Heta käyttää vähän rahansa herkutteluun - mitä järkeä?
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000009671648.html
"Tukirahoilla elävä Heta Valkeinen, 40, tietää miltä tuntuu, kun lämmin ateria on pelkkiä voileipiä tai pannukakkua. Kun rahaa on niukasti ja tilanne harmittaa, herkut tuovat hetkellisen lohdun.
-Olen lohtusyöjä, ja herkut auttavat hetkellisesti niin iloihin kuin suruihin. Mietin, että ruokailuni on niin kurjaa muutenkin, että annan luvan karkin tuomalle nautinnolle.
Jääkaapissa on aina Cokis Zeroa, ja joka päivä on saatava jotain hyvää, oli se sitten suklaata, lakua, irtokarkkeja, popcornia tai energiajuoma.
-Nämä paheet voisin kyllä jättää kauppaan. Niihin menee vain turhaa rahaa."
Ihan oikeasti. Jos on vähän rahaa, niin kannattaisi käyttää se ruokabudjetti ruokaan eikä herkkuihin.
Kommentit (88)
On sentään rehellinen rahankäytöstään. Todella moni pokkana väittäisi ostavansa porkkanoita ja kaurapuuroa.
Vaikka olisi paljonkin rahaa, kannattaisi herkutella vain vaikka juhlatilanteissa tai kerran viikossa.
Minusta terveelliseen ruokavalioon voi mahtua pieni annos herkkuja joka päivä. Luokkaa pari palaa suklaata, pieni jäätelö tai kourallinen popcornia. Mutta jos herkkuannokset ovat päivittäin luokkaa puolikas levy Fazerin sinistä tai sipsipussi, niin eihän se hyvää tee.
Mikä rahattomien kiusaamispalsta tästä on tullut? Ole iloinen jos itselläsi on rahaa vähän nauttia pienistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
On sentään rehellinen rahankäytöstään. Todella moni pokkana väittäisi ostavansa porkkanoita ja kaurapuuroa.
Tämä. Varsinkin ylipainoiset vähättelevät syömisiään ja ihmettelevät, miksi eivät laihdu. Kyllä minä omalla kohdalla tajuan, miksi kilot eivät putoa. Herkuttelen aivan liian usein.
Terve 40-v nainen on työtön ja elää kädestä suuhun tukien varassa. Ehkä siihen on syynä samat luonteenpiirteet, jotka saavat hänet tekemään kalliita ja epäterveellisiä päätöksiä ruokakaupassa?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi paljonkin rahaa, kannattaisi herkutella vain vaikka juhlatilanteissa tai kerran viikossa.
Juuri näin. Sen sijaan että syö kohtuudella joka päivä tulisi juhlatilanteissa ja kerran viikossa ahtaa sitä sontaa naamaan kaksin käsin. Sitä voi juhlia vaikka kumminkaimanseurkun kissan ristiäisiä, jos ei muuta syytä juhlaan keksi.
Rahaa on vähän ja laitan vähät rahat herkkuihin niin ei harmita niin paljon.
Niinkö se menee?!
Herkuista hinnat taivaisiin niinkuin kaikesta muustakin niin loppuu se mässäily
Huonoja rahankäyttäjiä on aina, olipa rahaa käytössä paljon tai vähän
Tuohan sanoo olevansa lohtusyöjä. Sellaiset säätelevät tunnetiloja syömällä, oli rahaa paljon tai vähän, lähinnä ne lohturuoat voivat olla isotuloisemmalla sitten hienompia.
Se, mitä en ymmärrä näissä aloituksissa, on tämä sukupuolittaminen. Miehet eivät ole yhtään vähemmän ylipainoisia ja ei kai sillä ole mitään väliä, onko ruskea ruoka makeaa vai suolaista ja alkoholissa nyt ei muuta olekaan kuin tyhjiä kaloreita.
Eniten ihmettelen tuota, että tilaa woltin kautta eli maksaa palvelusta vaikka työttömänä voisi käydä ostamassa paikanpäältä.
Sillä säästyneellä rahalla syö jo seuraavana päivänä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Terve 40-v nainen on työtön ja elää kädestä suuhun tukien varassa. Ehkä siihen on syynä samat luonteenpiirteet, jotka saavat hänet tekemään kalliita ja epäterveellisiä päätöksiä ruokakaupassa?
Ehkä myös siksi kaipaisi sitä sinkku-ostoskoria. Miehillä on varaa valita kunnon töissä käyvä, normaalipainoinen, tervepäinen nainen.
Suklaa ja muukin karkki on nykyään hirveän kallista. Itse työssäkäyvänä kyllä metin kaupassa pitkään, otanko fazerin 3,35e maksavaa suklaalevyä...
Tekisi itse niitä herkkuja. Nyt vaan leipomaan.
Etuni saan mikreenin tuoteista joissa sokeria. Ruis,kaura,ohra vatsa turpoo,joten en niitä käytä.Maitto tuoteet sama asia.
Itse voisi myös tehdä hieman terveellisimpiä herkkuja. Tein banaanilettuja ja niistä tulis tosi hyviä, kun laittoi vielä rahkaa ja marjoja päälle. Reseptejä edullisiin omatekoisiin herkkuihin varmaan löytyy netistä.
Mä ymmärrän hyvin Hetaa. Jos elämässä ei ole isoja iloja, nousevat ne pienet jutut aivan eri suuruusluokkaan. Ja jos on elämässä paljon ongelmia ja murhetta ja vähän ilonja, ei välttämättä ole jaksamista jokaista elämänaluetta hallita.
Itse sairastuin ja kodin ulkopuolella liikkumiseni on rajoitettua. Ennen en nähnyt järkeä maksaa kahvista tai jäätelöstä jossain ulkona, kun omat eväät olivat paljon halvemmat. Mutta nyt kun 80% siitä vaihtelusta, jota terve ihminen saa jo arjessaan on poistettu, onkin se kahvilasta ostettu kahvi ja kakun pala aivan eri suuruusluokan nautinto ja tärkeä asia.
Hetalla herkut ovat varmaan vähän samanlainen juttu, mutta enemmän taloudellisista ja ehkä henkisistä rajoitteista johtuvia, kun minulla taas fyysisistä rajoitteista.
*vähät
Korjaus autocorrectiin.
Ap