Kyllä on eroja lapsiperheissä - huvipuistosta terveisiä

On tosi surullista, jos lapset ovat niin tiukasti kurissa pidettyjä, että hyvä jos katseensa uskaltavat maasta nostaa.

Summa summarum:

Kaikki lähtee kotoa eli kasvatuksesta.

"Ravintolassa näiden jäljiltä pitää siivota joskus jopa katto" - whaaaat??

Vierailija kirjoitti:

"Ravintolassa näiden jäljiltä pitää siivota joskus jopa katto" - whaaaat??

Ketsuppipommia testattiin kerran veljieni kanssa. Sittenpä siivottiin koko mökki eikä menty sinä päivänä uimaan. Terveisiä 80-luvulta.

Itse seurannut erilaisten perheiden sisäistä dynamiikkaa ja käyttäytymistä lentokoneissa, siellähän kerkeää katsella ja kuunnella. Vanhempien reagointi vaikuttaa paljon. Yhdellä lennolla äiti oli hermostunut, säksätti koko ajan, komensi ja valitti. Pienimpään lapseen äidin tunne tarttui, alkoi itkeskellä. Vanhemmat pojat ja isä eivät kiinnittäneet äitiin mitään huomiota, juttelivat keskenään ja pelailivat/lukivat, vaikuttivat varsin kyllästyneitä äidin möykkään. Toisella lennolla oli uhmaikäinen tyttö joka alkoi kiukutella. Vanhemmat pysyivät rauhallisina, antoivat lapselle juotavaa ja lelun, lapsi rauhoittui. Kerran taas lapselta kaatui lasi, äiti nosti heti ääntään, lapsi alkoi itkeä ja pienempi lapsikin parkua. 

Vanhemmat opettavat käytöstapojen lisäksi tavan suhtautua pettymyksiin: osataan jonottaa, lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu.

Ihan sama, missä ne kauhuperheet ovat (kauppa, kirjasto, puisto jne.) meteli on kamalaa ja käyttäytyminen erittäin huonoa. Kasvatuksesta ei tietoakaan. Ei kai sitä taneliviljamia voi käskeä, kun se pahoittaa mielensä. Fiksuilla vanhemmilla on fiksusti käyttäytyviä lapsia, muilla... no jaa... just noita kauhukakaroita Kiljusten kiljuvasta perheestä.

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista, jos lapset ovat niin tiukasti kurissa pidettyjä, että hyvä jos katseensa uskaltavat maasta nostaa.

Taisi osua pahasti sinuun.

Usko tai älä, mutta mun laitteeseen tuli eilen just neuvolas mitattu yli 105-senttinen, joka OLI yli 105 senttiä 😄

Heurekassa koettua: 5v tyttärenpoika jonotti kiltisti vuoroaan johonkin aktiviteettiin äitinsä kanssa kun eteen pyrähti 2 8-10v lasta. Muutama minuutti ja vanhemmat hivuttautuivat lasten mukaan jonoon ihan pokkana vaikka jonossa oli useita muita ihmisiä. Yhtään ei sanominen auttanut, tuijottivat vaan aivottomina vastaan. No, idioottejahan nuo olikin ja kivan opetuksen toisten huomioimisesta opettivat kakroilleen.

Näinhän se on. Olin itsekin huvipuistossa töissä nuorena ( 30 v sitten). Oli suorastaan silmiä avaavaa, kun näki niiden kauhulasten kauhuvanhemmat. En ollut tuota ennen törmännyt niin huonosti käyttäytyviin aikuisiin. Erityisesti se jatkuva huuto ja kaikesta valittaminen oli kamalaa.

Mieleen on jäänyt tilanne, jossa sanoin lapselle, että jätski kädessä ei voi tulla myymälään (ruoka ja erityisesti sulavat jäätelöt aiheuttivat hirveästi sotkua, ovella oli isot kieltokyltit). Lapsen äiti alkoi valittaa asiasta ja kaatoi omat limsa myytävien tavaroiden päälle tahallaan minua silmiin katsoen "siinä sulle sotkua". Perheiden isät jatkuvasti kysyivät, voisiko maksun hoitaa luonnossa. Lapset sitten nauroivat tuolle ja joskus taas vaimot saivat tuosta riidan pystyyn. Tuo toivottavasti on no loppunut, silloin tuo oli "normaalia", pitihän sitä nuoren ja nätin kassatytön muotoja tai muodottomuutta vähän kommentoida.

