Isoja ja pieniä parisuhdevinkkejä

että muistakaa järjestää yhteistä aikaa. Kuunnelkaa toisianne, ja huomioikaa toisianne. Toisen huomioimisen pitää näkyä arkipäivässäkin. Meillä esim. mä tuon välillä miehelle kaupasta jonkun ulkolaisen erikoisoluen josta hän pitää. Itse taas saan yllätyksenä välillä kukkia. Jokapäiväiset halit ja suukot on myös meillä tärkeitä.

Näistä. Lisää vaan!

Esim. Mennään eteenpäin, Virtaa välillämme



Varsinkin Mennään eteenpäin -kurssi oli tosi hyvä

haluaisi olla pessimisti mutta jos haluaa että parisuhde voi hyvin niin kannattaa unohtaa lastenhankinta...



Jos taas lapsia välttämättä haluaa niin kannattaa todella varautua siihen että parisuhde on rappiolla jonkin aikaa - paras tietenkin jos molemmat osapuolet tämän ymmärtävät ja pystyvät sopimaan että vaikka kuinka olisi vaikeaa niin se aika kun lapset ovat pieniä niin yritetään vaan jaksaa yhdessä. Sitten jossain vaiheessa yleensä helpottaa. Mutta oman kokemuksen mukaan aika vahva saa olla suhde joka kestää hyvänä ja tyydyttävänä myös pikkulapsiajan...

On paljon helpompi ymmärtää toista kun koettaa asettua toisen asemaan (jos toinen haluaa vaikka rankan työpäivän jälkeen makoilla hetken yksin hiljaisuudessa).



Puhukaa yhteisistä haaveista ja tavoitteista. Tehkää töitä niiden eteen.



Älä hauku siitä että likaiset sukat ajelee olkkarissa taas vaan kerro että sinulle olisi iso asia jos mies veisi sukat pyykkikoriin.



Anna paljon positiivista huomiota ja kehu muidenkin kuullen puolisoasi hänen hyvistä puolista ja tekemisistään.



Helli ja hemmottele.



Yllätä välillä. Ehdota jotain uutta ja erilaista harrastetta yhdessä kokeiltavaksi (melonta, ratsastus, sulkapallo).

Mainioita vinkkejä, kiitos kaunis.

mies on välillä hermostuneempi tai ei halua tehdä mitään, ei aina kannata pohtia ja analysoida loputtomiin mistä nyt tuulee. Kiire töissä voi saada aikaan sen että toinen ei jaksa kotona muuta kuin syödä ja kaatua sänkyyn. Ei silloin jaksa loputtomia keskusteluja siitä mihin suuntaan parisuhde on menossa.



Kuitenkin jos huomaat että hermostuneisuus, väsyneisyys kestää kauan, kannattaa siitä puhua hienovaraisesti miehelle ja kysyä onko esim. töissä rankkaa. Ehkä jopa kannustaa työpaikan vaihtoon jos tuntuu ettei helpompaan päin olla menossa.



toinen tärkeä asia parisuhteessa on oma aika. Toiselle täytyy antaa tilaa harrastaa tai käydä kaverin luona pari kertaa viikossa. Se ei ole hyväksi jos 24/7 ollaan samassa paikassa. Käydään kaupassa, kylässä yhdessä ja ostetaan samanlaiset ulkoilupuvutkin...

onkin varmasti tärkeitä, itse olen kans niiden puolesta aina puhunut.



Mitkä on teidän mielestä olleet haastavinta aikaa parisuhteessa ja kuinka olette niistä ajoista selvinneet?



-ap

Olemme päättäneet kestää kaikki eteen tulevat vaikeudet ja tahtoa ne vastamäetkin yhdessä, juuri toinen toistemme kanssa, emme muiden. Onhan tässä 20 vuoden aikana tullut eteen kriisiä jos toistakin (miehen työttömyys, lapsettomuus, uskottomuus, alkoholismi, vihdoin pikkulapsivaihe, joka kaksosten kanssa oli aika uskomattoman rankka ja pisti tosiaan suhteen lähes katkolle), mutta kun ollaan toisillemme luvattu, niin kaikki ollaan kestetty yhdessä. Välillä on välit viileät, hyvä että puhutaan toisillemme, mutta se on sellaista turvallista riitelyä, kun tietää että toinen ei häivy mihinkään ja hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Emme (enää) yritä muuttaa toisiamme miksikään, mitä suhteen alkuvaiheessa ehkä tapahtui. Tsemmppiä vaan teidän suhteeseen, sisua ja sinnikkyyttä, seksiä ja suudelmia, kyllä se niillä.

kiittäkää ja kannustakaa, olkaa lojaaleja toisillenne. Älkää koskaan kääntykö toisianne vastaan julkisesti, vaan näyttäkää että olette tiimi ja vedätte yhtä köyttä. Älä koskaan arvostele tai väheksy puolisoasi julkisesti.



Arjestakin saa juhlaa pienillä asioilla. Katse, kosketus tai kaunis sana auttaa jaksamaan.



Anna toisen tuntea että arvostat ja ihailet häntä.



Pussatkaa, halatkaa ja sanokaa että rakastatte.



