Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iski minuun tuo HS:n kolumni elämästä ilman kaveriporukkaa
02.08.2023 |
https://www.hs.fi/nyt/art-2000009755475.html
Minulla ei ole kaveriporukkaa, ja erityisesti kesällä se hävettää
Kesäisin tuntuu, että kaikilla muilla on oma kaveriporukka. Kun sellainen puuttuu, se hävettää, kirjoittaa toimittaja Inkeri Harju.
Inkeri Harju HS
10:16
IHMINEN tarvitsee kolmesta viiteen läheistä ystävää ollakseen tyytyväinen. Olen onnekas, sillä listatessani läheiset ystäväni nimiä kertyi reilusti yli viisi.
He asuvat ympäri Suomea, jokunen jopa ulkomailla. Ja he ovat tulleet elämääni eri aikoina, eri yhteyksissä.
Minulla ei siis ole tällä hetkellä kaveriporukkaa.
Valtaosan ajasta se ei haittaa ollenkaan. Näen ystäviäni usein ja paljon, meillä on kivaa ja ihanaa.
On kuitenkin tiettyjä hetkiä ja tilanteita, jolloin kaveriporukattomuus aiheuttaa riittämättömyyden ja yksinäisyyden tunteita. Kateutta niitä kohtaan, joilla on oma porukka.
Kesällä näitä hetkiä on tavallista useammin.
VAPPU, juhannus, festarit, grillibileet. Perinteisesti niitä vietetään yhdessä porukalla. Monilla juhliin liittyy vuosia vanhoja perinteitä.
Jos ei kuulu juhannus- tai festariporukkaan, jää helposti menemättä.
Kesäviikonloppuisin sosiaalinen paine tehdä jotain muuta kuin olla kotona on suurempi kuin muina vuodenaikoina.
Kaikilla tuntuu olevan jotain, mökkireissua, festareita, minilomia tietysti yhdessä samalla porukalla.
PORUKATTOMUUS nolottaa. Hävettää myöntää, ettei ole menossa juhannusmökille. Tuntuu nöyryyttävältä, kun ei ole Whatsapp-ryhmää, jossa kysellä viikonloppusuunnitelmia.
Ajoittainen yksinäisyys aiheuttaa myös huonon omatunnon. En saa valittaa, kun maailmassa on niin paljon heitä, joilla ei ole ketään.
En tietenkään ole ainoa, jolta puuttuu porukka. Välillä se vain tuntuu siltä, koska harva postaa someen viettäessään yksin lauantai-iltaa.
Frendien, How I Met Your Motherin ja New Girlin kaltaiset sarjat ovat myös romantisoineet aikuisiän kaveriporukan elämää. Tosielämässä harva aikuinen kerääntyy porukkansa kanssa lähikuppilaan päivittäin.
PORUKATTOMUUS tuntuu oudolta myös siksi, että tilanne on uusi. Aina aiemmin minulla on ollut porukka, elämäni aikana useampikin.
Tiedän, millaista se parhaimmillaan on.
Ymmärrän, että porukattomuuteni johtuu olosuhteista ja voi hyvin olla vain tilapäistä. Porukattomuus, kuten yksinäisyys yleensäkään, harvoin johtuu henkilöstä itsestään.
Elossapysymisen kannalta porukattomuus ei nykymaailmassa ole hengenvaarallinen tila. Emme tarvitse ryhmää selviytymiseen.
Aivomme eivät vain ole vielä sisäistäneet tätä ja menevät hälytystilaan, kun en ole mökillä muiden kanssa juomassa kaljaa.
Yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteys muihin ihmisiin on ihmiselle tutkimusten mukaan samanlainen perustarve kuin esimerkiksi ruoka.
Ei siis mikään ihme, jos porukattomuus välillä harmittaa.
ARTIKKELI LOPPUU
Niin, eli itsellä myös samankaltainen tilanne. Muutama yksittäinen hyvä ystävä tai kaveri on, hyvänpäivän- tai moikkailututtuja myös, mutta sellaista porukkaa ei ole ollut oikein koskaan (osittain ehkä omaakin syytä, sitä en kiistä), ja nyt nuorena aikuisena kesäaikaan tuo aina välillä kalvaa kun millään festarireissuilla yms. ei ole koskaan tullut käytyä, koska ei ole ihmisiä jotka lähtisivät. Tai vaikka ulko- tai kotimaanmatkat, illanistujaiset ynnä muut. Kesä on aina ollut lempivuodenaikani, mutta nykyään fiilis kesistä on alkanut mennä täysin koska nämä asiat korostuvat silloin.