Minä olen opettanut lapsille, että huvipuistossa ei jonoteta rauhassa, silloin ei pääse koskaan laitteisiin, aina joku etuilee. Eli reippaasti rynnimään ja jos joku tulee eteen, niin karmeaa huutoa. Kannattaa pitää puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen opettanut lapsille, että huvipuistossa ei jonoteta rauhassa, silloin ei pääse koskaan laitteisiin, aina joku etuilee. Eli reippaasti rynnimään ja jos joku tulee eteen, niin karmeaa huutoa. Kannattaa pitää puolensa.

Juust 😂

Olipa muuten komeita, ruskettuneita nuoria miehiä viime huvipuistovierailulla! 

Viikonloppuna Särkänniemessä piipahdin yksinäni Tornadossa, ja siinä karsinassa odotellessani pohdin, että pääsisinkö seuraavaan vaunuun, kun edessä oli kolme ihmistä, jotka kehonkielestä päätellen olivat kaksi eri ryhmää: yksinäinen tyttö ekana, isä ja tytär perässä, minä heidän jälkeensä. Ihannetilanteessa isä ja tytär olisivat päästäneet ohi yksinäisen tytön pariksi ja vaunu olisi saatu täyteen.

Eikö mitä, porttien avautuessa isä ja tytär menevät samalla ovenavauksella yksinöisen tytön kanssa, ja hetken jo ajattelen, että isä olikin vain jonoseuralaisena. Mutta kun edellä oleva tyttö vie tavaroitansa hyllyyn, isä ja tytär menevät tämän paikalle, isän ohjeistamana. Ekana ollut tyttö jo vähän hätääntyi, että minne hän menisi. Onneksi laitteenhoitaja oli tilanteen tasalla ja passitti isän tyttärineen takaisin karsinaan. Tyttö ajeli sitten yksinään enkä minäkään viitsinyt enää kysellä, pääseekö tyhjään vaunuun.

Vierailija kirjoitti:

Itse seurannut erilaisten perheiden sisäistä dynamiikkaa ja käyttäytymistä lentokoneissa, siellähän kerkeää katsella ja kuunnella. Vanhempien reagointi vaikuttaa paljon. Yhdellä lennolla äiti oli hermostunut, säksätti koko ajan, komensi ja valitti. Pienimpään lapseen äidin tunne tarttui, alkoi itkeskellä. Vanhemmat pojat ja isä eivät kiinnittäneet äitiin mitään huomiota, juttelivat keskenään ja pelailivat/lukivat, vaikuttivat varsin kyllästyneitä äidin möykkään. Toisella lennolla oli uhmaikäinen tyttö joka alkoi kiukutella. Vanhemmat pysyivät rauhallisina, antoivat lapselle juotavaa ja lelun, lapsi rauhoittui. Kerran taas lapselta kaatui lasi, äiti nosti heti ääntään, lapsi alkoi itkeä ja pienempi lapsikin parkua. 

Vanhemmat opettavat käytöstapojen lisäksi tavan suhtautua pettymyksiin: osataan jonottaa, lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu.

Tottakai. Ei silti pidä vetää liikaa mutkia suoraksi. Lapsella on myös oma synnynnäinen temperamentti; toisinsanoen toisen lapsen esim. uhma on erilainen kuin toisen, jotain on helpompi tyynnytellä kuin toista. Eikä sekään ole rikos, jos vanhemmalla itsellään on joskus hermot kireällä eikä toimi aina täydellisesti. Se on inhimillistä. Sinä et tiedä, mitä sen koneessa nähdyn äidin elämässä on käynnissä.

Sitten on ne lomansuorittajaperheet. Särkänniemessä oli jollain perheellä sellainen mukava lomamoodi päällä. Lapset kiukutteli haluten sitä ja tätä, äiti yritti paimentaa ja isä räpisi kovaan ääneen miten ei enää ikinä tänne tulla ja nyt meette laitteisiin kun ollaan tultu ja huomenna ajetaan jo sinne ja sitten sinne..jne...Miksi reissu pitää ängetä täyteen ja sitten ajaa nilkka suorana paikasta toiseen. Lapsia ei pidä kyllästää kaikella mahdollisella aktiviteetillä ettei vaan tarvi mitään ajankulua keksiä itse. Ja olla jopa niillä sijoillaan jossain.

