Voiko aikuinen nainen kiljahdella ja hyppiä innostuneena?
Voisitko kuvitella äitisi tai anoppisi tekevän niin?
Kommentit (26)
Kuten itsekin näit, niin aivan hyvin voi hyppiä ja kiljahdella! Miksi ylipäätään kysyt, kun olet jo saanut omakohtaisesti vastauksen?
Amerikkalaisethan kiljahtelevat jatkuvasti. Jo leivänpaahtimen näkeminen aiheuttaa moisen reaktion. Terveisin: sivustaseurannut
En ole ikinä nähnyt anoppini näyttävän mitään tunteitaan suurieleisesti. Huvittaa edes ajatella hänen kiljahtavan, pomppimisesta nyt puhumattakaan!
Äitini ehkä olen joskus nähnyt kiljahtelevan innoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin näit, niin aivan hyvin voi hyppiä ja kiljahdella! Miksi ylipäätään kysyt, kun olet jo saanut omakohtaisesti vastauksen?
Ei ollut kommenttini.
Ap
Jossain kirkossa hyppivät naispappi ja avustajat chat- chat- chaan tahtiin. Alttarin edessä, raamattu kädessä, Jeesusta huutaen, kiljahdellen, kädet ylös kohottaen, ihrat hölskyen. Oli kyllä todella hupaisan näköistä. Oikeastaan vastenmielistä.
Minä kyllä vähän kiljahdan ja taputan käsiäni, kun näen jotain ihanaa. Esim. kauneimman Turun saariston, auenneet lehdet koivuissa keväällä jne.
Jostain se on ehkä hulluutta, mutta olen iloinen, että en ole kadottanut lapsen iloa löytää suuri riemu pienistä asioista.
Aikuinen nainen voi kiljahdella ja hyppiä ilosta
Harmillista, mutta en muista milloin olisin ollut niin tohkeissani jostain että oli tehnyt mieli hyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Näin sellaisen viime perjantaina lähiön terassin ohi kulkiessani. Oli about 50 vee, ja hyppi kuin heikkopäinen nobody halpisbändin soittaessa. Myötähäpeä oli valtava.
Mikä myötähäpeä tästä kommentista tuleekaan!
Itsekin olen aikuinen nainen, joka todellakin hyppii kuin heikkopäinen, jos on hyvä keikka tai jotain muuta innostavaa. Näin minä nautin elämästä täysin rinnoin. Kyllähän jotkut tylsimykset varmaan tuijottaa, kun eivät paremmasta tiedä.
Hyppikööt vaan. Mutta pitäisikö miesten jollain tapaa innostua sellaisista naisista? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sellaisen viime perjantaina lähiön terassin ohi kulkiessani. Oli about 50 vee, ja hyppi kuin heikkopäinen nobody halpisbändin soittaessa. Myötähäpeä oli valtava.
Mikä myötähäpeä tästä kommentista tuleekaan!
Itsekin olen aikuinen nainen, joka todellakin hyppii kuin heikkopäinen, jos on hyvä keikka tai jotain muuta innostavaa. Näin minä nautin elämästä täysin rinnoin. Kyllähän jotkut tylsimykset varmaan tuijottaa, kun eivät paremmasta tiedä.
Elät nuoruuttasi siis uudelleen, ja viidenkympin villitys :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sellaisen viime perjantaina lähiön terassin ohi kulkiessani. Oli about 50 vee, ja hyppi kuin heikkopäinen nobody halpisbändin soittaessa. Myötähäpeä oli valtava.
Mikä myötähäpeä tästä kommentista tuleekaan!
Itsekin olen aikuinen nainen, joka todellakin hyppii kuin heikkopäinen, jos on hyvä keikka tai jotain muuta innostavaa. Näin minä nautin elämästä täysin rinnoin. Kyllähän jotkut tylsimykset varmaan tuijottaa, kun eivät paremmasta tiedä.
Elät nuoruuttasi siis uudelleen, ja viidenkympin villitys :D
Heh. Olen 33-vuotias, enkä aio lopettaa ennen kuin kroppa sanoutuu irti. Ihailen vanhoja ihmisiä, jotka ovat säilyttäneet sisäisen lapsensa.
Minulle aikuisuus on vastuunkantoa ja sen sellaista. Ei sitä, ettei voisi näyttää positiivisia tunteitaan avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Hyppikööt vaan. Mutta pitäisikö miesten jollain tapaa innostua sellaisista naisista? Miksi?
Ööö? Ei kenenkään PIDÄ innostua minkäänlaista naisista. Makunsa kullakin.
Vai yritätkö sanoa, että kyse on huomionhakuisesta esittämisestä? Kerron sinulle salaisuuden: Ihmiset on erilaisia jo syntyjään ja kasvuympäristökin vaikuttaa. Siinä missä yhdelle on luontevaa olla hiljaa ja paikoillaan, toiselle on luontevaa liikkua ja olla äänessä. Ei kumpikaan ole parempi toistaan.
Kyllä voi kunhan ei kilju suoraan kenenkään korvaan eikä innostuksissaan huido ketään päähän. Ilo, hauskuus ja huumori kuuluvat oleellisesti elämään. Miehetkin ilahtuvat iloisista naisista enemmän kuin murjottajista. Kiljahteluissa ja hyppimisissäkin on kuitenkin "sävyeroja", aivoton kännikiljunta on eri asia kuin syvältä sielusta ja sydämestä tulevat aidon ilon ja onnentunteet.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä vähän kiljahdan ja taputan käsiäni, kun näen jotain ihanaa. Esim. kauneimman Turun saariston, auenneet lehdet koivuissa keväällä jne.
Jostain se on ehkä hulluutta, mutta olen iloinen, että en ole kadottanut lapsen iloa löytää suuri riemu pienistä asioista.
Täällä toinen!
Nauran herkästi, hymyilen paljon ja kyllä pompin ilosta hihkuen juuri tuollaisista asioista. Samoin, kun lapsi onnistuu jossakin tai vaikkapa koiran kanssa leikkiessä. Ihan normia minulle.
MUTTA, teen sen spontaanisti. En niin, että jonkun pitää nähdä, saati kuvata. Tuohon jenkkikommenttiin viitaten...
Anopin en voisi koskaan kuvitella tekevän niin. On hän joskus nauranut. Muistaakseni.
Äitini voin kuvitella ja tekeekin niin, tosin huomattavasti harvemmin kuin minä. Ikää hänellä 75v.
Sisareni taas eivät ikinä pomppisi ja hihkuisi. He ottavat tyylikkään asennon ja sanovat "aikun kiva".
Voiko aikuinen mies kiljahdella ja hyppiä innostuneena?
Mä tein niin kun sain myönteisen eläkepäätöksen, yksin kotonani kyllä.
Näin sellaisen viime perjantaina lähiön terassin ohi kulkiessani. Oli about 50 vee, ja hyppi kuin heikkopäinen nobody halpisbändin soittaessa. Myötähäpeä oli valtava.