Lue keskustelun säännöt.
Ekakertalainen kysyy: milloin lapsi alkaa ymmärtää sanan ei yms.
25.09.2010 |
Minulla on vähän yli vuoden vanha lapsi ja koska hän on ensimmäiseni, en oikein tiedä, minkä ikäisenä lapsi tajuaa sanan 'ei' yms. Kiellän kukille ja tv:lle menoa ja tuntuu, että lapsi sinällään ymmärtää, mutta ei välitä. Ja olen käsittänyt, että sitä joutuu tosiaan kymmeniä kertoja hakemaan pikku seikkailijan pois... :) Kuinka tiukka tuon ikäiselle voi olla: ettei tarvitse saada itselleen kaikkea tutkittavaksi tai että ainakin vain niin, että on äidin kädessä, että kukkia ei revitä, että ruokapöydässä istutaan edes jonkin aikaa ja yritetään syödä yms... Haluan lapsen parasta eli että hänellä on sääntöjä eikä hänestä tule pilalle hemmoteltua, mutta en halua vaatia lapselta yli kehitystason. Tietääkö joku hyvää kirjaa aiheesta?
Kommentit (27)
Mutta johdonmukainen kasvattaja olen kyllä. Ja se on tuottanut tulosta.
En itse puolestani usko noihin "meidän lapselle on niin vaikea luonne" -selityksiin. Ne on vain selittelyjä sille, kun ei jakseta kasvattaa.
Otan esimerkin koirista. Suomessa monet koirat on ihna mahdottomia, hyppii vieraita vasten, vetää hihnassa, jne. Saksassa moni koira voi kulkea jopa vapaana, mutta on niin hyvin koulutettu, ettei houkuteltunakaan mene tekemään tuttavutta vieraiden ihmisten kanssa ilman omistajan lupaa. Eivät hypi ja hullusta, jne.
Kerropa suomalaiselle koiranomistajalle saksalaisista tottevelista koirista. Saat osaksesi ylimielisen katseen ja totetamuksen "kun meidän koira on niin haastava luonne, ei se opi vaikka opettaa".
Harva koira - tai lapsi - on niin tyhmä, ettei oppisi, jos tarpeeksi jaksetaan opettaa, kannustaa, kieltää ja kehua. On vaan vanhemman ja kasvattajan laiskuutta, jos ei viitsi kasvattaa.
Onhan koulussakin sama luokka yhden opettajan kanssa tosi kiltisti ja ahkera - toisen opettajan kanssa meuhkaavat ja kiipeilevät seinille. Kasvatuksesta ja asenteesta se silloin johtuu.
Meillä on kolme poikaa, joista kaksi ensimmäistä ovat olleet tuollaisia sinun ( esikois?)lapsesi kaltaisia. Totelleet melkoisen helposti jo ihan pienestä pitäen, ja ottaneet kiellot ja komennot "vakavasti".
Sitten on tämä pienin, joka vasta nyt 2,5-vuotiaana alkaa edes vähän kyetä hillitsemään impulssejaan, mutta ei vieläkään kovin kummoisesti.
Vastapainona näissä luonteissa on heti nähtävissä se toinen puoli: kaksi isointa ovat joutuneet tekemään kovasti töitä, etteivät jäisi muiden jalkoihin, ja ettei heitä pompoteltaisi. PIenimmän kohdalla sitä pelkoa ei ole koskaan ollut.
Uskon että kaikista näistä kasvaa ihan hienoja ihmisiä koko ajan ( ja ovat sitä jo nyt), mutta toisten kanssa ne säännöt ovat itsestäänselviä, toisten kanssa niitä joudutaan hiomaan ja jankuttamaan ja käymään läpi ja toistamaan ja vielä toistamaan ja ja ja...
