Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ihailette vanhempienne (pitkää) suhdetta, oletko itse saanut samanlaisen tai haluaisitko edes?
02.08.2023 |
Minä ihailen, nykyisin (usean epäonnistuneen suhteen jälkeen) olen jopa alkanut kiinnittää moneen asiaan vielä enemmän huomiota heidän suhteessaan. He höpöttelevät kokoajan jotain, molemmat. Molemmat keksivät yhteistä tekemistä ja harrasteita. Auttavat toisiaan, esimerkiksi ruokapöydässä isäni sanoi että hitto kun ei muistanut ottaa paperia, äiti nousi heti sitä hakemaan. Isäni huolehtii aina että äidin polkupyörä on kunnossa, ostaa hänelle uuden puhelimen kun vanha alkaa olla "lopussa". Ovat noin 55 vuotiaita.
Mitä taas itse olen saanut, miehiä, joita ei kiinnosta mikään yhteinen tekeminen, painostettuna lähtevät mukaan juttuihini, ilmeestä ja olemuksesta huomaa ettei kiinnosta minkään vertaa. Eivät jaksa höpistä niitänäitä eikä asiaa, vaan puhun yksikseni ja toinen ehkä vastaa jotain tai sitten tyyliä "mistä minä tiedän, selvitä, en tiedä tai sitten hiljaisuutta vaan". Nämä piirteet siis on tullut ilmi alkuhuuman väistyttyä, alussa kyllä ovat jaksaneet pinnistellä ja esittää. Itse taas omasta mielestä olen ollut oma itseni alusta asti. Huoh.
Kommentit (44)
Mulla on päinvastoin. Halusin itselle pitkän suhteen ja lapsille vakaan lapsuuden, koska itse en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut mallin avioliitosta, jossa on hyvä olla ja josta ei noin vain lähdetä. Tiedostin myös jo nuorena, että pitkässä liitossa on kompromisseja ja itsenäisyyttä, kumpikaan ei ole toisen kynnysmatto eikä kumpikaan estä toista muuttumasta.
Sain samanlaisen liiton, jossa olennaisin asia on se, että molemmat saavat olla juuri sitä mitä ovat, vaikka se ei olisi osa toisen unelmaa.
Kyllä. Minun elämänunelmaani kuului sellainen pitkä liitto kuin vanhemmillani tai tädeilläni. Mutta ne miehet, joihin olen omassa ikäluokassani törmännyt, eivät muistuta noita lähipiirini miehiä lainkaan, ovat kuin eri planeetalta. Nettipornoa on alettu toljottaa jo murrosikäisenä, aika kuluu pelatessa ja kaikki tylsät aikuisjutut ovat ihan ei-ei. Olen haudannut haaveeni epäkäytännöllisenä.
Vanhempieni pitkä avioliitto (melkein 50v) oli yhtä kidutusta, heille itselleen ja meille lapsille myös. Vanhempani ivasivat toisiaan ja kolmea lastaan, pitivät jopa puolen vuoden mykkäkouluja, tekivät suurimman osan asioista yksinään (heillä ei ollut mitään yhteistä, paitsi "kamalan pettymyksen" tuottaneet lapset), huusivat usein toisilleen ja meille lapsille, alkoholi oli myös vahvasti läsnä.
Avioliitto päättyi isäni kuolemaan. Äitini ivaa edelleen meitä kaikkia lapsia ja ihmettelee, miksi emme halua käydä hänen luonaan (omasta mielestään hän on todella rakastava äiti/isoäiti). Äidilleni maistuu edelleen alkoholi. Lapsenlapset ovat todella vähän tekemisissä hänen kanssaan enkä ihmettele syytä.
Oma parisuhteeni on teini-ikäisenä aloittamani suhde. Sanomattakin on varmasti selvää, että vanhempani ivasivat miesvalintaani. En ole osannut valita miestä, en kasvattaa lapsia, en valita opintojani/työtäni, en mitään. Olen vain yrittänyt olla vanhempieni kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä.
Parisuhteeni on kestänyt nyt noin 40v. Tämä suhde on TÄYSIN erilainen kuin omien vanhempieni tai appivanhempieni.
