsessään olisi ollut minkälaista vain (mulla on vain pitkiä, useiden vuosien työsuhteita takana) mutta nyt on niin vastenmielistä, kun ei ole mitään intohimoa. Olin jo vaihtamassa työpaikkaa eli ottanut toisen työn vastaan kun sain tietää olevani raskaana, enkä viitsinyt uutta työnantajaa kuormittaa ensin mittavalla perehdytyksellä jonka jälkeen olisin heti jäänyt perhevapaille. Peruin siis sen ja päätin jäädä tähän kituuttamaan siksi aikaa että vanhempainvapaa alkaa. Mutta en tiedä miten sen pystyn tekemään. En ole todellakaan mikään lusmu vaan reipas ja aikaansaava mutta joku tässä nyt tökkii ihan hirveästi, kun työtehtävät on jatkuvasti epäselviä ja koskaan ei voi tietää, mitä mahdottomia hommia eteen lykätään (täällä kulttuuri on just tommosta, ja siitä käydään jatkuvasti keskustelua ja siksi olin jo vaihtamassa työtä). Olin jo stressin takia työterveyspsykologin juttusillakin juuri ennen raskautta, kun tämä kaaosmaisuus meinasi viedä järjen.
Stressaa nytkin ihan hirveästi ja se ei varmaan ole kovin hyväksi raskaudelle. Saikkua en ala ottamaan, muutenhan saisin olla sillä kuukausitolkulla.
Kommentit (9)
Anteeksi? Äitini on hoitokodissa ja mies matalapalkka-alalla, mun on vähän pakko nyt tienata ja säilyttää työpaikka, jotta voin perhevapaan jälkeen palata suoraan työelämään. Mistä ihmeestä löydän motivaatiota ja toisaalta aivan hirveästi stressinsietokykyä, kun raskaus itsessäänkin on jo melkoinen kuormitus mielelle ja keholle? Yritän mennä päivä kerrallaan mutta koska vedän isoja projekteja joissa onnistumis- ja tuotto-odotukset ovat korkeat, en voi vain lyödä hanskoja tiskiin ja olla tekemättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda sittenkin työpaikkaa? Onko sukua elossa tai isä? Serkut? Ikävää kuulla että äiti ei ole saatavilla. Vaihda miestä? Ei ole mitään motivaatiota tuovaa tekijää, paitsi jos elät puoliksi mielikuvitusmaailmassa ja meditoit.
Onko hyvä vetää isoja projekteja. Ehkä pitäisi olla jo joku muu avuksi tai avustajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko hyvä vetää isoja projekteja. Ehkä pitäisi olla jo joku muu avuksi tai avustajaksi.
Onko tuo nyt yleistäkin, että jos joku ilmoittaa olevansa raskaana niin saa heti työparin avuksi? Se olisikin mukavaa, ei vaan onnistu meillä.
Olen samankaltaisessa tilanteessa poislukien etten ole raskaana. Esimieheni lähti kävelemään eikä hänen tilalle palkattu ketään. Myös työtaakkani suoraan jakava kollega vaihtoi firmaa joten teen käytännössä useamman ihmisen työt vaikka osan vastuista onkin saanut delegoitua eteenpäin. Stressi on melko kova ja isot rahat kyseessä joten virheisiin ei ole varaa tai niistä kuulee. Samalla työtä on pidemmän päälle liikaa yhden handlattavaksi. Taloudellisesti minun on pakko selvitä ja minulla ei ole voimavaroja juuri nyt vaihtaa työtä. Ei toisaalta haluakaan mennä koeajalle johonkin toisaalle.
Koen parhaaksi yrittää pysyä mahdollisimman organisoitua, tehdä muistiinpanoja ja toisaalta vetää rajoja. Blokkaan tilaa kalenterista, karsin turhat palaverit, infoan esimiestä realiteeteista ja tilanteesta avoimesti ja ammattimaisesti. Vapaa-ajalla yritän nukkua hyvin, urheilla, saunoa, käyn hierojalla sekä muistutan itseäni hidastamaan ja rauhoittumaan kun työasiat pyörii mielessä yöllä ja valvottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samankaltaisessa tilanteessa poislukien etten ole raskaana. Esimieheni lähti kävelemään eikä hänen tilalle palkattu ketään. Myös työtaakkani suoraan jakava kollega vaihtoi firmaa joten teen käytännössä useamman ihmisen työt vaikka osan vastuista onkin saanut delegoitua eteenpäin. Stressi on melko kova ja isot rahat kyseessä joten virheisiin ei ole varaa tai niistä kuulee. Samalla työtä on pidemmän päälle liikaa yhden handlattavaksi. Taloudellisesti minun on pakko selvitä ja minulla ei ole voimavaroja juuri nyt vaihtaa työtä. Ei toisaalta haluakaan mennä koeajalle johonkin toisaalle.
