Kaikki muu elämässäni on kuraa paitsi

Lapset, jotka jo aikuisia.
Ilman heitä en enää olisi täällä.
Avioliitto on kuollut ja ollut jo vuosia, mutta kun ei rohkeus, itseluottamus eikä voimat riitä muuhunkaan niin tässähän roikun.
Työ on helvetin raskasta ja kaiken energian nielevää, mutta kun en muustakaan tiedä eikä hajuakaan mitä muuta voisin edes tehdä saati hakea opiskelemaan, jos se edes olisi taloudellisestikaan mahdollista, niin siinähän roikun.
Mulla ei ole energiaa, voimia eikä iloa.
Väsyttää ja olen niin pohjattomaan surullinen.