Yksityisyydensuoja sairaalassa

Samaa ihmettelen. 

Älkää jaksaako samaa virttä.

Vaadi omaa huonetta niin ongelma ratkeaa. Toinen vaihtoehto on että muut potilaat menevät pois huoneesta asiasi käsittelyn ajaksi.

Ihan niinkuin ketään niistä toisista potilaista jaksaisi sinun sairautesi kiinnostaa. Niillä on ne omatkin murheenaan.

Samaa olen miettinyt, kun olen joutunut käymään päivystyksessä ja olin päivän osastolla. Kaikki asiat kerrottiin kaikkien kuullen ja päivystyksessä tultiin kertomaan asioita siihen aulaan, jossa oli paljon ihmisiä. Kävin siis lääkärillä ja otettiin kokeita, niin lääkäri ei pyytänyt takaisin sinne huoneeseen vaan tuli isoon ääneen selittämään asioita siihen odotusaulaan! Kyllä ihmettelin. En sitten viitsinyt edes kunnolla kysellä jatko-ohjeita, kun kaikki kuunteli.

Ja tosiaan, kun labroja otettiin, niin henkilötunnus piti kertoa kaikkien kuullen. Tätä ihmettelen myös suuresti. Joka paikassa toitotetaan, ettei henkilötunnusta tai muutakaan henkilötietoja kerrota ikinä missään eikä anneta kenellekään. Sitten yks kaks se pitää luetella jonkun 20 tuntemattoman ihmisen kuullen. Kuten myös koko nimi. Älytöntä.

Ja osastolla oli kolmen hengen huone, niin kaikkien vaivat piti kuunnella vaikkei olisi halunnutkaan. Ihan kaameeta. Saati että omat ongelmat kerrottiin kaikille.

Minä saisin varoituksen työpaikalla, jos kertoisin jonkun toisen ihmisen koko nimen ja henkilötunnuksen kenenkään muun kuin asianomaisen kuullen. Miksi päivystyksessä tätä tehdään koko ajan?

Istuin tikkejä odottamassa päivystyksessä ja ilmoittautumaan tuli nainen miehensä taluttamana että vetänyt kuukauden lomansa jokapäivä viskiä ja huomenna pitäisi mennä töihin.

Siinä sitten kuuntelin henkkarit ja kun nainen itki kaameassa kännissä ja hoitaja valitteli kun ei ole mitään katkaisupaikkoja mutta ethän sinä voi huomenna töihin mennä tuossa kunnossa.

Yksityisellä saa parempaa jotta sinne vaan, aikojakin löytyy varmasti. 

Tässä taas huomaa, varakkaat ja hyvässä asemassa olevat saavat inhimillistä palvelua yksityisellä, mutta tavallisia ihmisiä kohdellaan aivan järjettömällä tavalla. Kyllä hoitohenkilökunta voisi puhua hiljaa ja yksityisyyttä huomioiden.

Mitäs mieltä potilasasiamiehet ja tietosuojavaltuutetut ovat tästä tilanteesta?

Näin se on ollut iät ja ajat.

Ei voi olettaa, että sairaalassa olisi jokin erillinen huone, jonne potilaat vuorotellen lääkärin kierrolla kuskattais.

En jaksa millään uskoa, että siellä potilashuoneissa kukaan olisi niin tarkkana että jaksaisi kuunnella toisten vaivat ja tutkimukset ja hetut. Kuunnella siis sillä mielellä että pistäis muistiin ja käyttäis hyväksi.

Jokaisella on ne oma vaivansa. 

Lääkärilatinastakaan harva mitään ymmärtää... siis siitä lääkärislangista...

Vierailija kirjoitti:

Istuin tikkejä odottamassa päivystyksessä ja ilmoittautumaan tuli nainen miehensä taluttamana että vetänyt kuukauden lomansa jokapäivä viskiä ja huomenna pitäisi mennä töihin.

Siinä sitten kuuntelin henkkarit ja kun nainen itki kaameassa kännissä ja hoitaja valitteli kun ei ole mitään katkaisupaikkoja mutta ethän sinä voi huomenna töihin mennä tuossa kunnossa.

