Tuleeko teille koskaan syvällistä ajatusta miksi juuri minä olen ajatuksineni tätä elämää elämässä?

Elämässäni oli vaihe, jolloin kyseenalaistin kaikki siihen mennessä tekemäni valinnat ja ns. ajautumiset eli passiiviset valinnat elämässä. Silloin noita ajatuksia tuli usein.

Tulin siihen tulokseen, että menneisyydessä taphtuneet asiat palvelivat elämääni niissä hetkissä ja annoin itselleni luvan ottaa uutta kurssia.

Nykyään ajattelen, että meillä jokaisella on elämän kokoinen mahdollisuus tarkoitukseen, mutta tehtävämme on luoda tarkoituksemme itse. Päämäärä tai suunta ei aina ole selvillä kirkkaana, mutta jokin tunne kiinnostavista asioista vie kuitenkin ihmistä eteenpäin kohti yksilön tarkoituksenmukaisuutta. Elämä on haparointia ja polun etsimistä ja alussa ei voi tietää onko oikealla reitillä. Kokonaisuus selviää vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni oli vaihe, jolloin kyseenalaistin kaikki siihen mennessä tekemäni valinnat ja ns. ajautumiset eli passiiviset valinnat elämässä. Silloin noita ajatuksia tuli usein.

Tulin siihen tulokseen, että menneisyydessä taphtuneet asiat palvelivat elämääni niissä hetkissä ja annoin itselleni luvan ottaa uutta kurssia.

Nykyään ajattelen, että meillä jokaisella on elämän kokoinen mahdollisuus tarkoitukseen, mutta tehtävämme on luoda tarkoituksemme itse. Päämäärä tai suunta ei aina ole selvillä kirkkaana, mutta jokin tunne kiinnostavista asioista vie kuitenkin ihmistä eteenpäin kohti yksilön tarkoituksenmukaisuutta. Elämä on haparointia ja polun etsimistä ja alussa ei voi tietää onko oikealla reitillä. Kokonaisuus selviää vasta myöhemmin.

Hyvin sanottu. Haluan elämälleni merkityksen ja ideoita on monia. Hyvä että olen aloittanut jo ajoissa harjottelemaan niitä asioita mitä haluan tehdä. Prosessi on käynnissä. Haparoitukin on ja helkkaristi.

Välillä mutta sopeudun asioihin vähän turhankin hyvin vaikka kannattaisi pitää paremmin puoliaan. Huono puoleni on sinisilmäisyys.

Yleensä ajattelen että elämä on matka ja kaikki ne olemassaolleet etapit tällä matkalla ovat johtaneet tähän hetkeen. Samoin käy tästä eteenpäin. Mitä hyvänsä valintoja tekee, aina on mahdollisuus uuteen valintaan. Joskus huomaa että on mennyt hieman sivuraiteilla ja sitten on taas takaisin omassa elämässään. Kuitenkin ne sivuraiteetkin kuuluvat juuri omaan elämään.

Aina joskus.

Useinkin tähtitaivasta katsellessa.

Juuri minä, tässä, nyt...

Joskus. Just toi tähtitaivaan katselu tai, että katsoo jotain dokkaria avaruudesta tai vastaavasti jostain mikroskooppisen pienestä öttiäisestä. Jotenkin miettii, että miten vähän lopulta itse näkee, vaan pienen osan maailmasta ja miten eri tavalla vaikka joku kissa, muurahainen, lintu tai sinivalas näkee ja aistii maailmansa. Kaikki arkiset hommat muuttuu ihan tyhjänpäiväisiksi ja merkityksettömäksi. Pian sen kuitenkin unohtaa, tai on vaan pakko alkaa taas miettiä mitä ruokaa sitä tekisi ja milloin pitääkään herätä, kun muutenkaan ei eläminen onnistu pidemmän päälle.

Kyllä, tuttua on.

Ap. Samaa olen ihmetellyt omalla kohdallani.

Tietoisuus on yksi niitä peruskiehtovia kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni oli vaihe, jolloin kyseenalaistin kaikki siihen mennessä tekemäni valinnat ja ns. ajautumiset eli passiiviset valinnat elämässä. Silloin noita ajatuksia tuli usein.

Tulin siihen tulokseen, että menneisyydessä taphtuneet asiat palvelivat elämääni niissä hetkissä ja annoin itselleni luvan ottaa uutta kurssia.

Nykyään ajattelen, että meillä jokaisella on elämän kokoinen mahdollisuus tarkoitukseen, mutta tehtävämme on luoda tarkoituksemme itse. Päämäärä tai suunta ei aina ole selvillä kirkkaana, mutta jokin tunne kiinnostavista asioista vie kuitenkin ihmistä eteenpäin kohti yksilön tarkoituksenmukaisuutta. Elämä on haparointia ja polun etsimistä ja alussa ei voi tietää onko oikealla reitillä. Kokonaisuus selviää vasta myöhemmin.

Tämä on normaalia. Mutta esim lapsena raiskatulla ei välttämättä tule käsitystä oikeudesta omaan tahtoon. Kun ihmisellä on oma tahto, tietoisuus omasta tahdosta hän selviää. Lapsena raiskattuna minua on revitty raiskattukiusattu koko elämäni kun ei edes tiedä mitä oma tahto tarkoittaa. Nyt vanhana kun tietää on liian myöhäistä.