PS. Toki ns. vahvaluontoisen lapsen saisi muserrettua jo alkutaipaleellaan, jos tosiaan on tarkoitus kasvattaa lapsesta koira, joka ymmärtää asemansa lauman alimpana. Jos taas halutaan terveitsetuntoinen lapsi, kannattanee sitä luonnettakin vähän ymmärtää ja kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on lapset 11v, 9v ja 5v, kukaan ei osaa vielä ei-sanan merkitystä.
Toisaalta jos mietin itseäni ja miestäni, niin tuskin mekään ei-sanaa vanhemmiltamme ymmärrämme.
Niin, ja ainakaan 67-vuotias äitini ei ymmärrä ei-sanaa.
se on pieni tutkimusmatkailija, ja joo, äiti on sen opas.
Lapsi saa mennä miten haluaa, ja sitä ei estetä.
Äidin homma on varjella sitä ettei mitään pahaa tapahdu, eli kaikkeen saa koskea ja kaikkea pitää ihmetellä, ja kun se käsi on sinne kukkapurkkiin laitettu, ja sanottu että se on multaa, kasvit asuu siinä, ni ylensä se ei sen enempää lasta kiinnosta, vähän aikaa ihmetellään.
A.Wahlgrenin Lapsikirjassa on tästä tärkeästä ikävaiheesta kerrottu valtavasti. Mitä iloa elämässä on lapsella siitä että kaikki mielenkiintoinen kielletään, sen EI huudon kanssa. Mitä se ei tarkoittaa, sitä että lapsen pitää olla tekemättä yhtään mitään.
Kun tätä palstaa lukee, tuntuu että teidän aviomiehetkään ei ole vielä ymmärtäneet mitä ei tarkoittaa.
Lapset oppii matkimalla, käyttäydy itse esimerkilisesti, ja hyvin menee.
Meillä ainakin pienintä kiinnosti valtavasti SYÖDÄ sitä multaa koko ajan, repiä kaikki mitä repimään pystyi jne.
En tiedä tarkoititko sitä viestilläsi, mutta mä ainakin huomasin hyväksi tavaksi opettaa lasta pärjäämään ympäristössään sen, että kun lapsi kiinnostui jostain, hänelle ei heti sanottu ei, vaan opetettiin oikea tapa toimia asioiden kanssa. Esim. kun kukkia alkoi ihmetellä, ja olisi mielellään niitä repinyt, niin opeteltiin "hoitamaan " kukkaa, eli puhalleltiin lehtiä, ja ihmeteltiin kun ne sitten heiluivat. Mutta tiedän kyllä, että tämä ei jokaisen tempperamentin kanssa toimi.
PS. Toki ns. vahvaluontoisen lapsen saisi muserrettua jo alkutaipaleellaan, jos tosiaan on tarkoitus kasvattaa lapsesta koira, joka ymmärtää asemansa lauman alimpana. Jos taas halutaan terveitsetuntoinen lapsi, kannattanee sitä luonnettakin vähän ymmärtää ja kunnioittaa.
No minua yritti isäni lytätä noin 3-vuotiaasta alkaen fyysisellä väkivallalla ja toki myös henkisellä, mutta eipä se "auttanut". Kyllä se uhma vain jatkui tauotta aina 9-vuotiaaksi asti.
Sitä olen kyllä miettinyt, että olisiko uhmani ollut lievempi ja mahdollisesti normaali pätkittäinen, jos siihen ei olisi noin reagoitu.
Kyllä jo n. 9kk ikäinen lapsi oppii ja tottelee. Täytyy vain kasvattaa. Meidän muksu opettelee kävelemään. Olen tehnyt selväksi, että kynttilöihin, kukkiin ja kirjahyllyn tavaroihin ei kosketa. Ja niinpä esim. matalalla sohvapöydällä olevat kynttilät saavat olla rauhassa. Lapsi vain katselee niitä. Ilmeisesti olet saanut lapsesta mahdottoman jo nyt, ap., jos ei tottele kieltoja. Kyllä meidän oppi ihan siitä, kun sanoin, ei. Ei saa koskea. Tulee pipi, kynttilä polttaa tai lasimaljakko menee rikki. Alussa, kun yritti koskea noihin kiellettyihin juttuihin, kävin ottamassa kädestä kiinni, katsoin silmiin ja sanoin tiukasti ei. Nyt tottelee ihan hyvin.
