Lue keskustelun säännöt.
Voisitko 52 vuotiaana alkaa seurusteleen 22 vuotta nuoremman miehen kanssa?
Kommentit (23)
En. Olen naimisissa kypsän iän miehen kanssa. Tietoinen valinta.
Vaikka olisin sinkku niin en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden eikä päättynyt hyvin. Onko mies normaali? Normaali kaveripiiri ja elämä? Jos on yhtään red flagejä, juokse.
No miksei voisi jos homma toimii?
M38
Vierailija kirjoitti:
No miksei voisi jos homma toimii?
M38
Eikös isot ikäerot ole aika tavallisia miesten välisissä suhteissa?
En, elämänvaihe on niin erilainen. Isoin ikäero, jonka tiedän on 12v. ja siinä elämänvaihe oli sama eli nainen oli yli viisikymppinen ja mies neljäkymmentä.
Mutta jos tuntuu oikealta, niin anna mennä. Älä anna muiden määritellä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksisuhde olisi ok, vakavaa seurustelusuhdetta tuskin haluaisin.
En. Vanhempani ovat 25 vuotta minua vanhempia. Ihan eri aikakauden ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli omien lasten ikäisen kanssa, ok muutamaa vuotta vanhemman mutta samaa ikäpolvea.
En. Sen ikäisen kansaa voisin että teoriassa voisi olla lasteni isä, eli noin 18v lapsiani vanhemman kanssa. Eli itseäni noin 5v-7v nuoremman, olisi kyllä siis lähes 60v, itse olen vähän yli.
En, he ovat poikani ikäisiä.
Pidän ikäisistäni miehistä +/-5 vuotta enkä poikasista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ikäero on. Ei vaimo joudu tod. näköisesti omaishoitamaan vanhaa ukkoa.
En pystyisi, koska oltaisiin niin eri aikakaudelta, että huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kapanteri.- kirjoitti:
Hyvä ikäero on. Ei vaimo joudu tod. näköisesti omaishoitamaan vanhaa ukkoa.
Jospa se sun maalaama omaishoitajuus meneekin toiste päin? Aina oletetaan, että suhteessa se vanhempi joutuu hoidettavaksi. Mulla tiedossa kaksikin pariskuntaa, jossa se vanhempi osapuoli omaishoitaa nuorempaa, eikä nyt ole kyse mistään eläkeläispariskunnista. Se onnettomuus tai jokin muu sairaus voitulla sille nuoremmalle osapuolelle.
Jos tää oli naisille, niin komean kanssa kyllä mutta ruman ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, elämänvaihe on niin erilainen. Isoin ikäero, jonka tiedän on 12v. ja siinä elämänvaihe oli sama eli nainen oli yli viisikymppinen ja mies neljäkymmentä.
Mutta jos tuntuu oikealta, niin anna mennä. Älä anna muiden määritellä elämääsi.
Eri. Määrittelin itse aikoinaan kun olin 52 v. leski ja tutustuin oikein mukavaan ja komeaankin nelikymppiseen mieheen, oli myös suhteellisen varakas ja hyvä ammatti. Mukavia aikoja vietettiin vuoden päivät. Eihän siitä mitään tule kun jo 10 vuoden päästä olisin itse yli 60 v. ja mies ei edes 50 v. - Jäimme ystäviksi. Ei ole avioitunut enkä minäkään. Nyt ollaan 72 v. ja mies 60 v. Soitellaan usein mutta vain kerran vuodessa nähdään.
Kyllä. Nuorempi mies nimittäin jaksaa. Ja jaksaa.
Olen just 50v N, enkä missään tapauksessa "ottaisi" 28v nuorukaista; joutuisin olemaan jokin vaihdevuosi-ikäinen äiti. Ja mitä tuo 28v nuori mies tekisi äitinsä ikäisen kanssa? Enkä nyt niin seksinnälkäinen ole, etteikö ikäiseni aviomieheni tarpeisiini riitä.
En ymmärrä noin isoa ikäeroa toisinkaan päin: nuori nainen ja isukin ikäinen ukko.
En. Eihän tuo olisi kuin 2 vuotta vanhempi kuin mun lapsi. Olen nyt 44v. enkä todellakaan voisi kuvitella olevani 22v. jätkän kanssa.
Olen 48 enkä kyllä varmasti edes harkitsisi alle 45-vuotiaita.