Kommentit (47)
Mulla ei ole nykyään muitakaan ystäviä. Taikka kumppania. Mistään porukasta en osaa enää edes haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin porukoita on helppo löytää facebookin kaveriryhmistä. Yksittäisen sydänystävän löytyminen on vaikeampaa, mutta porukat on kyllä helpompia.
Menet johonkin facebookin ystäväryhmään ja kysyt, olisiko kiinnostuneita esim. lähtemään teatteriin, standupiin, rannalle grillaamaan, käsityöpiiriin kahvilaan, lukupiiriin, poimimaan yhdessä marjoja/sieniä*** mikä nyt itseä kiinnostaa. Tuollaisen tekemisen ympärille on helppo kasata uusia ihmisiä ilman paineita.
Itselläni on kynnystä tavata yksi uusi ihminen kerrallaan tyyliin lähtisikö joku lasilliselle. Siinä on liikaa paineita. Tiedä mikä sekopää sieltä tupsahtaa. Mutta ryhmätapaaminen kaikkia kiinnostavalla teemalla ei vaadi niin paljon, enkä ole henkilökohtaisesti vastuussa tapaamaan uudelleen joku tietty ihminen.
Kun facebook ryhmässä muutama ilmaisee kiinnostuksen, perustatte whatsapp -ryhmän ja sovitte ensimmäisen tapaamisen ja sen jälkeen toisen jne. Tadaa, olet osa ryhmää.
Juuri itse tein tämän ja toimii.
Mulla ei ole ikinä ollut kaveriporukkaa.
Kaksi ystävää on joista toinen asuu 50km päässä ja toinen 300km päässä.
Ei haittaa yhtään enkä ole ikinä kaivannut mitään porukkaa mihin kuulua tai enempää ystäviä. Kammottaa pelkkä ajatuskin että pitäisi lähteä porukalla mökille tms.
Perustarve kuten ruoka? No ei tasan ole. Ilman ruokaa kuolee, ilman ystäviä ei. Ystäväporukkaa ei ole ikinä mulla ollut eikä yhtäkään ystävää enää 30 vuoteen - hengissä olen yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Kontrasti on iso, kun siskolla on tuollainen porukka, ja joskus pääsen mukaan heidän juttuihinsa, esim. juuri festareilla. Mutta jos en itse ota asiaa esiin tai ehdota suoraan niin eivät pyydä, enkä ole enää kehdannut kyselläkään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole nykyään muitakaan ystäviä. Taikka kumppania. Mistään porukasta en osaa enää edes haaveilla.
Olen kyllä kiitollinen niistä hyvistä ystävistä, joita minulla on. Siitä ei ole kyse lainkaan. Eikä tätä nyt aina tule miettineeksikään.
Välillä vain kun kuulee joistakin tyyliin 10-20 hengen porukan mökkireissuista, juhannus- tai rapujuhlista ja vastaavista jossa ollaan isolla, tutulla porukalla niin tulee sellainen vähän haikea tunne että jotain olennaista elämästä on jäänyt kokonaan elämättä. Mutta eipä se tilanne surkuttelemalla parane.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei ole kavereita saati ystäviä. Mut kaikkeen tottuu.
Mä olen aina käynyt festareilla yksin. Ihan parasta niin koska sillon saa tehdä juuri niinkuin haluaa, ja aina siellä on joku juttusille ryhtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin olevani ihminen. Huomenna taas reissuun eikä varmasti näy viikkoon yhtään tuttua, eikä muutenkaan monta ihmistä. Nautin täysin siemauksin.
Niin haluaisitteko muuttaa tämän, vai haluatteko vain sympatiaa? Itse olen aina tyrkyttämässä ratkaisuja, kun olen ratkaisukeskeinen ihminen. Unohdan että monet haluaa vain jutella näistä asioista, mutta eivät oikeasti ole valmiita tekemään mitään että asiat muuttuisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriporukoissa määkii lampaat, jotka ei uskalla ajatella itsenäisesti saati olla hetkeäkään yksin. Tarvitsevat jatkuvaa taustakuoron tukea taputtelemaan selkään
Minulla oli kantakapakassa hyvä kaveriporukka.