En missään nimessä haluaisi samanlaista suhdetta kuin vanhemmillani, vaikka tietyllä tavalla ihailen, että ovat yhdessä edelleen. Heidän suhteensa on kovin etäinen. Kuulemma monesti menee monta päivää, etteivät sano tosilleen kuin ihan pakolliset tyyliin "ruoka on valmista" tai "keitänkö sullekin kahvia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
Vanhempani olivat yhdessä noin 45 vuotta kunnes kuolema erotti. Itse ollut yhdessä puolison kanssa yli 20 vuotta. Toivottavasti jatkuu pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailen, mutta en haluaisi samanlaista suhdetta. He ovat aina, siis aina yhdessä, olivat yhdessä työajatkin ja roolit on toooodella perinteiset. Ovat kuitenkin onnellisia ja toisilleen sopivia.
Oma suhteeni erilainen, mutta myös pitkä ja onnellinen
Vierailija kirjoitti:
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
En tiedä, en osaa pitää itseäni nyt 30 vuotiaana enää kovin nuorena, vaikka tavallaan olen sitä. Moni ikäiseni on kuitenkin jo edennyt elämässä paljon pidemmälle (joo ei pitäisi vertailla). Silti tuntuu että jos menee vielä pitkääkin onnellisen suhteen löytämisessä, niin onko perheen perustaminen sitten enää ajankohtaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 25 vuotta suhteessa, jossa viimeiset 5 vuotta olivat lähinnä jäiden polttelua. Syy, miksi en eronnut aiemmin oli pääosin sen, että olin oppinut ajatusmallin, että kerran on naimisiin menty pitää kestää, vaikka olisi miten vaikeaa. Tuolla mentaliteetilla äitini kesti isää tämän kuolemaan saakka 48 vuotta ja mummoni pappaa tämän kuolemaan saakka 62 vuotta. Täytyy myöntää, että olen pelkästään helpponut, että tajusin katkaista "kaiken se kestää" kierteen ja lähteä, vaikka sitä paheksuttiinkin kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minun elämänunelmaani kuului sellainen pitkä liitto kuin vanhemmillani tai tädeilläni. Mutta ne miehet, joihin olen omassa ikäluokassani törmännyt, eivät muistuta noita lähipiirini miehiä lainkaan, ovat kuin eri planeetalta. Nettipornoa on alettu toljottaa jo murrosikäisenä, aika kuluu pelatessa ja kaikki tylsät aikuisjutut ovat ihan ei-ei. Olen haudannut haaveeni epäkäytännöllisenä.
Saman olen huomannut. Yhden miehen sain raahattua välillä kanssani mustikkaan tai sienimetsään, seisoi mökkitiellä pelaamassa kännykällä sen ajan kun minä keräilin. No ehkä joku päivä olen tarpeaksi rohkea yksin metsään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
En tiedä, en osaa pitää itseäni nyt 30 vuotiaana enää kovin nuorena, vaikka tavallaan olen sitä. Moni ikäiseni on kuitenkin jo edennyt elämässä paljon pidemmälle (joo ei pitäisi vertailla). Silti tuntuu että jos menee vielä pitkääkin onnellisen suhteen löytämisessä, niin onko perheen perustaminen sitten enää ajankohtaista. Ap
30-vuotiaana olet hyvinkin nuori. Ehdit olla parisuhteessa vaikka 60 vuotta putkeen jos hyvä tuuri käy. Tai hyvä ja hyvä, miten sen nyt ottaa :D Ei kannata vertailla itseään liikaa muihin. Parisuhteen löytäminen alle 30-vuotiaana ei ole mikään avain onneen. Monihan lähtee tuossa kolmenkympin tienoilla uudelle kierrokselle, kun se teinistä saakka matkassa ollut tyyppi ei enää nappaakaan.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto -minisarja, YLE areena. Kannattaa katsoa. Kyllä kiitän ja kumarran, että en ole mennyt naimisiin.
Hyvin tehty ja kuvastaa pitkän avioliiton kaavoihin kangistumista, miehen lapsellista mustasukkaisuutta. 🤮🤢 SuurtaTylsyyttä!
Miksi pitäisi jaksaa tukea ja kannatella mieslasta.....surkeaa huumoria ja seksitön liitto.
