G: Missä iässä olette saaneet Asperger diagnoosin ja millaisia oireita oli vauva/lapsiaikaan?
Kommentit (22)
ja temperamentti jo vauvaiässä?
ap
Ehkä sillä tavalla näkyi, että ei oikein koskaan ollut tyytyväinen. Heti mulle kaikki nyt tyyppi. Ja se hetki oli aina vain hetken ja sitten tulikin jo seuraava mitä halusi/ei halunnut.
Oli jotain 3-4v vanha kun tiesi et nyt ei ole "normaali".
Niin ja vauvaiästä vielä, että levoton nukkuja ja haarvoin tyytyväinen vauva.
oli jo vauvana tosi rauhallinen ja tyytyväinen. ei ole yhtään urheilullinen, mutta imee yleistietoa ym. tosi uskomattomasti. On ujohko, herkkä, helposti kiusattava :(
Dg 8-vuotiaana.
Oireet; harvinaiset ja yksityskohtaiset kiinnostuksenkohteet, asioihin jumiutuminen, ääniyliherkkyys, hienomotorinen kömpelyys, pikkuvanha puhetyyli, pitää eri asioita hauskoina kuin muut, ei ymmärrä elekieltä eikä osaa small talkia.
Diagnoosi muistaakseni 13-vuotiaana. Otti asiat aina liian kirjaimellisesti. Oli aika ujo ja kiltti lapsena, joutui kiusatuksi. Päätöksenteko oli vaikeaa joten aina kun piti jotain joistain vaihtoehdoista valita - valitsi aina ekan vaihtoehdon. Jos kysyi jotain häneltä ja hän ei halunnut tehdä sitä asiaa, vastasi ehkä. Ainoastaan silloin kun oikeasti halusi, vastasi joo. Että siinä mä sitten arvuuttelin, että mitähän se haluaa tehdä, kysyin niin monta eri asiaa että sain selkeän kyllä-vastauksen. Kun jos siltä suoraan kysyi niin vastasi, et päätä sä.
Teininä saikin sitten kunnon murrosiän eikä oikein kuunnellut enää ketään ja teki just niinkuin ite halus.
Oireina asioiden ottaminen kirjaimellisesti, päätöksentekovaikeudet, sosiaaliset ongelmat sekä ääniyliherkkyys.
Lisäksi dg auttaa ymmärtämään lasta paremmin?
Ensinnäkin opin itse ymmärtämään lasta paremmin ja löytämään kasvatusteorioiden viidakosta sen oikeanhakusanan, jolla juuri tähän ongelmaansopivan ratkaisutyyln löysi. Diagnoosia edelsi aika , jolloin kaikki mun kasvatusyritykset oli menneet pieleen, jokapaikastantuli vain negatiivista palautetta ja en oikeasti tiennyt. Mitä tein oikein ja mitä väärin. Oikeiden hakusanojen avulla löysin oikean tiedon ja sain palautettua itsetuntoni ja minuuteni ja auktoriteettini kasvattajana ja vanhempana.
Lisäksi sain oikeat sanat ja perustelutjoilla pystyin välittämään nämä toedot opettajille. Aiat alkoivat muuttumaan koulussakin. Oettajat saivat myös koulutusta.
Toisena tärkeänä asiana oli lapsen saama viikottainen kuntotus. Sn avulla hän oppi paljon siitä, miten voi voittaa haasteensa ja nauttia elämästä niistä huolimatta, käydä koulua ja saada kavereita.
Myöhemmin kun tämäkään ei enää riittänyt, diagnoosi antoi mahdollisuuden myös lääkitykseen koulupäivinä.
Sain diagnoosin kun olin 4- tai 5-vuotias (en muista tarkkaan). Oireina ovat olleet mm. ääniyliherkkyys, päätöksentekovaikeudet, asioihin jumiutuminen, toiminnan ohjauksen ongelmat, vaikeus sietää kiirettä ja stressiä sekä ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi olen usein hieman vakavahenkinen, joidenkin mielestä jopa tiukkapipo (en jaksa kauheasti hassutella ja laskea leikkiä).
Onkohan mulla jotain asperger-vivahteita? Olen huono sosiaalisissa tilanteissa, jännitän niitä kamalasti, en juurikaan osaa small talkia jne. Mulla on varmaan jotain aistiyliherkkyyttä, koska en pysty pitämään esimerkiksi fleecevuorisia hanskoja, ahdistun kovista äänistä kuten kovasta musiikista jne.
