Ydinperhemalli on rikki

Nykyään lasten kasvatus on monelle niin raskasta, että se käy kokopäivätyöstä, ja lisäksi erotilanteiden jälkeen erilaiset yhteis- ja yksinhuoltajuuskuviot vielä lisäävät vaikeusastetta.
Olen tässä jo jonkun aikaa miettinyt, että nykyinen nk. ydinperhemalli on lapsen kasvatuksen kannalta aivan rikki. Perheessä, jossa on yksi tai korkeintaan kaksi lasta, joutuvat vanhemmat tekemään aivan liikaa pikku naperon tyytyväisenä pitämisessä.
Olen parina vuonna ollut muutaman kymmenen ihmisen useamman päivän kesätapahtumissa, joissa on mukana myös lapsia ja nuoria. Kummatkin ryhmät ovat niin suuria, että ne muodostavat porukan, joille ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pari kertaa päivässä huikata syömään. Koko muun ajan naperot leikkivät ja juoksevat ulkona ja teinit puolestaan heittävät läppää ja käyvät mm. uimassa. On jotenkin hassua, että 6-vuotias poikani, joka tarvitsee tavallisina aikoina lähes jatkuvaa huomiota, on naperoiden toiseksi vanhimpana keksimässä uusia kaikille sopivia leikkejä eikä tarvitse aikuisia mihinkään moneen päivään. 19-vuotias puolestaan osoittaa mainion seuramiehen elkeitä sen sijaan että istuisi hiljaa huoneessaan monitorin äärellä.
En yritäkään väittää että ennen kaikki oli paremmin koska se ei ole totta. Mutta olisiko nykyinen, rikki mennyt yksinäisten ylirasittuneiden ihmisten yksinhuoltajamalli mitenkään korvattavissa jollain seurallisemmalla?