Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, etten koskaan pääse mummoksi.
05.08.2023 |
Kun tätä nykymaailmaa ja nykymenoa katselee, ymmärrän, että nuoret haluavat yhä vähemmän lapsia. Siitä sitten on itsekäs huoli pesiytynyt mieleeni, olen alkanut pelätä etten saa koskaan kokea isovanhemmuutta :(
Kommentit (69)
Kyllä siitä saa olla murheellinen! Isovanhemmuus on haave siinä missä muutkin, erona että siihen ei paljon pysty itse vaikuttamaan. Itseäni nuorena naisena helpottaisi lastenhankintapäätöksessä se, että tietäisin saavani apua isovanhemmilta (tai ihan keneltä tärkeältä ihmiseltä vaan). Mut ainakin on kasvatettu itsenäiseksi, enkä oikein osaa pyytää apua. Siksi pelkään jääväni lasten kanssa yksin. Eli kunnon palaveri aiheesta, kerro miten olet valmis antamaan apua ja kuinka usein jaksat ottaa lapsia hoitoon. Laskeskele eläkeikääsi, olisitko loma-aikoina apuna kun vanhemmat eivät saa vapaata silloin kuin koulut ja päikyt on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet omat lapsesi tehnyt ja hoitanut. Lapsenlapsettomuus on typerä murhe.
Olisin kyllä valmis auttamaan ja mielelläni pitäisin lapsia loma-aikoinakin luonani. Eläkkeelle on kyllä matkaa. Mutta ei isovanhempi voi sitoutua muuhun kuin että haluaa auttaa voimiensa ja kykyjensä mukaan. Niitä voimia ja kykyä ei kuitenkaan voi etukäteen tietää. Oma anoppini on aikoinaan auttanut paljon, ja siitä olen hänelle kiitollinen. Ap
No tuota nyt on aivan turha pelätä!! Sä et ole koskaan edes voinut olettaa, että pääset kokemaan isovanhemmuuden. Keskitä mielesi nyt johonkin muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet omat lapsesi tehnyt ja hoitanut. Lapsenlapsettomuus on typerä murhe.
Niin olen. Silti haaveilen lastenlapsista. Ei kai se murheena ole sen typerämpi kuin joku muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan painostavaksi lapsesi kokevat tämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet omat lapsesi tehnyt ja hoitanut. Lapsenlapsettomuus on typerä murhe.
Niin olen. Silti haaveilen lastenlapsista. Ei kai se murheena ole sen typerämpi kuin joku muukaan.
On se vähän näköalattomuutta kun kerta on jo asemansa lunastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en silleen pelkää. Tiedän että lapsen elämä on hänen eikä välttämättä halua/saa lapsia. Olen iloinen jos joskus saan olla mummu. Äidilleni oli jotenkin iso juttu saada lastenlapsia ja kun meistä vanhin halusi eikä meinannut saada ollenkaan, tuntui että äiti liikaa siskolle puhui toiveestaan ja jospa ja olisi se kiva...kunnes siskolla eräs kerta paloi käpy ja antoi kuulua miltä se tuntuu.
Alat utelemaan mites ne sänkypuuhat oikein sujuu, kun haluat mummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti sinun haave toteutuu. Nyt olen saanut
Lastenlapsia
on ilo olla seuraamassa heidän kasvuaan ja uuden oppimista.
He ovat tuoneet auringon elämään. Kiitollinen olen joka päivä.
Onnea kaikille jotka toivovat pieniä ihmisiä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet omat lapsesi tehnyt ja hoitanut. Lapsenlapsettomuus on typerä murhe.
Niin olen. Silti haaveilen lastenlapsista. Ei kai se murheena ole sen typerämpi kuin joku muukaan.
Onko murehtiminen siis sulle harrastus paremman puutteessa? Mene vaikka ruumisarkkukurssille mieluummin. Sekin on hyödyllisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempaakin ajanvietettä voi keksiä kuin typerä voivottelu jostain olemattomasta.
Mulla on kissat lastenlasten paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaat ihmiset elää muiden kautta ja jättää oman elämänsä elämättä.
Tuollainen esimerkki voi olla suora syy siihen, ettei raskaan ihmisen lapsia kiinnosta vanhemmuus.
Enpä ole asiasta lainkaan varma itsekään, viimeksi viimevkolla pian 22v täyttävä esikoiseni, poika, tuumasi että ei todnäk koskaan halua lapsia.
Minäpä elän itselleni vain nyt kun lapset ovat aikuisia. En toki heitä hyljeksi, mutten myöskään oleta heidän elävän minun huvikseni ja minun haaveitani täytellen.
Kasva aikuiseksi ap.
Lapsia on maailma tupaten täynnä. Mene varamummoksi päiväkotiin tai seurakuntaan. Toki rikosrekisteri voi olla este.
Mummona olo on joskus raskastakin.
Ne elää muiden elämää, joilla ei ole omaa.
Itse sanon aina lapsilleni, että lapsen saaminen on ihaninta, mitä olen kokenut eikä sitä voi etukäteen ymmärtää.
Toivon, että ymmärtävät. Nyt vanhuuden lähestyessä kuulen ystävieni puheista, miten paljon joutuvat koko ajan huolehtimaan omien vanhempiensa asioista, vaikka ne ovatkin hoitolaitoksessa tai vielä kotihoidossa.
Eli ensisijaisesti ajattelen sitä, että lapseni kyllä onnellsituisivat, jos itse aikanaan saavat lapsia. Nyt parikymppisiä.