Tunnetko olevasi kiinnostamaton ihminen muiden ihmisten mielestä?
Huomioiko sinua kukaan, että olet olemassa? Toisin sanoen, oletko tärkeä ihminen kenellekään?
Kommentit (14)
Olen näkymätön. En kiinnosta. Eikä minulla ole arvoa.
T: tuntematon
En tiedä varmasti, mikä on oikea sana kuvaamaan asiaa kohdallani: voin olla jotenkin "outo" ennemmin kuin epäkiinnostava, mutta lopputulos on sama eli yksinäisyys.
Olen vähän liiankin kiinnostava. Se vie voimia ja siksi tekeydyn usein mahdollisimman näkymättömäksi.
Pelkään että ihmiset asennoituu negatiivisesti kohtaani jotenkin kiinnostuen liikaa, tai olevan kateellisia, tai ajattelevan muuta pahaa minusta. Tekeydyn tyhmemmäksi, epäkiinnostavammaksi, mitäänsanomattoman näköiseksi jos tuntuu siltä. Tuon itseäni esiin enemmän voin luottaa heidän asentoituneen positiivisesti minua kohtaan.
En koe. Olen kiinnostava, ja minusta pidetään.
Se sana on muuten epäkiinnostava, tiedoksi suomea opiskeleville.
Ei ole mitään kiinnostavaa minussa, olen tylsä ihminen, mutta jotkut kiinnostuvat kiusaamaan. Jotain ärsyttävää minussa on.
No näköjään kumppanille olen jollain tavoin kiinnostava kun jaksaa vielä olla minun kanssani.
Olen tärkeä muutamille. Miehelleni ja vanhemmilleni todella tärkeä.
Sitten on tutuhkoa ja tuntematonta porukkaa, joille en ole ihmisenä tärkeä, mutta joku viihdearvo minulla heille on. Olen siis eräänlainen narri.
Saan vauhti- ja säkenöintikohtauksia. Ihmiset kerääntyvät silloin ympärilleni. Jälkeenpäin olen aivan poikki ja enemmän tai vähemmän häpeissäni. Haluan olla pitkän aikaa ihan hissukseen ja näkymätön. Olen oikeasti introvertti ja nuo sosiaaliset kohtaukset vievät voimani, eivät tuo, kuten ekstroverteillä. Olen yrittänyt opetella hillitsemään näitä kiihtymisiä. Kiihtymyskohtaukset liittyvät ilmeisesti perussairauksiini, kuten epilepsiaan.
Eipä paljoo kiinnosta muiden kelat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kiinnostavaa minussa, olen tylsä ihminen, mutta jotkut kiinnostuvat kiusaamaan. Jotain ärsyttävää minussa on.
Todennäköisesti on niin ,että kiusaajat eivät ole empatiakykyisiä ja eivät uskalla olla millään tavalla vapaasti omia itsejään. Lähtevät kiusaamaan jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi. Hyvin, hyvin lapsellisia siis.
En.