Odottelehan, kun uhmaikä pakkaa päälle. Tai kouluikä. Tai murrosikä. Siinähän sitten katsot silmiin ja sanot tiukasti ei.
Lapset _haluavat_ kokeilla ja kokea itse, kokeilevat rajojaan ja mahtiaan usein, uudestaan ja uudestaan, ja sitä ei- toistamista kannattaa ainakin oman kokemukseni perusteella yrittää vähentää minimiin, koska muuten siihen iskee inflaatio. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun oma muksusi kysyy "miksi ei?!" niin ei enää auta sanoa että kun tulee pipi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jo n. 9kk ikäinen lapsi oppii ja tottelee. Täytyy vain kasvattaa.
Meidän muksu opettelee kävelemään. Olen tehnyt selväksi, että kynttilöihin, kukkiin ja kirjahyllyn tavaroihin ei kosketa. Ja niinpä esim. matalalla sohvapöydällä olevat kynttilät saavat olla rauhassa. Lapsi vain katselee niitä.
Ilmeisesti olet saanut lapsesta mahdottoman jo nyt, ap., jos ei tottele kieltoja. Kyllä meidän oppi ihan siitä, kun sanoin, ei. Ei saa koskea. Tulee pipi, kynttilä polttaa tai lasimaljakko menee rikki. Alussa, kun yritti koskea noihin kiellettyihin juttuihin, kävin ottamassa kädestä kiinni, katsoin silmiin ja sanoin tiukasti ei. Nyt tottelee ihan hyvin.
Eli lapsesi on temperamentiltaan helposti luovuttavaa tyyppiä. Keltikangas-Järvinen rohkaisee näitä "tottelemattomia" eli todellisuudessa sinnikkäitä sillä, että sitten isona koulussa lapsi jaksaa kerta toisensa jälkeen laskea sitä samaa matikan laskua, kunnes se onnistuu, kun taas nämä "tottelevaiset" eli helposti luovuttavat eivät jaksa yrittää.
Kun puhumme esim.1-vuotiaasta ajattelu on aivan erilaista kuin aikuisilla. 1-vuotias lapsi elää tässä ja nyt. 1-2 vuotias on suuri seikkailija, joka tutustuu maailmaan ja siihen mikä on turvallista. Lapsi huomaa ja tietää,kun häntä suojataan vaaralta ja kielletään ja kehutaan. Kuitenkaan asiat eivät pysy hänen mielessään samalla tavoin kuin aikuisilla.Hän elää hetkessä ja hetkessä voi tulla mieleen koskea taas tuohon nappulaan. Se ei ole ilkeyttä, vaan lapsen tapa toimiaa ja ihanaa pohjatonta uteliaisuutta. Kolmen vuoden uhman jälkeen voi odottaa lapselta enemmän jäsentynyttä ajattelua ja joidenkin kieltojen ja sääntöjen noudattaminen tulee osaksi lapsen käyttäytymistä. Kuitenkin lapsi on vielä impulssiivinen ja arvaamaton. Totteleminen tulee omien yllykkeiden ja tunteiden hallinnasta. Kolmen vuoden uhman jälkeen lapselle on jo yleensä hieman keinoja tottelevaisuuteen riippuen temperamentista.
Ns.tottelevaiset pienet taapero ovat usein temperamentiltaan rauhallisia tai sopeutuvaisia lapsia, mutta heidän tottelevaisuutensakaan ei ole aikuisen näkökulmasta ajateltavaa asioiden ymmärtämistä.He vain eivät tee ehkä asioita silloin, koska voivat tuntea esim. pelkoa tai epävarmuutta asian edessä.
