Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä on eroja lapsiperheissä - huvipuistosta terveisiä
16.07.2023 |
Olen töissä huvipuistossa ja meillä käy tietysti pljon lapsiperheitä. Juteltiin kollegoiden kanssa tauolla asiakkaista. Perheet ovat kyllä tosi erilaisia. Ääripäät ovat seuraavat.
Kauhuperheet
Hirveä huuto, etuilu, töniminien, tinkaaminen ja tappeleminen. Jonottaessa nämä pätkivät sisaruksiaan ja vanhempiaan turpaan. Vanhemmat huutavat lapsilleen, toisilleen ja meille (kun emme päästä aivan varmasti viime viikolla neuvolassa oikein mitattua lasta laitteeseen, selvästi liian pieni lapsi kyseessä). Ravintolassa näiden jäljiltä pitää siivota joskus jopa katto Eivät ota muita huomioon.
Ihanat perheet
Kohteliaita, innostuessaankin hallittuja lapsia, jotka osaavat jonottaa. Jos ääni kohoaa, vanhemmat sanovat nätisti ja asia on sillä selvä. Ovat kuitenkin elämäniloisia ja hauskoja lapsia, joiden kohdalla ainakin minä pidän huolta, että he saavat parhaat paikat. Osaavat kiittää. Jos tulee kiukku, se hoidetaan pois niin, ettei sillä häiritä kaikkia sadan metrin säteellä. Ottavat muut huomioon.
Tässä on tietty ääripäät, joiden väliin mahtuu kaikkea. Mutta esim. tämän viikonlopun aikana on tullut kumpaakin ääripäätä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
On tosi surullista, jos lapset ovat niin tiukasti kurissa pidettyjä, että hyvä jos katseensa uskaltavat maasta nostaa.
Miksi lapsen pitää mielestäsi huutaa ja tapella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse seurannut erilaisten perheiden sisäistä dynamiikkaa ja käyttäytymistä lentokoneissa, siellähän kerkeää katsella ja kuunnella. Vanhempien reagointi vaikuttaa paljon. Yhdellä lennolla äiti oli hermostunut, säksätti koko ajan, komensi ja valitti. Pienimpään lapseen äidin tunne tarttui, alkoi itkeskellä. Vanhemmat pojat ja isä eivät kiinnittäneet äitiin mitään huomiota, juttelivat keskenään ja pelailivat/lukivat, vaikuttivat varsin kyllästyneitä äidin möykkään. Toisella lennolla oli uhmaikäinen tyttö joka alkoi kiukutella. Vanhemmat pysyivät rauhallisina, antoivat lapselle juotavaa ja lelun, lapsi rauhoittui. Kerran taas lapselta kaatui lasi, äiti nosti heti ääntään, lapsi alkoi itkeä ja pienempi lapsikin parkua.
Vanhemmat opettavat käytöstapojen lisäksi tavan suhtautua pettymyksiin: osataan jonottaa, lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu.
Tottakai. Ei silti pidä vetää liikaa mutkia suoraksi. Lapsella on myös oma synnynnäinen temperamentti; toisinsanoen toisen lapsen esim. uhma on erilainen kuin toisen, jotain on helpompi tyynnytellä kuin toista. Eikä sekään ole rikos, jos vanhemmalla itsellään on joskus hermot kireällä eikä toimi aina täydellisesti. Se on inhimillistä. Sinä et tiedä, mitä sen koneessa nähdyn äidin elämässä on käynnissä.
En tietenkään tiedä minkä vuoksi äiti lentokoneessa ärhentelee lapsille etupainotteisesti ja saa nuorimman lapsen tunteeseen mukaan itkemään. Näitä äitejä ja vanhempia jotka eivät itse kykene säätelemään reaktioitaan, jotka pikemminkin vauhdittavat lasten hätää ja kiukkua näkee vaan turhan usein. Varmasti osa synnynnäistä ja vieläpä periytyvää: impulsiiviset ja kontrolliltaan heikot vanhemmat kasvattavat lapsiaan ja siirtävät geenien lisäksi omat tapansa käsitellä stressitilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heurekassa koettua: 5v tyttärenpoika jonotti kiltisti vuoroaan johonkin aktiviteettiin äitinsä kanssa kun eteen pyrähti 2 8-10v lasta. Muutama minuutti ja vanhemmat hivuttautuivat lasten mukaan jonoon ihan pokkana vaikka jonossa oli useita muita ihmisiä. Yhtään ei sanominen auttanut, tuijottivat vaan aivottomina vastaan. No, idioottejahan nuo olikin ja kivan opetuksen toisten huomioimisesta opettivat kakroilleen.
Puhuivatko ukrainaa. Ne etuilevat mm. Heurekassa jonne pääsevät ilmaiseksi. Käytöstavat kuten venäläisillä.
Sama kokemus museossa. Käyn usein rauhoittumassa museoissa mutta tällä kertaa se ei onnistunut mainitun kansan vuoksi. Kälätys ja kakaroiden juoksentelu pilasi koko rauhallisen tunnelman.