Koen parhaaksi yrittää pysyä mahdollisimman organisoitua, tehdä muistiinpanoja ja toisaalta vetää rajoja. Blokkaan tilaa kalenterista, karsin turhat palaverit, infoan esimiestä realiteeteista ja tilanteesta avoimesti ja ammattimaisesti. Vapaa-ajalla yritän nukkua hyvin, urheilla, saunoa, käyn hierojalla sekä muistutan itseäni hidastamaan ja rauhoittumaan kun työasiat pyörii mielessä yöllä ja valvottaa.
Sua käytetään hyväksi.
Itse olin tuollainen uhrautuja. Kunnes tajusin että ei sota yhtä miestä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samankaltaisessa tilanteessa poislukien etten ole raskaana. Esimieheni lähti kävelemään eikä hänen tilalle palkattu ketään. Myös työtaakkani suoraan jakava kollega vaihtoi firmaa joten teen käytännössä useamman ihmisen työt vaikka osan vastuista onkin saanut delegoitua eteenpäin. Stressi on melko kova ja isot rahat kyseessä joten virheisiin ei ole varaa tai niistä kuulee. Samalla työtä on pidemmän päälle liikaa yhden handlattavaksi. Taloudellisesti minun on pakko selvitä ja minulla ei ole voimavaroja juuri nyt vaihtaa työtä. Ei toisaalta haluakaan mennä koeajalle johonkin toisaalle.
Koen parhaaksi yrittää pysyä mahdollisimman organisoitua, tehdä muistiinpanoja ja toisaalta vetää rajoja. Blokkaan tilaa kalenterista, karsin turhat palaverit, infoan esimiestä realiteeteista ja tilanteesta avoimesti ja ammattimaisesti. Vapaa-ajalla yritän nukkua hyvin, urheilla, saunoa, käyn hierojalla sekä muistutan itseäni hidastamaan ja rauhoittumaan kun työasiat pyörii mielessä yöllä ja valvottaa.
Sua käytetään hyväksi.
Itse olin tuollainen uhrautuja. Kunnes tajusin että ei sota yhtä miestä kaipaa.
Niin käytetäänkin, mutta tilanne on käytännössä se että oman alani paikkoja on vähän joten näköpiirissä ei ole muita työpaikkavaihtoehtoja joihin karata tilannetta. Firma myös tekee tällä hetkellä irtisanomisia joten heittäytymällä vaikeaksi roolini luultavasti ulkoistettaisiin. Lisäksi palkkatasoni on melko hyvä, joten koska haluan jatkossakin rahaa, on pakko sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samankaltaisessa tilanteessa poislukien etten ole raskaana. Esimieheni lähti kävelemään eikä hänen tilalle palkattu ketään. Myös työtaakkani suoraan jakava kollega vaihtoi firmaa joten teen käytännössä useamman ihmisen työt vaikka osan vastuista onkin saanut delegoitua eteenpäin. Stressi on melko kova ja isot rahat kyseessä joten virheisiin ei ole varaa tai niistä kuulee. Samalla työtä on pidemmän päälle liikaa yhden handlattavaksi. Taloudellisesti minun on pakko selvitä ja minulla ei ole voimavaroja juuri nyt vaihtaa työtä. Ei toisaalta haluakaan mennä koeajalle johonkin toisaalle.
Koen parhaaksi yrittää pysyä mahdollisimman organisoitua, tehdä muistiinpanoja ja toisaalta vetää rajoja. Blokkaan tilaa kalenterista, karsin turhat palaverit, infoan esimiestä realiteeteista ja tilanteesta avoimesti ja ammattimaisesti. Vapaa-ajalla yritän nukkua hyvin, urheilla, saunoa, käyn hierojalla sekä muistutan itseäni hidastamaan ja rauhoittumaan kun työasiat pyörii mielessä yöllä ja valvottaa.
Sua käytetään hyväksi.
Itse olin tuollainen uhrautuja. Kunnes tajusin että ei sota yhtä miestä kaipaa.
Niin käytetäänkin, mutta tilanne on käytännössä se että oman alani paikkoja on vähän joten näköpiirissä ei ole muita työpaikkavaihtoehtoja joihin karata tilannetta. Firma myös tekee tällä hetkellä irtisanomisia joten heittäytymällä vaikeaksi roolini luultavasti ulkoistettaisiin. Lisäksi palkkatasoni on melko hyvä, joten koska haluan jatkossakin rahaa, on pakko sopeutua.
Eihän sulla ole sitten mitään ongelmaa.
Irtisanoudu. Miehesi ja äitisi maksaa. Ja sikiö ei stressaannu.