Taaperon kohdalla suositellaan tilanteesta pois ohjaamista,kiellon sanomista ja huomion toisaalle kohdentamista.Turha autoritäärrisyys voi johtaa lapsen persoonan kehityksessä liialliseen uteliaisuuden, oma-aloitteisuuden, itsetunnon ja yrittämisen vaarantumiseen. Huutaminen ja kovat otteet eivät tee taaperolle hyvää, vaikka lapsi silloin tottelisi=pelkää. On aina muistetteva, että pieni ihminen ei ymmärrrä syys seuraussuhteita kuten aikuinen. Joskus ajattelemme liikaa aikuisen aivoin ja kuvittelemme pienten muös tekevän niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on pieni tutkimusmatkailija, ja joo, äiti on sen opas.
Lapsi saa mennä miten haluaa, ja sitä ei estetä.
Äidin homma on varjella sitä ettei mitään pahaa tapahdu, eli kaikkeen saa koskea ja kaikkea pitää ihmetellä, ja kun se käsi on sinne kukkapurkkiin laitettu, ja sanottu että se on multaa, kasvit asuu siinä, ni ylensä se ei sen enempää lasta kiinnosta, vähän aikaa ihmetellään.
A.Wahlgrenin Lapsikirjassa on tästä tärkeästä ikävaiheesta kerrottu valtavasti. Mitä iloa elämässä on lapsella siitä että kaikki mielenkiintoinen kielletään, sen EI huudon kanssa. Mitä se ei tarkoittaa, sitä että lapsen pitää olla tekemättä yhtään mitään.
Kun tätä palstaa lukee, tuntuu että teidän aviomiehetkään ei ole vielä ymmärtäneet mitä ei tarkoittaa.
Lapset oppii matkimalla, käyttäydy itse esimerkilisesti, ja hyvin menee.
Kuka täällä on ensinnäkään sanonut, että ei huudetaan poikkeuksetta taaperolle? Ja toisekseen on todellakin hyvä oppia jo pienestä, että joka paikkaan EI tule koskea. On asioita, jotka voivat olla vaarallisia lapselle. Minen sitten jaksa näitä helvetin lässytys-tutkimusmatkailija -vouhotuksia...
Näytin omalle 1 vuotiaalle miksi uuniin ei pidä koskea. Lämmön takia. Kosketimme yhdessä nopeasti uunia ja totesin että kuuma. Hän tunsi asian ja totesi ettei ole ok koskea uunia sen ollessa lämmitettynä.
Saan vieläkin kuulla sanan "uuma" pienoisen suusta varoituksena minulle ja isälleen.
Ei ole järkevää kieltää mitään epäloogista. Se aiheuttaa ihmisen sisällä kaaoksen ja tuloksena anarkistinen persoona. Eli kukkia ei pidä kieltää koskeman. Tietenkin kukkia voi koskea. Siitä ei ole mitään LOOGISTA haittaa. Mikäs sen ihanampaa kuin viiletellä sormia ja kasvoja suurien Peikonlehtien pinnalla.
Olen tyylikäs äiti ja moderni. Olen koulutettu akateeminen ja hyvin realistinen pakkaus. En kiellä 1 vuotiasta tutkimasta maailmaa. Toki neuvoittelen hänen kanssaan asioista jotka saattavat vahingoittaa häntä. SIITÄ HÄN ON KIITOLLINEN MINULLE. Ihanan lapseni muistuttaa meitä kaikkia siitä ettei kissan häntää saa vetää, sillä kissa uuttuu, eli suuttuu.
Hän on vasta 1 vuotias, mutta kenties ehkä tulevaisuuden johtaja.
Alle 3 vuotiaille on aivan turha kieltää sotilaallisesti. On käytettävä älliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytin omalle 1 vuotiaalle miksi uuniin ei pidä koskea. Lämmön takia. Kosketimme yhdessä nopeasti uunia ja totesin että kuuma. Hän tunsi asian ja totesi ettei ole ok koskea uunia sen ollessa lämmitettynä.
