Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ihailette vanhempienne (pitkää) suhdetta, oletko itse saanut samanlaisen tai haluaisitko edes?
02.08.2023 |
Minä ihailen, nykyisin (usean epäonnistuneen suhteen jälkeen) olen jopa alkanut kiinnittää moneen asiaan vielä enemmän huomiota heidän suhteessaan. He höpöttelevät kokoajan jotain, molemmat. Molemmat keksivät yhteistä tekemistä ja harrasteita. Auttavat toisiaan, esimerkiksi ruokapöydässä isäni sanoi että hitto kun ei muistanut ottaa paperia, äiti nousi heti sitä hakemaan. Isäni huolehtii aina että äidin polkupyörä on kunnossa, ostaa hänelle uuden puhelimen kun vanha alkaa olla "lopussa". Ovat noin 55 vuotiaita.
Mitä taas itse olen saanut, miehiä, joita ei kiinnosta mikään yhteinen tekeminen, painostettuna lähtevät mukaan juttuihini, ilmeestä ja olemuksesta huomaa ettei kiinnosta minkään vertaa. Eivät jaksa höpistä niitänäitä eikä asiaa, vaan puhun yksikseni ja toinen ehkä vastaa jotain tai sitten tyyliä "mistä minä tiedän, selvitä, en tiedä tai sitten hiljaisuutta vaan". Nämä piirteet siis on tullut ilmi alkuhuuman väistyttyä, alussa kyllä ovat jaksaneet pinnistellä ja esittää. Itse taas omasta mielestä olen ollut oma itseni alusta asti. Huoh.
Kommentit (44)
Kyllä haluaisin, mutta tiedän että sellaisen löytäminen on minulle todennäköisesti mahdotonta. Nyt eletään kuitenkin ihan erilaista aikaa kuin silloin ysärin alussa jolloin he tapasivat. Hekin ovat todenneet että sääliksi käy ihmisiä jotka joutuvat deittailemaan tänä päivänä.
On jotenkin liikuttavaa miten paljon he ovat kokeneet yhdessä. Matkaan mahtuu niin iloja kuin suruja, mutta kaikesta ovat yhdessä selvinneet. Olen todella onnellinen heidän puolestaan että löysivät aikanaan toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksenani oli elää loppuelämä yhden ihmisen kanssa. Elämä päätti toisin ja olin 28-vuotiaana leski. Olimme yhdessä 13 vuotta ja naimisissa 9 vuotta. Saimme kaksi lasta, jotka ovat nyt jo aikuisia. En ole ollut parisuhteessa tuon avioliiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihailen, mutta en haluaisi samanlaista suhdetta. He ovat aina, siis aina yhdessä, olivat yhdessä työajatkin ja roolit on toooodella perinteiset. Ovat kuitenkin onnellisia ja toisilleen sopivia.
Oma suhteeni erilainen, mutta myös pitkä ja onnellinen
Samaa mieltä. Vanhempani ehtivät olla naimisissa lähes 57 vuotta ennen isän kuolemaa. Heillä oli varmasti heille hyvä ja onnellinen liitto, mutta itse en ihan yhtä perinteistä liittoa haluaisi. Onneksi olen löytänyt itselleni oman vastakappaleeni. Meillä molemmat tekee toisen puolesta asioita, kummallakin on myös omia kiinnostuksen kohteita joihin saa panostaa. Enemmän tasavertainen parisuhde. Äiti hämmästelee vieläkin toisinaan kun menen omiin juttuihin, että onko se oikeasti ihan ok mun miehelle. On, ei ikinä ongelmaa sen suhteen.
Meillä on hyvä suhde ja tekemistä keksitään lasten muutettua poiskin. Yhdessä 31+ vuotta.
En minäkään, mutta ei minun sen takia ole tarvinut parisuhdetta muodostaa.
t. ikisinkku