Köyhien lapsi kaverraa rikkaiden lasten kanssa. Mitä mieltä

No jos lapselle sopii ja ymmärtää, niin miksi olet vaivaantunut. 

Luokkapetturuutta ei katsota hyvällä.

Eikun ootas, sain juuri puhelun, että 1950-luku meni jo.

Samalla tarjotaan sille yhdellekin ja pidetään mukana. Ei haittaa yhtään. Kiva kaveri on.

Siis sinuako vaivaannuttaa vai lastako vaivaannuttaa? Anna kaveerata ja laajentaa kokemusmaailmaansa, hyvä jos kaverinsakin havahtuvat tajuamaan oman normaalinsa olevan sittenkin varsin etuoikeutettua elämää.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinuako vaivaannuttaa vai lastako vaivaannuttaa? Anna kaveerata ja laajentaa kokemusmaailmaansa, hyvä jos kaverinsakin havahtuvat tajuamaan oman normaalinsa olevan sittenkin varsin etuoikeutettua elämää.

Vanhemmat tarjoavat vaikka mitä lapselleni, sellaista mihin meillä ei olisi varaa

Miksi siitä pitäisi jotain mieltä olla? Pienillä lapsilla ei varallisuus merkitse niin paljon kuin vanhemmillaan. Eletään omaa elämää eikä tehdä elämästä kilpavarustelua rikkaampien kanssa.

Panee miettimään. Minun paras ystäväni oli ja on hyvin paljon varakkaammista oloista kuin minä. Äitimme kielsi ystävättäreni vanhempia opettamasta minua "rikkaiden tavoille" ja muistan itkeneeni kyynelvirtoja, kun vanhemmat eivät päästäneet minua ystävättäreni perheen kanssa matkoille, vaikka nämä melkeinpä rukoilivat äitiäni päästämään. Äiti vaan sanoi "mihin meillä ei itsellä ole varaa,  sitä ei tehdä".

Hullu juttu oli kuitenkin, että kun rahaa oli rajoitetusti, niin vanhemmat valitsivat esimerkiksi, että varaa on isän ja äidin matkoihin, ei meidän lasten. Ja myöhemmin vanhemmat kyllä maksoivat sisareni matkoja ja muuta menoa, mutta minulle ja minun toiveilleni ei "riittänyt" rahaa.

Ei silti, taisivat myös elää omien reissujensa kohdalla yli varojensa kun sitten aina kävivät tiukkoja keskusteluja miten saada laskut ja lainat maksettua.

En usko, että ystävättäreni perheen maksamat lomamatkat tai vaatteet (joita kyllä sitten pari kertaa annettiin käyttööni salaa kun olin heillä yötä ja sieltä käsin mentiin kouluun) olisivat "pilanneet" minua. Päinvastoin. Olisin saanut hienoja kokemuksia ja olisin oppinut paljon sellaista seurapiiritietoa, jonka sitten jouduin alusta alkaen itse opettelemaan.

Oli kyllä kieltämättä usein surullinen olo, kun ystävätär kävi koulumatkalla ostamassa makeisia tai jätskikioskilla jätskiä ja ihmetteli miksen minä koskaan tuhlaa rahaa (ei tiennyt rahatilanteestani kun en siitä puhunut).

Joten mielestäni: antakaa lapsenne kaveerata jos kerran ovat kavereita. On hyvä ottaa esille tosiasia, että teillä ei nyt vaan ole samaa varallisuutta kuin kavereiden vanhemmilla. Ja samalla voi myös avata lapsen silmät ymmärtämään, että tilanne voi myöhemmin elämässä olla aivan päinvastainen. 

Mietin vähän samaa, kun lapseni meni ns. eliittilukioon ja tuli hänellekin yllätyksenä, että on noin rikkaita perheitä olemassa. Nyt tuntee olonsa köyhäksi ja jotenkin huonommaksi. Asuinalueellamme olemme ihan tavallisia ja todennäköisesti lapseni olisi ollut onnellisempi, jos olisi jatkanut vanhassa koulussa vanhojen kavereiden kanssa.

Olin itse tällainen lapsi. Oli itsessään rikkaus päästä tutustumaan erilaisiin ihmisiin, ja kokemaan, että minut hyväksyttiin myös varakkaissa porukoissa sellaisena kuin olin. Mutta riippuu ihan tosi paljon ihmisistä, koska eihän se ole aina totta. Sen takia minun on myös vaikea ihailla tai toisaalta vihata ketään sosioekonomisen luokkansa perusteella. Tärkeämpää on se, miten muita kohtelee, miten rahansa käyttää, ja mistä on ne saanut. 

