onko kahden lapsen kanssa PALJON raskampaa kuin yhden?

Aluksi tietysti vähän sumplimista kun toinen nukkuu ja toinen valvoo yms. Mutta kun vuosia tulee lisää, heistä on toisille seuraa ja samalla kun teet yhden ruuan teet toisellekin jne. Joten työt eivät kaksinkertaistu todellakaan, ehkä 1,5 kertaistuu korkeintaan.

oli se minusta todella raskasta. Kun kolmas tuli, muistelin miten helppoa oli kahden kanssa.

Ainahan vauvan kanssa on raskaampaa. Ja käytännössä on tietysti enemmän työtä, pukea kaksi ja pakata autoon molemmat jne.



Mutta jos ikäeroa on sen verran, että toinen toimii jo jollain lailla ääniohjauksella, niin ei se mikään hirveä lisätyö ole. Ei ole verrattavissa kaksosiin.

. Mutta kun vuosia tulee lisää, heistä on toisille seuraa ja samalla kun teet yhden ruuan teet toisellekin jne. .

tottakai vauva aika olisi raskaampaa kun olisi pieni lapsi siinä myös. mutta kun osaisivat leikkiä yhdessä niin saisi varmasti paremmin tehtyä kotitöitäkin kun esikoisella olisi leikkikaveri eikä kiukuttelisi äidin huomota kun äiti tiskaa, laittaa ruokaa jne..

uusi rytmi arkeen.

Yhdestä lapsesta on kamalasti vaivaa ja stressiä Toinen helpottaa ehdottomasti. Meillä on ekalla ja tokalla vuosi ikäeroa ja täytyy sanoa, että elämä helpottui heti vauvan synnyttyä. Teimme sitten virheen ja hankimme kolmannen vasta noin 6 vuotta myöhemmin kuin kakkosen ja se oli taas puhdasta helvettiä eka vuosi. Kannattaa vaan vääntää kaikki lapset yhteen putkeen.

Meidän pojilla on 2,5 vuotta ikäeroa, ja homma toimii loistavasti. Ovat niin tärkeitä toisilleen <3.

Meillä lapsilla oli ikäeroa puolitoista vuotta ja turhan raskasta olivat ensimmäiset vuodet kahden pienen kanssa. Pikkukakkonen sairasti paljon, öisin jouduimme heräämään 2-8 kertaa yössä useamman vuoden ajan. Tempperamenttinen ja vaaiva esikoinen lopetti päiväunet kaksivuotiaana... Ei isovanhempia tai muita tuttavia lähimailla, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Mies teki pitkiä työpäiviä ja vasta toisen lapsen jälkeen tajusi, että hänellä on lapsia ja puoliso, joka ei veny loputtomiin yksin. Huoh.



Ja lapsia en siis moiti, elämänvaihe vain oli kuormittunutta. Mies sairastui vakavaan tulehdukseen pahimpaan väsymysaikaan ja teholla lääkäri yritti ehdottaa, että jos lepäisitte enemmän ja ottaisitte rennommin, kun ei mitään muuta syytä keksitä, miksi muuten hyväkuntoisen miehen kroppa ei meinaa kestää eikä ala toipumaan. Teki mieli kysyä, että saataisiinko koko huone käyttöön ja tultaisiin myös lasten kanssa lepäämään...



No, tästäkin elämänvaiheesta selvittiin, aika hilkulla parisuhteen kustannuksella. Kolmatta lasta ei kuitenkaan tule, vaikka haaveissa oli.



Omasta kokemuksestamme ei voi tehdä mitään johtopäätöstä siitä, miten teillä menisi. Moni muu on jaksanut paremmin pienellä ikäerolla syntyneet lapset. Itse odottaisin ehkä noin neljä vuotta ennen seuraavaa lasta tällä kokemuksella.

ja keskimmäinen 10kk kun kuopus tuli taloon. Mustasukkaisuutta ei ole juurikaan ollut ja kyllä heistä todellakin on seuraa toisilleen. En varmaan jaksaisi näin hyvin yhden kanssa.

Ensimmäinen vuosi vauvan kanssa, oli lapsia useampi tai ei, on minusta aina "raskas". Mutta myös ihana! Ei kannata kasata itelleen mitään ylimääräistä tuoksi ensimmäiseksi vuodeksi, opettelee vain elämään kasvavan perheen kanssa.



Toisaalta nämä pikkulapsivuodet tuntuvat kiitävän hirveän nopeasti ja lopultakin ovat vain pieni aika ihmisiässä.



Minusta on ihanaa, että lapsilla on sisaruksia ja olen onnellinen, että olen voinut saada useampia lapsia. Yhdessä opetellaan ja eletään.

Sittenhän se helpottaa, kun lapsista alkaa olla toisilleen leikkiseuraa. Meillä lapset kahden vuoden ikäerolla ja ekat kaksi vuotta olivat rankkoja.

Niin onhan niistä tosi paljon seuraa toisilleen, mutta myös riitojen selvittelyä on ainakin meillä aikas paljon.

Vauva aika kahden kanssa oli rankkaa, kun kuopus ei nukkunut kunnon päiväunia, söi 1-2h välein yölläkin, ei viihtynyt alussa kuin sylissä, vaunuissakin piti koko ajan olla liikettä heti jos pysähtyi niin alkoi armoton huuto. Yritä siinä sitten toisella kädellä tehdä hiekkakakkuja ja toisella lykätä vaunuihin vauhtia. Niin ja esikoisella tosi paha uhmis. Alku oli suoraan sanottuna helvetistä, siksi en todellakaan halua kolmatta vielä, ehkä sitten kun nämä kasvaa vähän isommiksi.