Milloin ne palaavat takaisin koteihinsa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse seurannut erilaisten perheiden sisäistä dynamiikkaa ja käyttäytymistä lentokoneissa, siellähän kerkeää katsella ja kuunnella. Vanhempien reagointi vaikuttaa paljon. Yhdellä lennolla äiti oli hermostunut, säksätti koko ajan, komensi ja valitti. Pienimpään lapseen äidin tunne tarttui, alkoi itkeskellä. Vanhemmat pojat ja isä eivät kiinnittäneet äitiin mitään huomiota, juttelivat keskenään ja pelailivat/lukivat, vaikuttivat varsin kyllästyneitä äidin möykkään. Toisella lennolla oli uhmaikäinen tyttö joka alkoi kiukutella. Vanhemmat pysyivät rauhallisina, antoivat lapselle juotavaa ja lelun, lapsi rauhoittui. Kerran taas lapselta kaatui lasi, äiti nosti heti ääntään, lapsi alkoi itkeä ja pienempi lapsikin parkua.
Vanhemmat opettavat käytöstapojen lisäksi tavan suhtautua pettymyksiin: osataan jonottaa, lasin kaatuminen ei ole maailmanloppu.
Tottakai. Ei silti pidä vetää liikaa mutkia suoraksi. Lapsella on myös oma synnynnäinen temperamentti; toisinsanoen toisen lapsen esim. uhma on erilainen kuin toisen, jotain on helpompi tyynnytellä kuin toista. Eikä sekään ole rikos, jos vanhemmalla itsellään on joskus hermot kireällä eikä toimi aina täydellisesti. Se on inhimillistä. Sinä et tiedä, mitä sen koneessa nähdyn äidin elämässä on käynnissä.
En tietenkään tiedä minkä vuoksi äiti lentokoneessa ärhentelee lapsille etupainotteisesti ja saa nuorimman lapsen tunteeseen mukaan itkemään. Näitä äitejä ja vanhempia jotka eivät itse kykene säätelemään reaktioitaan, jotka pikemminkin vauhdittavat lasten hätää ja kiukkua näkee vaan turhan usein. Varmasti osa synnynnäistä ja vieläpä periytyvää: impulsiiviset ja kontrolliltaan heikot vanhemmat kasvattavat lapsiaan ja siirtävät geenien lisäksi omat tapansa käsitellä stressitilanteita.
En tiedä oletko huomannut, mutta elämme todella stressaavassa maailmassa. Iso osa ihmisistä kärsii unen puutteesta ja unihäiriöistä, ihan jo pelkästään uni vaikuttaa vanhemman tunnesäätelyyn. Siihen ei tarvita kuin huonosti nukkuva lapsi, tai liian stressaava työ (joka monella on riesana). Olen itsekin ollut aivan hajoamispisteessä unenpuutteen ja stressin (toisin sanoen loppuun palamisen) partaalla. Kun uniongelmat on saatu hoitotasapainoon ja vaihdoin työn parempaan, niin tunnesäätelykin on tasoittunut. Emme ole koneita.
Meillä on kolme lasta, vanhin jo 15-vuotias. Muistan miten oli oikeastaan aika shokki ymmärtää, että se mitä itse piti normaalina, ei koskenut oikeastaan edes puolta ihmisten ilmoilla liikkuvista lapsiperheistä.
Sen näkee leikkipuistoissa, leikkipaikoilla, huoltoasemien ravintoloissa, elokuvissa, uimahalleissa/kylpylöissä, huvipuistoissa ja ihan kaikkialla: todella moni ei puutu lastensa käytökseen. Saa heittää hiekkaa, saa töniä liukumäessä, saa etuilla, saa huutaa ja kiljua sisätiloissa. Nyt vuosikymmenen aikana on lisääntynyt myös se, että "kaikilla" on jokin erityislapsi-diagnoosi jonka perusteella heitä pitää vain ymmärtää.
Ja sitten vielä se, miten puhutaan toisille: mä olen sua parempi tässä, miks sä et osaa, ooksä tyhmä, väistä idiootti jne.
Vähän kyllä nyt nostan omaa häntääni, mikä suomalaisia ärsyttää, mutta: ollaan selvitty ravintoloissa ilman älylaitteita, mutta se on vaatinut vanhemmilta viitsimistä. Ollaan selvitty ilman suuria huutoja julkisilla paikoilla, mutta se on vaatinut ennakointia ja viitsimistä, ollaan selvitty lomamatkoilla sotkematta ympäristöä ja häiritsemättä muita liikaa, ollaan selvitty koulumaailmassakin tähän asti ilman kummempia kommervenkkejä yhdestä nepsy-diagnoosistakin huolimatta.
Suomessa ihmisten pitäisi vaatia toisiltaan enemmän käytöstapoja, mutta myös huomioida toisia paremmin ihan kaikissa tilanteissa ja kaiken ikäisenä. Luulen, että osa suomalaisuutta on se että kun kukaan ei koskaan kehu, tuntuu että on aivan sama mitä sitten tekee. Kun kukaan ei ole koskaan niin välittänyt etuillaanko tai mulkoillaanko tai kävelläänkö päin, niin ei sitten halua itsekään olla se joka väistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heurekassa koettua: 5v tyttärenpoika jonotti kiltisti vuoroaan johonkin aktiviteettiin äitinsä kanssa kun eteen pyrähti 2 8-10v lasta. Muutama minuutti ja vanhemmat hivuttautuivat lasten mukaan jonoon ihan pokkana vaikka jonossa oli useita muita ihmisiä. Yhtään ei sanominen auttanut, tuijottivat vaan aivottomina vastaan. No, idioottejahan nuo olikin ja kivan opetuksen toisten huomioimisesta opettivat kakroilleen.
Mutta se toimi.
Alue: Aihe vapaa
Todellako?