Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ihailette vanhempienne (pitkää) suhdetta, oletko itse saanut samanlaisen tai haluaisitko edes?
02.08.2023 |
Minä ihailen, nykyisin (usean epäonnistuneen suhteen jälkeen) olen jopa alkanut kiinnittää moneen asiaan vielä enemmän huomiota heidän suhteessaan. He höpöttelevät kokoajan jotain, molemmat. Molemmat keksivät yhteistä tekemistä ja harrasteita. Auttavat toisiaan, esimerkiksi ruokapöydässä isäni sanoi että hitto kun ei muistanut ottaa paperia, äiti nousi heti sitä hakemaan. Isäni huolehtii aina että äidin polkupyörä on kunnossa, ostaa hänelle uuden puhelimen kun vanha alkaa olla "lopussa". Ovat noin 55 vuotiaita.
Mitä taas itse olen saanut, miehiä, joita ei kiinnosta mikään yhteinen tekeminen, painostettuna lähtevät mukaan juttuihini, ilmeestä ja olemuksesta huomaa ettei kiinnosta minkään vertaa. Eivät jaksa höpistä niitänäitä eikä asiaa, vaan puhun yksikseni ja toinen ehkä vastaa jotain tai sitten tyyliä "mistä minä tiedän, selvitä, en tiedä tai sitten hiljaisuutta vaan". Nämä piirteet siis on tullut ilmi alkuhuuman väistyttyä, alussa kyllä ovat jaksaneet pinnistellä ja esittää. Itse taas omasta mielestä olen ollut oma itseni alusta asti. Huoh.
Kommentit (44)
Oon ollut vaimoni kanssa 20 vuotta
Oon nyt 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut vaimoni kanssa 20 vuotta
Oon nyt 40
Ja meillä on 3 lasta
Mahtavaa jos ollaan noin samalla aaltopituudella. Tuossa näkyy jo aito välittäminen.!
20v ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa mutta nyt kun 40v lähestyy ja mietin onko tämä sitä mitä oikeasti haluan. Suhde on periaatteessa ok mutta ongelmiakin on.
Mies ei välitä tai muista hääpäiviä, ei kihlapäiviä. Ei tee kotona mitään korjaustöitä (joita olisi) koska välillä riitelemme eikä sen takia innosta mikään kuulemma. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta kuitenkin ja olen yrittänyt sanoa että riidoista huolimatta arki jatkuu! Positiivista on että vie kuitenkin lapsia puistoon, uimaan jne ettei ihan kelvoton ole.
Jossain vaiheessa haukkui etten osaa sitoutua talousasioihin. Kuitenkaan ei itse pidä kiinni sovitusta suunnitelmasta milloin niitä käydään läpi. Tällä hetkellä nukkuu omasta tahdosta olohuoneessa.
Omat vanhemmat eronneet jo 35 vuotta sitten, enkä todellakaan ihaile appivanhempien suhdetta. Pelkkää sanallista ivaamista suuntaan ja toiseen vuositolkulla. En ymmärrä, miksei nekin vois jo erota. Ei sitä kyllä jaksa kuunnella. Onneks niitä näkee vaan pari kertaa vuodessa ja sekin on jo liikaa. Vali vali vali. Mäkä mäkä mäkä.
Jos sinulle sattuu pelkkiä samanlaisia huonoja miehiä niin vika on sinussa. Alitajuntaisesti etsin senkaltaisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut, ja lapsia myös. Yksikään nainen ei vain ole osoittautunut mitään mielenkiintoa 40 ikävuoteen mennessä, joten unelmat tuhottu.
En kadehdi, koska he myös riitelivät paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat olleet naimisissa yli 60 vuotta ja viihtyvät edelleen oikein hyvin yhdessä.
Minä olen ollut sinkku koko ikäni, kun ei kukaan kiva koskaan kiinnostunut.
Ihailen. Vanhempani olivat naimisissa 47v, kunnes äiti kuoli. He rakensivat talon yhdessä, tekivät kaiken yhdessä. Kasvattivat meidät lapset yhdessä, tekivät paljon töitä, opettivat meille oikeat arvot. Olen jäänyt vapaaehtoisesti sinkuksi, koska tapaamani miehet eivät ole olleet muita kuin laiskoja vätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat olleet yhdessä pian 60 vuotta ja he ovat yhä vieläkin onnellisia. Heillä molemmilla on omat juttunsa, mutta yhteisiä juttuja on myös paljon.
Appivanhempien parisuhde on kestänyt yhtä kauan ja hekin ovat yhdessä onnellisia.
Olemme siis molemmat saaneet mieheni kanssa parisuhteeseemme hyvät lähtökohdat. Me olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja hyvin menee. Meillä riittää aina juteltavaa, mutta voimme olla ihan hiljaakin. Kolme lastammekin ovat selkeästi tasapainoisia ja onnellisia nuoria ihmisiä, jotka vievät varmasti oman tasapainonsa myös eteenpäin.
Olen sitä mieltä, että mun vanhempien olisi kannattanut erota jo 30v. sitten. Niiden suhde ei ole kehittynyt mihinkään, samat riidat arkisista asioista mitä oli kun olin lapsi. Isä on ainoa joka on yrittänyt löytää äidistä vaikka väkisin jotain hyvää ja kehittänyt itseään ihmisenä. Äiti ei ole koskaan osannut kehittää itseään ja on aina vaan se; aina oikeassa, eikä anteeksi tarvitse koskaan pyytää-tyyppi. Oikein innostuu kun pääsee haukkumaan isää, saa sitä jotain energiaa ja mielihyvää. Ihan kamalaa.