Eli se riippuu niin paljon lapsista, jos on ns. helpot lapset niin mikäs siinä.

koska lepohetket olivat harvassa. Öisin vauvan heräilystä kertyvää univelkaa ei saanut hoidettua päivällä lepäilemällä vauvan kanssa kun oli isompi lapsi hoidettavana. Jollain onnellisella saattaa tietysti isomman päiväunet sattua samaan aikaan kun vauvankin, mutta eiväthän kaikki isosiskot tai -veljet enää nuku päiväunia lainkaan.



Esikoisen kanssa lepohetkiä oli vaika kuinka, aina kun vauva torkahti oli aikaa istahtaa tietokoneelle tai sanomalehden ääreen kahvikupin kanssa. Nyt jos yrittää hetken hengähtää niin AINA joku tarvitsee juuri silloin jotain (lapsia nyt kolme).

jo tuntuu ihmisillä olevan helppoja lapsia. Meillä oli muutama vuosi sitten, kun lapset olivat alle kouluikäisiä, yhtä juhlaa jos sai olla vain toisen lapsen kanssa. Meillä vanhempi on poika 8 v ja nuorempi tyttö 7 v, ikäeroa vajaat 1,5 vuotta.



Kahden lapsen kanssa, ainakin meidän tapauksessa, ON AIVAN HELVETIN PALJON ENEMMÄN VAIVAA. Vaivaa ei todellakaa on kaksinverroin, vaan vähintää 6-8 kertainen vaiva.



Itse vertaisin toista lasta enemmänkin siihen että teeppä toinen 8 tyunnin työpäivä ensimmäisen työpäivän jälkeen. Kyllä siitä toisesta on ihan poskettomasti enemmän vaivaa. Se tulee joka asiassa vastaan.



Yhden löapsen kanssa (kun ovat pieniä) saa nukkua sentää puolet yöstä, mutta kanden lapsen kanssa valvot kokoajan.Ensimmäisen kuukauden jälkeen, kun kävelet päin seiniä herätessäsi, niin huomaat, että vittu kun sais edes joskus nukkua. Toisen lapsen rääkyminen herättää aina poikkeuksetta toisen. Samoja esimerkkejä olisi monestakin asiasta, en vaan halua ajatella niitä aikoja.



Nyt kun ovat pienellä ikäerolla koulunsda aloittaneita, niin lienee helpompi että on kaksi lähes samanikäistä, kuin että olisi vain yksi, tai että olisi kaksi isommalla ikäerolla.



Suosittelen kahden lapsen tekemistä lyhyellä ikäerolla, sillä se opettaa mitä on valvoa pari kolme vuotta 24 h/vuorokaudessa ja mitä on elää koomassa. Se opettaa elämisen perusasioita ja oppii arvostamaan hiljaisuutta ihan toisella tavalla. Muutamaksi vuodeksi saa siis unohtaa kaiken muun elämän, kaupassakäynti on ainoa asia mitä voitte tehdä kodin ulkopuolella (mahdollisen työnteon lisäksi). Seksin saa unohtaa kolmeksi vuodeksi. Armeijan käyneet voivat muistella millaista on viikon leirillä, kun on tullut nukuttua keksimäärin tunti kaksi yössä ja taas menty peräsuoli pitkällä.



Kuten jo aikaisemmin kerroin, on satumainen lahja, jos joskus saa illan viettää vain yhden lapsen kanssa. Toki tämä äskeinen lause koskee aikaa muutama vuosi sitten lasten ollessa 0-5 vuotiaita, nyt on jo paljon helpompaa.



Yhden lapsen perheille täytyy sanoa, että eivät tiedä lasten kasvattamisesta ja kasvattamisen vaikeudesta yhtään mitään. Kärsivällisyyttä koetellaan vasta siinä kohtaa, kun ei ole enää moneen kuukauteen muistanut mitä on eilen tai viime viikolla tehnyt. Tietysti jos ikäeroa on paljon esim. yli 6 vuotta, niin kaiketi sekin menee halpolla.

kyllä meillä onnistuu ihan seksikin vaikka lapset on vasta 1, 2 ja 3. 12

Se riippuu täysin siitä, miten kakkosesi nukkuu, koska välttämättä päiväunia et enää ehdi valvottujen öiden jälkeen nukkumaan. Minun mielestäni suurin haaste on siis unenpuute. Meillä arki sujui valvojankin kanssa, koska mies pystyi lähtemään töihin vähän myöhemmin, ja sain aamusta nukkua hiukan pidempään niin, että lapset olivat isällä.



Muuten arki sujui mielestäni yhtä helposti tai jopa helpommin kuin yhden kanssa, siinä ei ollut pulmia. Hektisempää kyllä, mutta monipuolisempaa, eikä niin puuduttavaa, kuin esikoisen vauva-aikana. Samoin siinä vaiheessa on jo vauvanhoito paremmin hanskassa, sujuu omalla painollaan.



Omillani on muuten juuri kahden vuoden ikäero, minusta se on paras mahdollinen!

Toiset taas käyttävät ihan järkeäänkin.

...kai. Mutta on sataprosenttinen fakta, että kukaan kenen lapset ovat nukkuneet huonosti, ei tule sanomaan, että "mitä useampi lapsi, sen helpompaa". Ei kukaan.



Jos et esim. vuoteen saa nukuttua kunnolla, niin ei se esikoisen kanssa touhuaminen ja valvominen silloinkin kun vauva nukkuu, ainakaan helpota tilannetta! Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että nuo asiat ovat kovin yksilöllisiä. Jos teillä on ollut erittäin helppoa, ei se tarkoita, että se olisi jonkinlainen standardi (ja päin vastoin myös).

vai oletatko lastemme olevan vahinkoja? 17

Toiset taas käyttävät ihan järkeäänkin.