Saan vieläkin kuulla sanan "uuma" pienoisen suusta varoituksena minulle ja isälleen.
Ei ole järkevää kieltää mitään epäloogista. Se aiheuttaa ihmisen sisällä kaaoksen ja tuloksena anarkistinen persoona. Eli kukkia ei pidä kieltää koskeman. Tietenkin kukkia voi koskea. Siitä ei ole mitään LOOGISTA haittaa. Mikäs sen ihanampaa kuin viiletellä sormia ja kasvoja suurien Peikonlehtien pinnalla.
Olen tyylikäs äiti ja moderni. Olen koulutettu akateeminen ja hyvin realistinen pakkaus. En kiellä 1 vuotiasta tutkimasta maailmaa. Toki neuvoittelen hänen kanssaan asioista jotka saattavat vahingoittaa häntä. SIITÄ HÄN ON KIITOLLINEN MINULLE. Ihanan lapseni muistuttaa meitä kaikkia siitä ettei kissan häntää saa vetää, sillä kissa uuttuu, eli suuttuu.
Hän on vasta 1 vuotias, mutta kenties ehkä tulevaisuuden johtaja.
Alle 3 vuotiaille on aivan turha kieltää sotilaallisesti. On käytettävä älliä.
tyttö lähti konttaamaan 6kk+ ja ymmärsi kyllä jo lähes samoihin aikoihin mitä EI tarkoittaa, eikä koskaan pitänyt huutaa. Napakka EI riitti. Muuten aika hulivili tapaus, mutta hyvin "koulutettu". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytin omalle 1 vuotiaalle miksi uuniin ei pidä koskea. Lämmön takia. Kosketimme yhdessä nopeasti uunia ja totesin että kuuma. Hän tunsi asian ja totesi ettei ole ok koskea uunia sen ollessa lämmitettynä.
Saan vieläkin kuulla sanan "uuma" pienoisen suusta varoituksena minulle ja isälleen.
Ei ole järkevää kieltää mitään epäloogista. Se aiheuttaa ihmisen sisällä kaaoksen ja tuloksena anarkistinen persoona. Eli kukkia ei pidä kieltää koskeman. Tietenkin kukkia voi koskea. Siitä ei ole mitään LOOGISTA haittaa. Mikäs sen ihanampaa kuin viiletellä sormia ja kasvoja suurien Peikonlehtien pinnalla.
Olen tyylikäs äiti ja moderni. Olen koulutettu akateeminen ja hyvin realistinen pakkaus. En kiellä 1 vuotiasta tutkimasta maailmaa. Toki neuvoittelen hänen kanssaan asioista jotka saattavat vahingoittaa häntä. SIITÄ HÄN ON KIITOLLINEN MINULLE. Ihanan lapseni muistuttaa meitä kaikkia siitä ettei kissan häntää saa vetää, sillä kissa uuttuu, eli suuttuu.
Hän on vasta 1 vuotias, mutta kenties ehkä tulevaisuuden johtaja.
Alle 3 vuotiaille on aivan turha kieltää sotilaallisesti. On käytettävä älliä.
ja tuo EI sana tuntuu vieläkin hankalalta noudattaa...huutavat kyllä jatkuvasti kaikesta vastaan sanalla EI!!!
Ovat koululaisia...:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että lähempänä 2 vuotta ymmärtävät, mutta yli 3-vuotiaana se alkaa menemään perille uhkailulla, lahjonnalla ja kiristyksellä.
sanoisin, että lähempänä 2 vuotta ymmärtävät, mutta yli 3-vuotiaana se alkaa menemään perille uhkailulla, lahjonnalla ja kiristyksellä.
kuin 2-vuotiaana. Siis tietenkin olettaen, että ei-sanaa käytetään aikasemmin... Jostakin olen lukenut, että jopa 7-kuinen voi ymmärtää ei-sanan merkityksen. Kyllä meidän mukelo tiesi hyvinkin tuossa vuoden ikäisenä mitä ei tarkoittaa. Silti pitää kokeilla aina vaan uudestaan, että josko kuitenkin saisi koskea tai tehdä. Sehän kuuluu tuohon ikään.