Toisaalta on niistä vielä myös seuraakin toisilleen ja ne omat vakiintuneet jutut, kun ovat olleet yli 50v. yhdessä. Ero olisi liian vaikeaa tässä vaiheessa.
Itse en usko, että jaksan mihinkään parisuhteisiin enää lähteä. Ihan riittävästi muussakin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa kyllä ihailen. Yhdessä tekeminen ja perheen hyväksi toimiminen on se, mitä olisin halunnut itsekin. Toisaalta isä sanoo äidilleni usein aika rumastikin ja äiti alistuu eikä aina uskalla sanoa omia mielipiteitään.
Omat exäni ovat vain yrittäneet alistaa eivätkä ole tehneet mitään yhteisen hyvän eteen. Paitsi yksi, joka halveksi kaikkea, mitä minä halusin tehdä, eli ei toiminut sekään juttu. Jostain syystä perään ovat kaikki itkeneet.
En ihaile, vaikka ovat pitkään olleet yhdessä. Narsisti on löytänyt helpon uhrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, niillä on hyvä suhde. Arvostavat ja kunnioittavat toisiaan.
Taitaa mullakin sellainen suhde olla. 😊Olemme tähän mennessä olleet yhdessä reilut 26 vuotta (oon 45-vuotias), kaksi kolmesta lapsestamme jo aikuisia. Tehdään nykyään taas kaikkea kivaa keskenämme, kun lapsista ei tarvitse enää samalla tavalla huolehtia kuin 10 vuotta sitten. Käydään vaeltamassa, leffassa, festareilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut vaimoni kanssa 20 vuotta
Oon nyt 40Ja meillä on 3 lasta
Pääset vielä eroon ja voit alkaa elämään ennenkuin on myöhäistä iän puolesta.
En osaa ihailla vanhempiani, mutta olen kiitollinen parisuhdemallista. Tiedän, että onnellisia ja pitkiä suhteita on, koska vanhemmillani on sellainen. Ovat olleet yhdessä 37 vuotta.
Oma, nyt 12 vuotta kestänyt suhteeni on siinä mielessä samanlainen, että kumpikin meistä osoittaa hellyyttä toiselle ja tekee kaikkensa toisen eteen. Puhumme asiat halki, niin kuin vanhempanikin. Ja toinen meistä on hillitty ja johdonmukainen, toinen tuuliviiri. Silti toimii.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ei tosiaankaan minun miehille tule kuuloonkaan että tekisivät pieniä palveluksia. Viimeisimmässä suhteessa mm mökkeillessä minä olin viikon ajan keittänyt aamukahvit ja tehnyt aamiaista molemmille, yhtenä aamuna sitten sanoin ett voisitko sinä nyt mennä keittämään kahvit niin kuulemma "ei tämä mikään kilpailu ole että kumpi tekee milloinkin, voit jättää ne minun leivät tekemättä". Itse tykkään tehdä tuollaisia juttuja toisen eteen, tehdä eväitä tai aamiaisia tai muuta JA tykkäisin myös itse vastaanottaa niitä. Moni mies ollut sitä mieltä että teen tuollaisia juttuja vain siksi että he sitten JOUTUISIVAT tekemään myös minulle. Niin erilainen ajatusmaailma. Niin, mies ei antanut minun edes hieroa häntä, jotten voisi vaatia hierontaa häneltä sillä verukkeella että minä olin hieronut häntä. Ap
Mulla ollut samoja kokemuksia. Yksi tosin otti aikaa että molemmat hierottiin toisiamme yhtä kauan.
Mun vanhemmat oli aviossa 39 vuotta, ja se päättyi isän kuolemaan. Siinä oli vaikeita aikojakin, isän alkoholismi ja sen mukaiset sekoilut, mutta myös aitoa halua yrittää ja puhaltaa yhteen hiileen. Ja ne touhusi kyllä juttuja yhdessä.
Olen ollut nyt 25 vuotta aviossa ja toivon että kestää. Meillä ei ole ollut ongelmia ja meitä yhdistää samat arvot, huumorintaju, tykätään monista samoista touhuista ja meillä on myös omat juttumme. Lapset on juuri jättäneet pesän ja järkkäilemme isoa kämppää oman elämäntyylimme mukaiseksi. Harrastushuoneet! Eilen hoilattiin karaokea...
Avioliitto -minisarja, YLE areena. Kannattaa katsoa. Kyllä kiitän ja kumarran, että en ole mennyt naimisiin.
Hyvin tehty ja kuvastaa pitkän avioliiton kaavoihin kangistumista, miehen lapsellista mustasukkaisuutta. 🤮🤢 SuurtaTylsyyttä!
Miksi pitäisi jaksaa tukea ja kannatella mieslasta.....surkeaa huumoria ja seksitön liitto.
Niin ja ei tosiaankaan minun miehille tule kuuloonkaan että tekisivät pieniä palveluksia. Viimeisimmässä suhteessa mm mökkeillessä minä olin viikon ajan keittänyt aamukahvit ja tehnyt aamiaista molemmille, yhtenä aamuna sitten sanoin ett voisitko sinä nyt mennä keittämään kahvit niin kuulemma "ei tämä mikään kilpailu ole että kumpi tekee milloinkin, voit jättää ne minun leivät tekemättä". Itse tykkään tehdä tuollaisia juttuja toisen eteen, tehdä eväitä tai aamiaisia tai muuta JA tykkäisin myös itse vastaanottaa niitä. Moni mies ollut sitä mieltä että teen tuollaisia juttuja vain siksi että he sitten JOUTUISIVAT tekemään myös minulle. Niin erilainen ajatusmaailma. Niin, mies ei antanut minun edes hieroa häntä, jotten voisi vaatia hierontaa häneltä sillä verukkeella että minä olin hieronut häntä. Ap