Minusta parisuhteessa parasta on me-henki. Kun tietää että meillä on toisemme tätä maailmaa vastaan, olemme samalla puolella ja sitoutuneita tähän yhteiseen elämään.

Lisää vinkkejä?

Meillä tuli juuri 10v täyteen, ja olemme ihmeen onnellisia ja tyytyväisiä yhdessä. Lapsia on (ja vauvakuumetta), on myös hekumaa ja lempeä.

Mulle tuli mieleen sellainen vinkki että kannattaa kehua puolisoa säästelemättä ja jättää puolestaan sanomatta kaikkea negatiivista mitä tulee mieleen (sitähän toki tulee). Esimerkiksi kumppanin ulkonäöstä tulee mun mielestä sanoa vain positiivisia asioita. Minun mies on oli ensin hoikka opiskelija, sitten satakiloinen miehenköriläs, nyt 80 kiloinen tiukka bodarityyppi. Ja kokoajan olen sanonut sille että se on mun mielestä erittäin kaunis ja komea ja hyvännäköinen ja ihanakroppainen. Jäljestäpäinkään ei tule mun mielestä sanoa mitään, esim. kun mieheni kauhistelee joskus miten saattoi olla niin lihava aiemmin, olen vaan todennut että onhan se nyt tosi sporttinen ja lihaksikas, mutta en minä vaan aiemminkaan huomannut mitään vikaa.

Minussa varmaan riittäisi huomauteltavaa milloin minkäkin asian puolesta, mutta puoliso ei huomauta, kehuu vaan ja antaa armoa.

Minusta meillä on tässä suhteessa todella vahva ja mukava yhteishenki, sellainen olo että rakkaus kestää vaikka elämä kuinka pyörittelee.

Ap:lle onnea matkaan! Näin "konkarina" näkisin tosi hyvänä merkkinä sen että otat ja kyseet tällaista asiaa.

Puhukaa toisillenne kauniisti, kiitos ja anteeksi ovat tärkeitä sanoja parisuhteessa.

Olen yrittänyt noudattaa 90-vuotiaan isotätini neuvoa: "Jousta, jousta, sopeudu, anna periksi". Hänellä oli vaikea tyranni-aviomies, jota hän kesti puoli vuosisataa, miksi minä en joustaisi oman ihanan aviomieheni kanssa. Jos näen sotkuisen hellan hänen ruuanlaittonsa jäljiltä, en todellakaan rupea huomauttelemaan. On tehnyt ruokaa lapsille, mitä suuresti arvostan ja myös yritän muistaa kiittää. Jos lakanat on ripustettu ryttyyn, mitä väliä, on kuitenkin pessyt ne, mistä yritän muistaa kiittää.

Vaadi mieheltä käytöstapoja jo nyt ja selvitä ennakkoon jos mahdollista miten mies aikoo olla lasten kanssa vai pitääkö niitä välttämättömänä pahana. Tekeekö nyt kotitöitä jne. Älä valitse miestä, jossa on jo jotain vikaa mitä et enää 5 v kuluttua kestä.

Nro 16 jatkaa.

nämä edellämainitut ei nyt tietysti olleet vielä suuria joustoja. Molemminpuolin jos toinen haluaa lähteä reissuun kavereiden kanssa tai täytyy lähteä työmatkalle niin se on selvä että voi lähteä. 

Tai jos haluaa lisäkouluttautua ja on ilman palkkaa sen ajan, niin toinen elättää sen ajan mikäli se on tärkeää ja kutsumus aviopuolisolle. Sama koskee sairautta, toinen pitää huolta jos puoliso sairastuu. onneksi sellaista ei (vielä) ole tullut eteen, mutta kai se ennemmin tai myöhemmin tulee, jos loppuun asti saadaan yhdessä pysyä.

Vaikean kriisin läpikäyneenä (ja selvinneenä): puhukaa, puhukaa ja puhukaa! Eikä vain arkiasioista vaan tunteista ja tuntemuksista. Kerro, mitä odotat ja haluat, miettikää kompromisseja, huomioikaa toisianne. Ja jos menee päin honkia, niin pariterapiaan nopeasti (näitä tarjoaa ilmaiseksi seurakunnat ja kaupungin perheneuvolat).

Osoittakaa pienillä teoilla välittävänne. Hyvänyön-suukot, kotiintulo-pusut... Jostain luin, että pariskunnat joissa mennään vastaan, kun toinen tulee kotiin, ovat onnellisimpia, sillä toinen tietää olevansa kaivattu. Ainakin tähän saakka tuo on toiminut meillä. Älkää myöskään unohtako huumoria, vaan naurakaa yhdessä.

Puhukaa ja muistakaa, että rakkaus on myös tahdon asia. Hyvä neuvo on myös se, että rakkaus ei saa hiipua samaan aikaan. Vaikka itsestä tuntuisi, että ehkä tämä ei toimi, niin jos toisella on vielä tahtoa, niin rakkaudelle tulisi antaa tilaisuus. Ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä oman henkilökohtaisen kriisin takia.

Raha on tyhmin asia mistä voi riidellä. Ellei toinen ole täydellinen tuhlari tai peluri, niin rahan ei tulisi muodostua ongelmaksi. On surullista nähdä toisen kärsivän, kun omat rahat on lopussa ja toinen haluaisi lähteä kalliille lomalle.