Pystyimme avoimesti ja luottamuksellisesti puhumaan kaikki
mielessä olevat asiat.
Mikä pöydässä puhuttiin se pöytään jäi.
Sairastuttuani vakavasti jouduin lopettamaan oluen ja viinan
juomisen ja Jaffaa en edes kehdannut mennä juomaan seuraan
jossa olisin ollut ainoa joka on selvinpäin.
Menetin hyvät kaverini ja vielä pahempaa kun jouduin muuttamaan
vieraalle paikkakunnalle jossa en tunne ketään.
Vanhana on vaikea enää tutustua uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarissa alkaa olla paljon näitä kirjoittajia, joille maksetaan siitä, että he kertovat itsestään. Helppohan se toki on kirjoitella, kun ei tarvitse metsästää jutunaiheita sohvanpohjaa kauempaa. Ja lopuksi tietenkin aiheesta riippumatta kerrotaan, että on kasvettu ihmisenä ja yritetään olla itselle armollisia.
Minulla ei ole ollut koskaan kaveripiiriä. Ei ole aikoihin ollut kavereitakaan. Pitäisiköhän tarjota juttua jollekin lehdelle?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Kontrasti on iso, kun siskolla on tuollainen porukka, ja joskus pääsen mukaan heidän juttuihinsa, esim. juuri festareilla. Mutta jos en itse ota asiaa esiin tai ehdota suoraan niin eivät pyydä, enkä ole enää kehdannut kyselläkään.
Tuokin on sellainen juttu että niille siskosi kavereille todennäköisesti sopii aivan hyvin että olet mukana eivätkä ajattele siitä yhtään mitään. Asia on suuri vain omassa päässäsi. Tai miksi et vain sano siskollesi suoraan, että tulisit mielelläsi mukaan useammin mutta et kehtaa tunkea. Mikä vika yleensäkin on siinä että puhuu suoraan mieltään vaivaavista asioista?
Vierailija kirjoitti:
Niin haluaisitteko muuttaa tämän, vai haluatteko vain sympatiaa? Itse olen aina tyrkyttämässä ratkaisuja, kun olen ratkaisukeskeinen ihminen. Unohdan että monet haluaa vain jutella näistä asioista, mutta eivät oikeasti ole valmiita tekemään mitään että asiat muuttuisivat.
En ole ikinä kuullut yhdenkään ratkaisukeskeisen keksivän mitään ratkaisua, jota aivan kaikki muutkin eivät keksisi.
Oikeasti ei tarvitse olla. Muutama hyvä ystävä voisi olla kiva joillekin. Festareissa ei menetä mitään ja monessa muussa paikassa. Kivoja asioita voi keksiä muuallakin ja kotiakin laittaa mieleiseksi. Osa taas halusi aina matkustaa, ei päässyt. Ei ole noloa jos ei ole kaveriporukkaa ja mene sen lauman mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin haluaisitteko muuttaa tämän, vai haluatteko vain sympatiaa? Itse olen aina tyrkyttämässä ratkaisuja, kun olen ratkaisukeskeinen ihminen. Unohdan että monet haluaa vain jutella näistä asioista, mutta eivät oikeasti ole valmiita tekemään mitään että asiat muuttuisivat.
En ole ikinä kuullut yhdenkään ratkaisukeskeisen keksivän mitään ratkaisua, jota aivan kaikki muutkin eivät keksisi.
No minkälaisia ratkaisuja olette kokeilleet tähän?
Vierailija kirjoitti:
Perustarve kuten ruoka? No ei tasan ole. Ilman ruokaa kuolee, ilman ystäviä ei. Ystäväporukkaa ei ole ikinä mulla ollut eikä yhtäkään ystävää enää 30 vuoteen - hengissä olen yhä.
Sori vaan, mutta ihminen on menestynyt nimenomaan yhteistyöllä ja kommunikaatiolla. Yhteisö on koodattu ihmiseen. Ihmisen normaaliasetus on sosiaalinen kanssakäyminen ja heikoimmista huolehtiminen. Se, joka ei välitä sosiaalisesta kanssakäymisestä lainkaan, on poikkeus. Hengissä ei ole sama kuin hyvinvoiva ja menestyvä. Olihan moni eräällä 40-luvun "työleirilläkin" "hengissä" silloin sen "leirin" "päättäjäisissä".
Alue: Aihe vapaa
Taas joku lumihiutale on keksinyt asian mistä vinkua.