Joo, mutta kun ole inhimillinen ihminen, niin toki ymmärrät, että siinä sen ihmisen sairautta hoidettiin, ja sun pitää vaan antaa olla ja jättää huomioimatta se mitä kuulit.

Mutta kun tämä asia on nyt muutenkin niin, että kaikki mahdollinen kyllä juorutaan. Ainakin Varsinais-Suomessa. Hah. Pöyristyttävää! Jos ja kun haet jotain työtä, niin siitä tehdään kylille joku vitsi... Sun cv-tietos levitellään vitsinä. Näin toimii siis Varsinais-Suomi...

Onneksi mulla ei ole paljon asioita terkkariin hoidettavana, toistaiseksi, kauhulla ajattelin mitä siitä tulis jos joutuis jonnekin kroonisemman seikan takia hoidettavaksi.

Sen kyllä eräässä paikassa huomasin, ei ollut Varsinais-Suomessa, oli liikenneonnettomuus, ja siitä se tyyppi, joka oli kirjoittanut sanelua tämän onnettomuuden takia tapahtuneesta tk-käynnistä, virnuili jotenkin omituisella tavalla päin naamaa. Ihmettelin, mutta sitten en, kun sain tietää että se oli sen sanelun kirjoittanut. Eikä siinä liikenneonnettomuudessa mitään kummallista ollut... ihan siis tapaus, joita sattuu harva se päivä,,, mutta se kirjoittaja oli varmaan jotain tietävinään exstraa, kristallipallosta kun oli tutkinut...

Tällasta!

Osasto ja päivystyspoliklinikka ovat toiminnallisesti aivan erilaiset yksiköt. Osastolla melko lailla väkisin asioista tulee "yhteisiä" huonetovereiden kanssa. Poliklinikalla saattaa olla, että henkilökunta huomaamattaan - johtamisen ollessa puutteellista - ajautuu itse kiireessä kaaokseen ja unohtaa periaatteessa selvät salassapitosäännöt.

Suomessa ei ole mitään yksityisiä päivystysasemia tai sairaaloita, joista millään rahalla saisi takuufiksua palvelua.

Mitä ihmettä teet sairaalassa, jos olet kiinnostunut naapurisängyn potilaan veriripulista? Krapulahoidossa?

Kun olen ollut sairaalassa, kunto on ollut niin huono, että en ole jaksanut edes kuunnella naapurin ongelmista. Osa näköjään viettää lomiaan lähes ilmaisessa täyshoidossa , ei ihme, että terveydenhoito on ongelmissa.

Joskus olen ollut osastolla, missä liikkumaan pystyvät potilaat kävelivät itse lääkärin huoneeseen. Hoitaja haki  potilaan paikalle.  Vuodepotilaiden kohdalla henkilökunta kysyi kauniisti jos liikkumakykyiset huoneesta menisivät päiväsaliin hetkeksi.

Kun minä olin sairaalassa, niin tuo tietosuoja oli pienin murheistani.

Ap, miksi toistat tätä juttuasi?

Vain suomessa  tuollasia huoneita ,muualla aina oma huone potilaalle.

Ja jotku vielä luulee että täällä parhaat sairaalat ja lääkärit..

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin ketään niistä toisista potilaista jaksaisi sinun sairautesi kiinnostaa. Niillä on ne omatkin murheenaan.

Kyllä kuule kyyliä on Suomi täynnä. Heti kun sairaalasta päästään, mennään repostelemaan muiden asioilla lähimmälle huoltoasemalle

Miten joku voi alapeukuttaa, henkilötunnus avaa ovet joka paikkaan.

Miksei viranomaisia kiinnosta tilanne, tämä ihmetyttää.

no omat naisten vaivani kailotettiin päivystyksessä  sekä vielä keskellä huonetta puhelimeen niin että kaikki muut jotka siellä petipaikoilla nyt olivat, kuulivat varmasti

mutta olin oikeasti kipeä niin tuo oli viimeisin murheeni