Huvittaa, kun kaikilla tuntuu olevan lapsia jotka tottelevat kun kerran sanotaan EI.
Olen ruvennut miettimään, että mikähän tuossa meidän 2-vuotiaassa on, kun tekee samaa kiellettyä asiaa, vaikka kiellän tomerasti joka kerta, ja vien lapsen pois tilanteesta. Silti sama kuvio toistuu. Ja huom, luunappiin en ole koskaan sortunut.
Miksi meillä ei voi olla lasta, joka uskoisi kun sanon yhden kerran napakasti EI, noin ei saa tehdä.
Kommentit (16)
jäähyn jälkeen voi olla hetken tekemättä ko.asiaa, mutta lyhyttä se on muisti senkin jälkeen.
älli riitä muistamaan ja ymmärtämään kieltoja ensimmäisestä kerrasta. Vanhemmat lapset voivatkin sitten uskoa.
kuuluu tuohon ikään...jo kolme vuotiaana uskovat jo yhdestä kerrasta:)) Kärsivällisyyttä
Tuskin yhtäkään. Sellaisia vanhempia sen sijaan on pilvin pimein, jotka kuvittelee että lapsen kuuluisi uskoa kerrasta ja jos ei tottele, on syytä käydä käsiksi. Toisin sanoen tietämättömiä ja liian lyhytpinnaisia.
Myöhemmin sitten voi jo uskoakin, mutta kyllä ne isommatkin lapset usein yrittävät inttää vastaan. "Mutku, mutku..."
Odotan kauhulla teini-ikää. Silloin joutuu takuulla kieltämään taas muutamaankin kertaan...
4-vuotias uskoo jo paljon paremmin =)
hänen kanssaan tulee sitten erilaista vääntämistä..
siitä vaan et sen kerran jälkeen ei tarvii heti luunappia antaaa...
Meillä jäähyt ovat jättäneet vähän pidemmän muistijäljen, tosin ei päivää pidempää vielä :D.
Mutta eilen tyttö 2v. 3kk. laittoi lempilelunsa jäähylle, kun hauva oli kuulema syönyt kanien ruokaa. Lelu ei suostunut anteeksikaan pyytämään heti, vasta kun tyttö kävi uudestaan siltä kysymässä, sitten pyysi anteeksi. Olin kyllä yllättynyt, mutta on jäähyn merkitys näköjään jo selvillä.
Lapsen tehtävä on kokeilla kaikenlaista ja testata miten maailma toimii. Ja kasvattaa siinä sivussa oma minuus joka tekee itse päätöksiä eikä tottele sokeasti muita. Ja vanhempien tehtävän on olla kallio jota vasten hakata päätään :).
ja se vaan siitä pahenee iän lisääntyessä. ;)
Poika ei ole koskaan uskonut millään mitään.
Tuntuu että kaikilla muilla on lapsia jotka uskoo kerrasta.
Toisaalta, en voi syyttää kuin itseäni kasvattajana. Metodit on väsyneenä väärät.
Toiset osaa olla lasten kanssa, ja toiset ei. Ei se siitä omien lasten kanssa opettelemalla parane, sitä pitäisi olla jo pohjaa aikaisemmin, ennenkuin ne omat pyöräyttää, ettei ne parat joudu harjoituskappaleiksi.
2-vuotias laitetaan jäähylle? Noin käytännössä? Oma täyttää ihan just 2, mutta olen pitänyt liian "kehittymättömänä" jäähyilyyn.
2-vuotias laitetaan jäähylle? Noin käytännössä? Oma täyttää ihan just 2, mutta olen pitänyt liian "kehittymättömänä" jäähyilyyn.
Toki ymmärrys ei aluksi riitäkään, mutta istutan portaille ja kerron et ei esim. saa hakata pupujen häkkiä ja pyydän pyytämään anteeksi. Ei nyt mitenkään oo istuttanut pitkiä aikoja, vaan ollaan sitä kautta harjoiteltu anteeksipyytämistä ja rauhoittumista. Olen ajatellut, että näin pienenä on tärkein oppia pyytämään anteeksi, vaikkakin papukaijana toistamalla. Toki ekat kerrat tyttö vaan juoksi karkuun ja piti istuttamista kivana leikkinä, mut eipä varttia pidempään oo karkuun juoksemiset olleet hauskoja, lopuksi alkoi olla tylsää palata aina portaille ja sit tulikin se anteeksipyyntö.
Ja nyt voikin todeta et merkityskin on selvillä, kun lelukin pyytää anteeksi pahoja tekojaan :D
Tarvinnee sitten alkaa jossain vaiheessa kokeilemaan josko alkaisi olla sovellettavissa meilläkin kohta.
Ja toimii vieläkin, kuopus on 6v ja riittää kun sanoo "Yk....".
Eli siis kielto, ja jos homma ei toimi, "lasken kolmeen, ja jos et usko, tulen hakemaan pois (kuin pikkuvauvan)/laitan jäähylle/lelu menee jäähylle tms".
Kolmeen asti ei ole tarvinnut laskea kuin muutaman hassun kerran, hyvin nopeasti asiat alkoivat luistaa ykkkösen jälkeen.
Ja riippuuhan se kaiketi lapsen luonteestakin, esikoinen uskoi jo 1-vuotiaana ei:tä, kuopuksen piti kokeilla muutama kerta useammin.
Itse olen hyvin johdonmukainen, ja toteutan uhkaukseni 99%:sesti (tuota prosenttia eivät lapset ole edes huomanneet...). "Kulta älä viitsi blablabla" ei kuulu sanavarastooni;-)
ja ei kyllä aina vieläkään joka kerta. Mutta kun otan tiukan äänensävyn käyttöön, niin tehoaa. 10v.
kuuluu tuohon ikään...jo kolme vuotiaana uskovat jo yhdestä kerrasta:)) Kärsivällisyyttä
Poika 5v ja aina on saanut sanoa vähintään 3 kertaa ennenku mikään menny jakeluun. Oli se sitten kielto tai käsky mennä pukemaan...
tänäänkin aamulla palautin arestipenkkiin 4 kertaa ennenku usko että parempi olla nimittelemättä minua tyhmäksi ja idiootiksi.
sellaisiakin lapsia, jotka tottelevat yhdestä kerrasta. Meillä ehkä kymmenes kerta tuottaa tulosta, vaikka kuinka ponnekkaasti asian ilmaisen =)