Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän lapsilla ollut ongelmia koulussa?
05.10.2010 |
Meillä tokaluokkalainen poika ja jatkuvasti on viesti reissarissa milloin mistäkin epäkohdasta. On jäänyt osa läksyistä tekemättä(ei siis ole muistanut merkitä kaikkia, kotona kyllä teetätetään läksyt ja tarkistetaan). On pätkinyt jo 8 kynää ja muutaman kumin, eli kouluun hankittava tästedes kotoa uudet.
On hankaluuksia sisään siirtymisissä ja tunneilla rauhallisena olemisessa. Osaamisessa ei ole kylläkään ongelmaa, osaa hyvin lukea, laskea jne ja tietää paljon kaikesta muustakin.
Koulussa vaan ei saada poikaa ruotuun. Kotona ei isompia ongelmia, tosi napakka täytyy kyllä olla mutta muuten sujuu.
Meillä on säännölliset rytmit, syödään ajallaan, sisälle pitää tulla ajoissa, nukkumaan mennään viimeistään 21, tai 20 jos 8 aamu. Lapsi on pääasiassa iloinen ja hyväntuulinen, ainakin kotona.
Nyt on kotona viimeinen kk keskusteltu ja keskusteltu kuin viimeistä päivää, on ollut rangaistuksia ja kotiarestia näistä koulupöllöilyistä, mikään vaan ei auta.
Opettaja kutsui nyt käymään koululla ja ovat kuulema todella huolestuneita ja haluavat sopia yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt.
Mitähän tämä käytännössä tarkoittaa? Pitääkö tässä kohta työt lopettaa ja mennä sinne kouluun lapsen kanssa istumaan ja katsomaan mitä se touhu oikein on siellä...Mulla alkaa loppua hermot ja konstit, päänsärky on kohta jokapäiväinen vieras ja se iskee sillä hetkellä kun reissuvihkon avaa...
Kommentit (7)
Menee siis lujaa ja tylsistyy otdella jos ei koko ajan ole jotain mielekästä tekemistä. Sitten alkaa tehdä niitä pöllöjuttuja. Mutta kun ei siellä koulussa voi olla koko ajan välitunti tai liikuntaa, niistä tykkää, muu kuulema tylsää. Samaa valitti jo ekaluokalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt jo seitsemättä vuotta. Kolmannella meidän poika diagnosoitiin aspegeriksi.
Käytännössä tuo tarkoittaa, että te ensin palaveeraatte koulussa opettajan kanssa ja sitteen oppilashuoltoryhmän kanssa. Jos siellä löydetään teiltä kotoa joku ratkaisu niin hyvä, jollei kirjataan lähete johonkin tutkimuksiin joko peneen tai lastenpsykalle. Jälkimmäisessä meille vakuutettiin, että kyllä täältä ilman diagnoosiakin ulos pääsee, mutta selvästi halusivat sellaisen kuitenkin antaa.
Diagnoosi sinänsä ei auta mitään ja oli teidän lapsella siihen syytä tai ei niin ne todelliset keinot tuon hoitamiseksi ovat samat. 1) koulussa lisää struktuuria ja ennustettavuutta (auttaanoihin siirtymätianteisiin) 2) vaikeampia tehtäviä 3) taukojumppaa tai istuintyynyä tms koska levottomuus tunnilla kertoo siitä että liikettä tarvitaan tuottamaan aivojen välittäjäaineita ja valitettavasti joo, todennäköisesti se tulee tarkoittamaan myös sitä, että sä lopetat tai ainakin vähennät töitä joksikin aikaa ja keskityt lapsen ongelmien ratkaisemiseen kotona ja koulussa. Menet sinne mukaan, istut kotona odottamassa, jms. Tavisedellytykset säännöllisestä rytmistä ja säännlistä, rakkaudesta ja rajoista jms. kotona ei riitä näille lapsille, ne tarvivat enemmän tukea.
Kuulostaa tosi hankalalta... :/ Onneksi mun työ ei tällä hetkellä ole kuin 5h/pvä palkkatukityö mutta tuntuu että sekin on liikaa. Pitäisi olla tosiaan varmaan siellä koululla tai ainakin koulumatkat saattamassa ja hakemassa ja kotona olemassa heti koulun jälkeen.
Senhän tietää että koulussa ei avustajia riittämiin ole. Ajatus jostain diagnoosista tuntuu pahalta sen suhteen, että se on sitten sellainen ikuinen leima otsassa...
Ap
ja osta kyniä ja kumeja varastoon.
ehkä poika siitä rauhottuu, kun kasvaa ja järkeä tulee lisää.
tsemppiä!
Tuntuu vaan että mitä olen tehnyt vikaan kun ei vaan ota nuo hommat sujuakseen. Olen varmasti ollut viime aikoina ihan tarpeetoman vihainenkin lapselle kaikesta, paha mieli siitäkin. Kyllä olen myös silti joka päivä vietetty kivaa aikaa, juteltu ja luettu jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kokenut usein yksinäisyyttä, kaverittomuutta, ivaamista, opettajien puoluellisuutta, huonommuutta, epäreiluutta jne. On tietyllä tavalla herkkä ja omalaatuinen lapsi, aiemmin itki hyvin helposti eikä sosiaaliset taidot ole kiitettävää tasoa. Unohtaa myös tehdä läksyjä, kirjoja ja vihkoja väärään paikkaan, kyniä kotiin yms. Toisinaan nuo kaveriasiat vaivaavat minua enemmän kuin paljon, mutta eipä niille oikein mitään voi, joten parempi olla enempää stressaamatta. Unohtelu on minusta ihan inhimillistä ja sallittua.
ja pääsette yhdessä etsimään ratkaisua. vai onko poika omissa ajatuksissaan usein? toisaalta, kynien katkominen ei kyllä kuulosta hirveen normaalilta.
onko sillä jotain tukahdutettuja agressioita tms?