Mutta ihan konkreettisesti kehottaisin käymään keskustelua lapsen kanssa niistä tunteita, joita saattaa herätä. Kateutta, hämmennystä, häpeää, erilaisia juttuja. Olisi ollut hienoa, jos itse olisin voinut näitä asioita silloin puida omien vanhempien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinuako vaivaannuttaa vai lastako vaivaannuttaa? Anna kaveerata ja laajentaa kokemusmaailmaansa, hyvä jos kaverinsakin havahtuvat tajuamaan oman normaalinsa olevan sittenkin varsin etuoikeutettua elämää.

Vanhemmat tarjoavat vaikka mitä lapselleni, sellaista mihin meillä ei olisi varaa

Luulen, että nuo vanhemmat taitavat todella pitää lapsestanne! Eli kyllä teilläkin on selvästi jotain annettavaa  tuolle perheelle: hyvä ystävä heidän lapselleen. He arvostavat sitä, eivätkä halua tehdä eroa lapsensa ja lapsen ystävien välillä. Monessa perheessä lasten ystäviä kohdellaan kuin omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Luokkapetturuutta ei katsota hyvällä.

Eikun ootas, sain juuri puhelun, että 1950-luku meni jo.

Huhuu.. kuuluuko?

Täällä 2020-luku. 1950-luku tuli kylään ja 1940 on matkalla.

Ei kai haittaa.

Kun omat lapset oli pieniä, pidin huolta ettei lapsi ole köyhälistön parissa. Heiltä oppii laiskuutta ja paheita. Lähiön lapset ovat aikuisina lähiön aikuisia, käyvät kuppaisessa duunissa ja ryyppäävät viikonloput. Minun lapsistani tuli menestyjiiä.

Minna74

Ap:llä ongelmia.

Älä ole vaivaantunut (vaikka ymmärrän, että voi tuntua oudolta). Voisiko olla, että lapsesi vanhemmilla itsellään ei ole aina ollut niin hyvä taloudellinen tilanne ja oma köyhä lapsuus tulee mieleen. Haluavat ehkä, että omalta osaltaan auttavat huonommassa tilanteessa olevaa kun se ei kuitenkaan kaada heidän talouttaan?

Ei saisi Suomessa olla tuloluokkia

Vierailija kirjoitti:

Kun omat lapset oli pieniä, pidin huolta ettei lapsi ole köyhälistön parissa. Heiltä oppii laiskuutta ja paheita. Lähiön lapset ovat aikuisina lähiön aikuisia, käyvät kuppaisessa duunissa ja ryyppäävät viikonloput. Minun lapsistani tuli menestyjiiä.

Minna74

Minna hyvä (tai taidat olla se kiusanhenki-Tiina, joka täällä on ketjussa kuin ketjussakin mellastamassa). Sinulla. ei ole lapsia. Tiedän sen.

Vierailija kirjoitti:

Kun omat lapset oli pieniä, pidin huolta ettei lapsi ole köyhälistön parissa. Heiltä oppii laiskuutta ja paheita. Lähiön lapset ovat aikuisina lähiön aikuisia, käyvät kuppaisessa duunissa ja ryyppäävät viikonloput. Minun lapsistani tuli menestyjiiä.

Minna74

Provohan tämä on.

Kaikista ihmisistä voi oppia jotain. Köyhältä voi oppia säästeliäisyyttä, henkisiä arvoja, epäpinnallisuutta, arjen kekseliäisyyttä, anteliaisuutta jne. Erilaiset ihmiset ovat rikkaus.

Mulla on ollut lapsuudessa sekä huomattavasti rikkaampia, että köyhempiä kavereita ja en koko asiaa ajatellut sen suuremmin. Toisen luona oli hauskaa uida uima-altaassa ja katsoa leffoja omasta teatterista. Toisen luona oli tosi hauskaa leipoa pullaa ja tehdä paperinukkeja.

Kenen luona oltiin, vanhemmat tarjosivat kuka aikaa ja kuka rahaa, joku molempia ja joku ei kumpaakaan. Kaveruudet oli se pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun omat lapset oli pieniä, pidin huolta ettei lapsi ole köyhälistön parissa. Heiltä oppii laiskuutta ja paheita. Lähiön lapset ovat aikuisina lähiön aikuisia, käyvät kuppaisessa duunissa ja ryyppäävät viikonloput. Minun lapsistani tuli menestyjiiä.

Minna74

Minna hyvä (tai taidat olla se kiusanhenki-Tiina, joka täällä on ketjussa kuin ketjussakin mellastamassa). Sinulla. ei ole lapsia. Tiedän sen.

Minulla on kaksi lasta. Sekoitat minut johonkin toiseen. Miksi intät vastaan? Aivan naurettavaa

Minna74