Viihdyn omissa oloissani, miehen ja vauvan lisäksi en juuri kaipaa seuraa. Minulla on vain yksi oikea ystävä ja pari muuta tuttavaa. Näiden tuttavienkin näkeminen on välillä ahdistavaa, koska tuntuu, etten osaa sanoa oikeita asioita ja käyttäytyä luontevasti. Useimmat yleisesti hauskoina pidetyt asiat eivät jaksa naurattaa minua, taidan siis olla hieman tiukkapipo minäkin.
Lapsena opettelin ulkoa koirarotuja ja niiden ominaisuuksia, hevosrotuja, kaikkea nippelitietoa maiden pääkaupungeista ja niin edelleen. Pidän yksityiskohdista ja ulkoa opettelusta.
Toisaalta koen olevani ihan normaali tuota sosiaalisuutta kyvyttömyyttä lukuun ottamatta. Varmaan näillä silti joku diagnoosi irtoaisi, jos sellaisella jotain tekisi. Vai?
16, tee netissä Asperger-testi, se antaa suuntaa.
Diagnooseja annetaan hyvin varovaisesti nykyään joten tuskin sellaista saisit.
Asbergerdiagnoosin voi kyllä tehdä jokainen itselleen ihan mielenkiinnon vuoksi. Asberger ei sinänsä ole sairaus, vaan joukko luonteenpiirteitä. Kun näitä piirteitä on tarpeeksi voi lääkäri diagnosoida asbergeriksi. Diagnoosia ei yleensä kannata hakea, jos ei tarvitse sitä esimerkiksi Kelan tukeen tai kutsuntoihin. Usein riittää, että tuntee omat luonteenpiirteensä ja saa selityksen mm koulukiusaamiseen tai vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Autismin diagnosin merkityksestä voi lukea kokemuksia monista blogeista kuten
Mutta miten päästä eroon diagnoosista. Luin että Asperger-diagnoosi on poistunut, mutta vanhat diagnoosit säilyvät. Pitääkö tämä paikkansa?
Diagnooseissa on se hyöty, ettei enää yritetä vääntää lapsestani sellaista mitä hänestä ei ikinä tule, vaan hän saa olla oma itsensä.
Kyllä nyt näyttää siltä, että pahentuessaan Aperger voi muuttua vaikeaksi autismiksi. http://www.demi.fi/keskustelut/suhteet/apua-poikayst%C3%A4v%C3%A4ll%C3%A4ni-asperger#.VVSTRNPtmko
Ps. Onneksi diagnoosi on poistumassa Suomessakin.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2012 klo 19:24"]
[/quote]
Meille ei ollut mitään. Paitsi Kelan yksi kurssi ekaluokkalaisena. Mitään muuta ei koskaan,ei koulussa,ei tukitoimia,ei kuntoutusta,ei vammaistukia,ei hoitosuhdetta. Diagnoosi 6-vuotiaana.
Vauvana:helposti ärtyvä,keskittyvä,kiinnostui kerrallaan yhdestä leikistä ja leikki sitä van ja ainoastaan n. Vuoden verran. Muodollinen opetelleessaan asioita. Ei kiinnostunut muista lapsista tai joukkuepeleistä/leikeistä. Esim. Jos tarhassa piti pelata palloa valitsi olla tuomari tai muutoin ei suostunut mukaan. Ei kyennyt eikä halunnut olla joukkueissa. Talloi nuita eteisissä jne. Kun ei havainnut muita. Ryhmässä istuttava erillään,ei muiden seassa jne.
Teininä: Helposti ärtyvä, vain omat kiinnostukset käy,koulu jumittaa, arkiaskareet jumittaa, voimakkaat mielipiteet,sosiaalisuus parantunut, puhuu liian suoraan ja ei osaa tulkita eleviestejä tai asiayhteyksiä jne.
Kyllä nyt näyttää siltä, että pahentuessaan Aperger voi muuttua vaikeaksi autismiksi. http://www.demi.fi/keskustelut/suhteet/apua-poikayst%C3%A4v%C3%A4ll%C3%A4ni-asperger#.VVSTRNPtmko
Ps. Onneksi diagnoosi on poistumassa Suomessakin.
Sai diagnoosit vasta 10v. DG oli asperger ja AD/HD
Tuo adhd oli itsellä niin vahvana käsityksenä useita vuosia, että tuo asperger jäi ikään unholaan.
On aina ekat 10v nukkunut yönsä huonosti. Heräillyt siis useammankerran aivan vauvasta kähtien. Vaikeaa ollut myös nukahtaminen. On aikoja jolloin on ollut 2-3 tunnin taisteluita iltaisin.
Jumittumista ja jankkaamista. Vaikea ollut päästä tilanteen yli. Toisinaan taas ihan ääripäässä toisenlainen. Eli aivan päinvastainen.
Pikkuvanha, heijaamista, ei ota katsekontaktia. Impulssiivinen ja äkkipikainen. Tempperamenttinen.