Ensimmäiset vanhuudenmerkit omissa vanhemmissa

Oletpa hysteerinen jos nyt ekan kerran äiti ei kysellyt sinusta.

Seuraile

Aloituksen perusteella sun jutut eivät ole järin mielenkiintoisia. Kuulemiin.

Vierailija kirjoitti:

Oletpa hysteerinen jos nyt ekan kerran äiti ei kysellyt sinusta.

Seuraile

Olen tätä seuraillut viime keväästä asti. Vaikka en hysteerinen olekaan.

Mitkä ovat niitä vanhuuden ensimerkkejä?

-ap

Sun äiti pitää sua tylsänä ja on kyllästynyt kuuntelemaan sun jorinoita.

Höpsis. Äidilläsi oli kiire jonnekin, eikä viitsinyt vaan sanoa sinulle, tai lempiohjelma alkoi, väsymys, masennus, vessahätä ym ym.

Jaa-a. Mä havahduin joskus vähän yli kolmekymppisenä siihen ettei vanhempia kauheasti mun asiat tunnu kiinnostavan. Eivät ikinä soittaneet vaan minä olin aina se yhteydenottaja. Ei juuri kuulumisia kyselty, puhelut loppuivat nopeaan. Että ihan luonteesta varmaan sitten kiinni eikä vanhenemisesta.

Sitä ne körönäpiikit tekee. Ihmiset muuttuu kokoajan itsekkäämmiksi zombeiksi.

Tämä on todettu asia.

Valtamedia hämillään: Sydänkohtausten määrä lisääntynyt nuorilla aikuisilla 30% koronarokotusten jälkeen

Mitenkähän usein olette yhteyksissä? Minä olen 52 v, lapset 19 ja 23 asuvat omillaan. En millään jaksaisi joka päivä kuunnella varsinkin toisen iänikuista draamaa- aina jotain pielessä. Selvästi olen tullut vanhaksi.

Huomaan kaikenlaista 70-vuotiaasta äidistäni.

Kun jutellaan, hän pysyy asiassa, mutta kun kysyn jonkun syventävän kysymyksen, hän ei hoksaa asiaani, vaan selittää juuri sanomansa asiat uudelleen, ehkä pidemmästi, joskus jopa kovempaan ääneen. Ennen hän oli taitava keskustelija. Osasi syventää keskustelua ja hoksasi nyanssit.

Tilannetajuttomuus lisääntyy. Esimerkiksi, kun ajan autoa hän kyydissä, hän kurkistelee risteyksissä tulevia autoja niin, että en itse kuskina voi nähdä oikealta tulevaa liikennettä. Kun huomautan, hän nojaa taaksepäin, mutta seuraavassa risteyksessä taas sama juttu.

Pikku jutuista hätääntyminen. Äitini on ollut rento ja sopeutuvainen luonne, hyvä ratkaisemaan ongelmia luovasti ja laittamaan asiat suhteisiinsa. Nyt hän hätääntyy kaikenlaisista asioista, uutisista, kodinlaitteista. Lisäksi hänestä on tullut draamailija ihmissuhteissa, paisuttelee muiden sanomisia ja märehtii niitä mielessään. Jatkuvasti joku riita meneillään siskonsa kanssa.

Kaikki edellä olevat asiat ovat piirteitä, jotka ovat täysin vastoin äitini luonnetta ja persoonaa aikaisemmin. Arki sujuu ja hän on omatoiminen, mutta hänestä on tulossa huonoa seuraa. Ikävä sanoa! Ja tätä katsoessa olen kauhuissani, että tuossa iässä mun oletetaan olevan vielä töissä! Mun töissä ei voi olla hätääntyvä, tilannetajuton, ahdistuva draamakuningatar!

Eihän tuo ole vanhuuden merkki, vaan merkki siitä, että äitiä ei kiinnosta muut kuin omat asiat. MInun äitini on ollut tuollainen niin kauan kuin muistan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa hysteerinen jos nyt ekan kerran äiti ei kysellyt sinusta.

Seuraile

Olen tätä seuraillut viime keväästä asti. Vaikka en hysteerinen olekaan.

Mitkä ovat niitä vanhuuden ensimerkkejä?

-ap

Vanhuuden ensimerkit tulevat noin 25-vuotiaana, kun iho alkaa vähitellen menettää kimmoisuuttaan jne. jne. 

t. eri

Vai että vain maitoa muka osti. Ap, lopeta valehtelu.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän usein olette yhteyksissä? Minä olen 52 v, lapset 19 ja 23 asuvat omillaan. En millään jaksaisi joka päivä kuunnella varsinkin toisen iänikuista draamaa- aina jotain pielessä. Selvästi olen tullut vanhaksi.

2-3 krt. viikossa

Vierailija kirjoitti:

Huomaan kaikenlaista 70-vuotiaasta äidistäni.

Kun jutellaan, hän pysyy asiassa, mutta kun kysyn jonkun syventävän kysymyksen, hän ei hoksaa asiaani, vaan selittää juuri sanomansa asiat uudelleen, ehkä pidemmästi, joskus jopa kovempaan ääneen. Ennen hän oli taitava keskustelija. Osasi syventää keskustelua ja hoksasi nyanssit.

Tilannetajuttomuus lisääntyy. Esimerkiksi, kun ajan autoa hän kyydissä, hän kurkistelee risteyksissä tulevia autoja niin, että en itse kuskina voi nähdä oikealta tulevaa liikennettä. Kun huomautan, hän nojaa taaksepäin, mutta seuraavassa risteyksessä taas sama juttu.