Niin, kaikki suhteethan on just tällaisia samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
En tiedä, en osaa pitää itseäni nyt 30 vuotiaana enää kovin nuorena, vaikka tavallaan olen sitä. Moni ikäiseni on kuitenkin jo edennyt elämässä paljon pidemmälle (joo ei pitäisi vertailla). Silti tuntuu että jos menee vielä pitkääkin onnellisen suhteen löytämisessä, niin onko perheen perustaminen sitten enää ajankohtaista. Ap
Jos olet nainen, biologia tulee väistämättäkin vastaan jossain kohtaa lapiasiassa. Mutta onnellinen voi olla ilman lapsiakin.
t. elämänsä parasta aikaa elävä N48, joka vielä 10v sitten luuli, että perhe=onni
Meillä on pitkä suhde, 30v. Vanhemmillani on yli 50v avioliitto. Mutta... en ihaile vanhempieni liittoa pätkääkään. He ovat pysyneet yhdessä aivan vääristä syistä omasta mielestäni. Arvostavat rahaa, hyvää elintasoa ja erityisesti sitä, että kulissit ovat kunnossa. Kummallakin on ollut vaikka mitä suhdetta ja säätöä ihan avoimesti liittonsa aikana. Joten ei pitkää suhdetta vain pitkän suhteen vuoksi ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
En tiedä, en osaa pitää itseäni nyt 30 vuotiaana enää kovin nuorena, vaikka tavallaan olen sitä. Moni ikäiseni on kuitenkin jo edennyt elämässä paljon pidemmälle (joo ei pitäisi vertailla). Silti tuntuu että jos menee vielä pitkääkin onnellisen suhteen löytämisessä, niin onko perheen perustaminen sitten enää ajankohtaista. Ap
Ajattele positiivisesti. Sinä olet nähnyt, millainen on rakastava suhde, joten osaat olla tyytymättä vähempään. Moni elää vuosikausia huonossa suhteessa luullen, ettei muuta olekaan.
Sitten kun se hyvä mies löytyy, ymmärrät myös pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
En tiedä, en osaa pitää itseäni nyt 30 vuotiaana enää kovin nuorena, vaikka tavallaan olen sitä. Moni ikäiseni on kuitenkin jo edennyt elämässä paljon pidemmälle (joo ei pitäisi vertailla). Silti tuntuu että jos menee vielä pitkääkin onnellisen suhteen löytämisessä, niin onko perheen perustaminen sitten enää ajankohtaista. Ap
30-vuotiaana olet hyvinkin nuori. Ehdit olla parisuhteessa vaikka 60 vuotta putkeen jos hyvä tuuri käy. Tai hyvä ja hyvä, miten sen nyt ottaa :D Ei kannata vertailla itseään liikaa muihin. Parisuhteen löytäminen alle 30-vuotiaana ei ole mikään avain onneen. Monihan lähtee tuossa kolmenkympin tienoilla uudelle kierrokselle, kun se teinistä saakka matkassa ollut tyyppi ei enää nappaakaan.
t. eri
No noinkun sen ajattelee niin totta.. kiitos tämä lohdutti vähän! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, olet vielä niin nuori, että ehdit saamaan pitkän suhteen. Mutta älä pelkästään suhteen tai sen pituuden takia jämähdä huonoon suhteeseen.
Nuorena on ihan viisasta katsella erilaisia ihmisiä. Kokemukseni kautta hahmottaa parhaiten mitä tarvitsee ja millainen kumppani on hyvä itselle.
En tiedä, en osaa pitää itseäni nyt 30 vuotiaana enää kovin nuorena, vaikka tavallaan olen sitä. Moni ikäiseni on kuitenkin jo edennyt elämässä paljon pidemmälle (joo ei pitäisi vertailla). Silti tuntuu että jos menee vielä pitkääkin onnellisen suhteen löytämisessä, niin onko perheen perustaminen sitten enää ajankohtaista. Ap
Mummoni meni naimisiin papan kanssa 33-vuotiaana. Tapasivat sotien jälkeen ja vuoden päivät "riiustivat" ennen avioitumista. Saivat 5 tervettä lasta ja ehtivät olla aviossa 63 vuotta ennen kuin kuolema erotti.
Olen pitkässä liitossa niinkuin vanhemmat. En ole ikinä tykäännyt pahispojista.
Mun vanhemmilla oli toisen huomioiva ja rakastava parisuhde mikä loppui äitini kuolemaan 49 aviovuoden jälkeen. Ei täydellinen tietenkään mutta hyvä kumppanuus.
Mun nykyinen avioliittoni on samanlainen, kestänyt jo 27v.