Nautitteko te muut sellaisista kesälomapäivistä, kun

kyllä, ihan paras päivä

Joutoaika on ihmisen parasta aikaa.

En ymmärrä, miten joku jaksaa olla koko ajan menossa, tavata ihmisiä viettää aikaa isoissa porukoissa. Siis ihan koko loman ja muutenkin. Jatkuvasti erilaisia projekteja ja aikataulutettua elämää, lomalla ja arkena. Ehkä nauttivat mutta voiko kyse olla myös siitä, että eivät uskalla pysähtyä ja olla? Silloin joutuu kohtaamaan itsensä.

Todellakin. Kun arki on yleensä täynnä erilaisia aikatauluja ja tekemisiä, niin se, että saa vain olla, on parasta joskus. Ei sitäkään liian kauan jaksa, mutta joskus se on ihan parasta mitä on.

Minulla on vain kaksi viikkoa kesälomaa ja miehellä viisi. Mies yrittää tunkea lomani täyteen kaikkea tekemistä aamusta iltaan ja olemme tehneetkin paljon, mm. olleet perheen kanssa vikkon reissulla, jossa tuli joka päivä 8-16 km kävelyä + olimme ihan koko loman yhdessä ja sieltä tullessa olikin sitten pyykkiä, pihatöitä ja mattojen pesua. Okei, kaikkihan ne pitää tehdä ja en töistä narissutkaat ollenkaan, mutta tänään kun sanoin, että meinaan vain olla, niin siitähän tuli mökötys.

Nyt pitäisi kuulema käydä poimimassa mustikoita ja punaviinimarjatkin alkavat olemaan poimimista vaille valmiit, pihalla pitäisi kitkeä ja trimmata, leikkimökki kaipaisi siivoamista ja varastokin olisi pitänyt siivota jo aikoja sitten. Nyt minä makaan pihalla riippukeinussa ja mies mököttää sisällä, kun en suostu tekemään mitään. Mököttäköön, ihan sama, mutta huomenna on vika lomapäivä ja tarvitsen tasan varmasti sen rauhallisen lomapäiväni. Eivät ne työt tästä maailmasta lopu ikinä.

N49

Joskus pitää ladata akkuja ja vain olla. Sitä ehtii oikein hyvin juoksemaan kellon kanssa kilpaa.

Olen olla löllöttäny, ja tänään jaksoinkin pestä ikkunoita.

Alkulomasta hikoilin stressiä pois fyysisellä rasituksella.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Kun arki on yleensä täynnä erilaisia aikatauluja ja tekemisiä, niin se, että saa vain olla, on parasta joskus. Ei sitäkään liian kauan jaksa, mutta joskus se on ihan parasta mitä on.

Minulla on vain kaksi viikkoa kesälomaa ja miehellä viisi. Mies yrittää tunkea lomani täyteen kaikkea tekemistä aamusta iltaan ja olemme tehneetkin paljon, mm. olleet perheen kanssa vikkon reissulla, jossa tuli joka päivä 8-16 km kävelyä + olimme ihan koko loman yhdessä ja sieltä tullessa olikin sitten pyykkiä, pihatöitä ja mattojen pesua. Okei, kaikkihan ne pitää tehdä ja en töistä narissutkaat ollenkaan, mutta tänään kun sanoin, että meinaan vain olla, niin siitähän tuli mökötys.

Nyt pitäisi kuulema käydä poimimassa mustikoita ja punaviinimarjatkin alkavat olemaan poimimista vaille valmiit, pihalla pitäisi kitkeä ja trimmata, leikkimökki kaipaisi siivoamista ja varastokin olisi pitänyt siivota jo aikoja sitten. Nyt minä makaan pihalla riippukeinussa ja mies mököttää sisällä, kun en suostu tekemään mitään. Mököttäköön, ihan sama, mutta huomenna on vika lomapäivä ja tarvitsen tasan varmasti sen rauhallisen lomapäiväni. Eivät ne työt tästä maailmasta lopu ikinä.

N49

Hyvä sinä. Lepää ja rentoudu hyvällä omallatunnolla,

T.ap

Joo, jos semmoisia ois

Kyllä mä pyrin, että joka päiväksi olisi joku "juttu". Lorviessa tuntuu että loma menee hukkaan! Ensimmäisenä lomapäivänä en pystynyt juuri kävelemään, joten silloin olin tekemättä mitään. Tai siis makasin riippumatossa lukemassa kirjaa.

Itse varaan kesälomalle muutaman lomakohteen (huvipuisto, kaverin mökki, jokin muu kohde), mutta aina niin että juttujen väliin jää muutama päivä hengähdystilaa. Tällä tavalla saa jotain hauskaa tehtyä, mutta niin muksuille kuin itsellenikin jää väliin myös leikki- ja hengähdystilaa. Kaikilla on mukavampaa, kun ei ihan koko ajan veuhdota.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä pyrin, että joka päiväksi olisi joku "juttu". Lorviessa tuntuu että loma menee hukkaan! Ensimmäisenä lomapäivänä en pystynyt juuri kävelemään, joten silloin olin tekemättä mitään. Tai siis makasin riippumatossa lukemassa kirjaa.

Vaimoni on tuommoinen veuhtoja. Hänelle pitää olla ihan koko ajan jotain, ettei vaan vahingossakaan pääse pitkästymään. Itseäni moinen sättääminen rasittaa. Onneksi äänestämme hänet lapsien kanssa kumoon ja hän saa keksiä itselleen omia juttujaan kun me muut pidämme parin päivän lepotauon matkojen välissä. Toisaalta kyllä hän keksiikin, joten kaikki ovat loppujen lopuksi tyytyväisiä.

Minä olen joka kesä yksin koirien kanssa viikon juuri tuollaisia päiviä viettäen. Ainoastaan lapsille soitan joka aamu ja hyvän yön-puhelut illalla. Muutoin nautin oleillen vain omassa seurassani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä pyrin, että joka päiväksi olisi joku "juttu". Lorviessa tuntuu että loma menee hukkaan! Ensimmäisenä lomapäivänä en pystynyt juuri kävelemään, joten silloin olin tekemättä mitään. Tai siis makasin riippumatossa lukemassa kirjaa.

Minä taas teen parhaani, että joka päivä on ikioma rauhallinen hetki ja lomalla se rauhallinen aika voi kestää päivän tai parikin. Ehdin tosi hyvin touhottamaan arkena ja vaikka olisi rauhallinen päivä, niin ihan varmasti siihen osuu jotain arkista puuhaa, kuten ruuanlaittoa, pyykinpesukoneen täyttöä, tiskikoneen tyhjennystä, lavankaulusviljelmien kastelua tai vaikka puiden kantamista saunaan. Pyrin tekemään ne kuitenkin hyvillä mielin ja olen myös opetellut pyytämään muilta perheenjäseniltä apua. Perheen teinitkin ovat oppineet tekemään pyytämättä vaikka ruokaa tai viikkaamaan pyykistä pätulleet vaatteet jokaisen sängylle.