Vierailija kirjoitti:

Heurekassa koettua: 5v tyttärenpoika jonotti kiltisti vuoroaan johonkin aktiviteettiin äitinsä kanssa kun eteen pyrähti 2 8-10v lasta. Muutama minuutti ja vanhemmat hivuttautuivat lasten mukaan jonoon ihan pokkana vaikka jonossa oli useita muita ihmisiä. Yhtään ei sanominen auttanut, tuijottivat vaan aivottomina vastaan. No, idioottejahan nuo olikin ja kivan opetuksen toisten huomioimisesta opettivat kakroilleen.

Puhuivatko ukrainaa. Ne etuilevat mm. Heurekassa jonne pääsevät ilmaiseksi. Käytöstavat kuten venäläisillä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on ne lomansuorittajaperheet. Särkänniemessä oli jollain perheellä sellainen mukava lomamoodi päällä. Lapset kiukutteli haluten sitä ja tätä, äiti yritti paimentaa ja isä räpisi kovaan ääneen miten ei enää ikinä tänne tulla ja nyt meette laitteisiin kun ollaan tultu ja huomenna ajetaan jo sinne ja sitten sinne..jne...Miksi reissu pitää ängetä täyteen ja sitten ajaa nilkka suorana paikasta toiseen. Lapsia ei pidä kyllästää kaikella mahdollisella aktiviteetillä ettei vaan tarvi mitään ajankulua keksiä itse. Ja olla jopa niillä sijoillaan jossain.

Mä en kyllä tajua miten jaksaa elää tuollaista elämää? Siis aidosti en ymmärrä, miten kukaan haluaa ja jaksaa elää stressissä ja kireydessä ihan koko ajan? Lomallakin? 

En kestäisi itseäni ja elämääni, jos olisi joka päivä tuollainen tunnelma ja lomakin yhtä stressaantunutta suorittamista, mankumista, valittamista ja lapsille papattamista. Eihän tuollaiset ihmiset osaa nauttia hetkestä ja tunnelmasta ollenkaan, ja hetket ja tunnelma on kaiken pohja!

Eli tavallaan tuollaisilla ihmisillä ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse seurannut erilaisten perheiden sisäistä dynamiikkaa ja käyttäytymistä lentokoneissa, siellähän kerkeää katsella ja kuunnella. Vanhempien reagointi vaikuttaa paljon. Yhdellä lennolla äiti oli hermostunut, säksätti koko ajan, komensi ja valitti. Pienimpään lapseen äidin tunne tarttui, alkoi itkeskellä. Vanhemmat pojat ja isä eivät kiinnittäneet äitiin mitään huomiota, juttelivat keskenään ja pelailivat/lukivat, vaikuttivat varsin kyllästyneitä äidin möykkään. Toisella lennolla oli uhmaikäinen tyttö joka alkoi kiukutella. Vanhemmat pysyivät rauhallisina, antoivat lapselle juotavaa ja lelun, lapsi rauhoittui. Kerran taas lapselta kaatui lasi, äiti nosti heti ääntään, lapsi alkoi itkeä ja pienempi lapsikin parkua. 

Vanhemmat opettavat käytöstapojen lisäksi tavan suhtautua pettymyksiin: osataan jonottaa, lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu.

Tottakai. Ei silti pidä vetää liikaa mutkia suoraksi. Lapsella on myös oma synnynnäinen temperamentti; toisinsanoen toisen lapsen esim. uhma on erilainen kuin toisen, jotain on helpompi tyynnytellä kuin toista. Eikä sekään ole rikos, jos vanhemmalla itsellään on joskus hermot kireällä eikä toimi aina täydellisesti. Se on inhimillistä. Sinä et tiedä, mitä sen koneessa nähdyn äidin elämässä on käynnissä.

Kyllä, mutta kyllä nämä kamalimmat perheet käyttäytyvät niin huonosti, että valtaosalle ei tulisi mieleenkään köyttäytyä niin, vaikka lapsella olisi minkäainen uhma tai elämässä menossa jotain kamalaa.

Vastaavasti joskus oikein pistää silmään, kuinka hankalassakin tilanteessa se vanhempi pystyy viemään tilanteen läpi niin hyvin kuin mahdollista.

Se mikä itse olen ollut laittavinani merkille on, että minusta tuntuu kuin vuosi vuodelta polarisaatio vain kasvaisi. Voin olla väärässä mutta minusta tuntuu, että aiemmin perheet olivat paljon yhtenäisempiä. Kun taas nykyään tuntuu, että on entsitä enemmän sekä vanhempia jotka osaavat ns. käyttäytyä ja yrittävät toimia lapsiensa kanssa fiksusti. Ja sitten on perheitä, joissa fiksuin saattaa olla nuorin lapsista muiden melskatessa.