Kyllä jo n. 9kk ikäinen lapsi oppii ja tottelee. Täytyy vain kasvattaa.
Meidän muksu opettelee kävelemään. Olen tehnyt selväksi, että kynttilöihin, kukkiin ja kirjahyllyn tavaroihin ei kosketa. Ja niinpä esim. matalalla sohvapöydällä olevat kynttilät saavat olla rauhassa. Lapsi vain katselee niitä.
Ilmeisesti olet saanut lapsesta mahdottoman jo nyt, ap., jos ei tottele kieltoja. Kyllä meidän oppi ihan siitä, kun sanoin, ei. Ei saa koskea. Tulee pipi, kynttilä polttaa tai lasimaljakko menee rikki. Alussa, kun yritti koskea noihin kiellettyihin juttuihin, kävin ottamassa kädestä kiinni, katsoin silmiin ja sanoin tiukasti ei. Nyt tottelee ihan hyvin.
vielä ei-sanaa eikä selityksiä ymmärrä ja siksi jättää kieltämättä ja selittämättä, niin eihän se niitä myöskään opi. Vaikka vauva 10-kuisena ei vielä tajuaisikaan mitä hänelle sanotaan, niin 12-kuisena se voi jo ymmärtää. Ihan pienestä asti meillä ainakin on kielletty koskemasta tiettyihin paikkoihin ja asioihin, aina ollaan myös selitetty syy. Ja aika nuorena ne myös ovat alkaneet tajuta asioita. Siinä vaan on se, että tuon ikäisten kuuluu kokeilla aina uudestaan ja uudestaan, että josko tällä kertaa saisikin koskea. Kuten joku edellä kirjoitti.
Mä aloin esikoiselle sanomaan 8kk iässä, kun silloin lähti kunnolla liikkeelle ja tekemään pikku tuhojaan ;) 1-vuotiaana (tai missä iässä kullakin lapsella) tulee vaihe, että tietää kyllä mitä vanhemmat tarkoittavat, mutta testailee rajojaan. Ja rajojen testailua sitten kestääkin...
Enemmänhän siinä äänenpaino vaikuttaa. Jos sanoo tiukasti 8kk ikäisellekin "ei!" niin kyllä tottelee, ellei oma tahto jo ole voimakas.
6-9kk iässä alkavat ymmärtää.
Meillä esim. yksi lapsista lähti ryömimään 4kk, ja 6kk jo nousi tukea vasten seisomaan joka paikkaan. Piti kyllä jo silloin alkaa opetella ei sanaa. Hyvinkin 1v jo ymmärtää.
Aletaan opetella sitä "eitä", menemällä ihan lähelle lasta, katsotaan lasta silmiin tosisella ilmeellä ja sanotaan ei. Voi vaikka vähän päätä pudistaa. Samalla tietysti selitetään totisena, että miksi ei saa tehdä sitä asiaa mistä kielletään. Hiljalleen lapsi oppii ymmärtämään. Näinhän se menee.
Meillä ensimmäiset "eit" on tullut varmasti jokaisen kohdalla silloin kun on kokeilleet uusia hampaita tissiin.
Kyllä on ihan kasvatuksen puutetta jos esim. 1½v ei ymmärrä sanaa ei. Tietysti sitten se totteleminen on ihan eri juttu, eihän sitä voi olettaa, että 1v aina uskoo ja tottelee, kun ei sitä aina meinaa monta vuotta vanhemmatkaan eka kerrasta uskoa.. ;)