Pikku jutuista hätääntyminen. Äitini on ollut rento ja sopeutuvainen luonne, hyvä ratkaisemaan ongelmia luovasti ja laittamaan asiat suhteisiinsa. Nyt hän hätääntyy kaikenlaisista asioista, uutisista, kodinlaitteista. Lisäksi hänestä on tullut draamailija ihmissuhteissa, paisuttelee muiden sanomisia ja märehtii niitä mielessään. Jatkuvasti joku riita meneillään siskonsa kanssa.

Kaikki edellä olevat asiat ovat piirteitä, jotka ovat täysin vastoin äitini luonnetta ja persoonaa aikaisemmin. Arki sujuu ja hän on omatoiminen, mutta hänestä on tulossa huonoa seuraa. Ikävä sanoa! Ja tätä katsoessa olen kauhuissani, että tuossa iässä mun oletetaan olevan vielä töissä! Mun töissä ei voi olla hätääntyvä, tilannetajuton, ahdistuva draamakuningatar!

Osasit sanottaa aloituksen ajatuksen paremmin! Tätä tarkoitin.

-ap

Sen jälkeen, kun mun tytär sai omia lapsia, se ei useinkaan enää puhu itsestään, vaan kaikki asiat koskee lapsia. Vaikka lapset on mulle rakkaita, niin ei mua niitten jokainen nuha ja muu juttu jaksa loputtomiin kiinnostaa. Siitä syystä yhteydenpito mun puolelta on viime vuosina selvästi vähentynyt, enkä aina jaksa kuunnella. N60+

Piiri pienenee monella eläkkeelle jäämisen ja ikääntymisen myötä. Selvitetään juurta jaksaen omaa kaupassa käyntiä tai lääkärikäyntiä eikä jakseta kuunnella, mitä toisella on sanottavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan kaikenlaista 70-vuotiaasta äidistäni.

Kun jutellaan, hän pysyy asiassa, mutta kun kysyn jonkun syventävän kysymyksen, hän ei hoksaa asiaani, vaan selittää juuri sanomansa asiat uudelleen, ehkä pidemmästi, joskus jopa kovempaan ääneen. Ennen hän oli taitava keskustelija. Osasi syventää keskustelua ja hoksasi nyanssit.

Tilannetajuttomuus lisääntyy. Esimerkiksi, kun ajan autoa hän kyydissä, hän kurkistelee risteyksissä tulevia autoja niin, että en itse kuskina voi nähdä oikealta tulevaa liikennettä. Kun huomautan, hän nojaa taaksepäin, mutta seuraavassa risteyksessä taas sama juttu.

Pikku jutuista hätääntyminen. Äitini on ollut rento ja sopeutuvainen luonne, hyvä ratkaisemaan ongelmia luovasti ja laittamaan asiat suhteisiinsa. Nyt hän hätääntyy kaikenlaisista asioista, uutisista, kodinlaitteista. Lisäksi hänestä on tullut draamailija ihmissuhteissa, paisuttelee muiden sanomisia ja märehtii niitä mielessään. Jatkuvasti joku riita meneillään siskonsa kanssa.

Kaikki edellä olevat asiat ovat piirteitä, jotka ovat täysin vastoin äitini luonnetta ja persoonaa aikaisemmin. Arki sujuu ja hän on omatoiminen, mutta hänestä on tulossa huonoa seuraa. Ikävä sanoa! Ja tätä katsoessa olen kauhuissani, että tuossa iässä mun oletetaan olevan vielä töissä! Mun töissä ei voi olla hätääntyvä, tilannetajuton, ahdistuva draamakuningatar!

Osasit sanottaa aloituksen ajatuksen paremmin! Tätä tarkoitin.

-ap

No oli sitten todella huonosti sanotettu, kun et mistään tollaisesta mitään sanonut 🙄

Vierailija kirjoitti:

Huomaan kaikenlaista 70-vuotiaasta äidistäni.

Kun jutellaan, hän pysyy asiassa, mutta kun kysyn jonkun syventävän kysymyksen, hän ei hoksaa asiaani, vaan selittää juuri sanomansa asiat uudelleen, ehkä pidemmästi, joskus jopa kovempaan ääneen. Ennen hän oli taitava keskustelija. Osasi syventää keskustelua ja hoksasi nyanssit.

Tilannetajuttomuus lisääntyy. Esimerkiksi, kun ajan autoa hän kyydissä, hän kurkistelee risteyksissä tulevia autoja niin, että en itse kuskina voi nähdä oikealta tulevaa liikennettä. Kun huomautan, hän nojaa taaksepäin, mutta seuraavassa risteyksessä taas sama juttu.

Pikku jutuista hätääntyminen. Äitini on ollut rento ja sopeutuvainen luonne, hyvä ratkaisemaan ongelmia luovasti ja laittamaan asiat suhteisiinsa. Nyt hän hätääntyy kaikenlaisista asioista, uutisista, kodinlaitteista. Lisäksi hänestä on tullut draamailija ihmissuhteissa, paisuttelee muiden sanomisia ja märehtii niitä mielessään. Jatkuvasti joku riita meneillään siskonsa kanssa.

Kaikki edellä olevat asiat ovat piirteitä, jotka ovat täysin vastoin äitini luonnetta ja persoonaa aikaisemmin. Arki sujuu ja hän on omatoiminen, mutta hänestä on tulossa huonoa seuraa. Ikävä sanoa! Ja tätä katsoessa olen kauhuissani, että tuossa iässä mun oletetaan olevan vielä töissä! Mun töissä ei voi olla hätääntyvä, tilannetajuton, ahdistuva draamakuningatar!

Eihän nuo ole vanhuuden merkkejä, vaan alkavan muistisairauden.