Kauniit lapset, miten heistä voisi kasvaa onnellisia?

lapset on usein aikuisina ihan tavallisen näköisiä. Kun muistelee omia kouluaikojaan niin liki järjestään ne kummallisen näköiset on nykyisin niitä kauniita ja kauniit tavallisenpulskeita.

olen kaunis aikuisenakin. ja onnellinen.

että pienet kasvonpiirteet ja hyvän leukalinjan lapsena omaava ei kyllä aikuisenakaan omaa isoa pottunenää tai ryhditöntä leukaa/kaulaa. Jos sama lapsi on pitkäsäärinen, siroluinen ja lantio on sopivassa kulmassa jo lapsena (hieman vyötäröäkin näkyvissä), niin kaunotarhan hän on aikuisenakin oli rinnat sitten kokoa 75 a tai c! Jo lapsista näkee siis joskus.



Tarkoitatko kauniilla lapsella sellaista pitkälettistä, tavallisen lapsenpyöreää ja säihkyripsistä tyttöä? Hänestä ei tosiaankaan tiedä...

että pienet kasvonpiirteet ja hyvän leukalinjan lapsena omaava ei kyllä aikuisenakaan omaa isoa pottunenää tai ryhditöntä leukaa/kaulaa. Jos sama lapsi on pitkäsäärinen, siroluinen ja lantio on sopivassa kulmassa jo lapsena (hieman vyötäröäkin näkyvissä), niin kaunotarhan hän on aikuisenakin oli rinnat sitten kokoa 75 a tai c! Jo lapsista näkee siis joskus.

Tarkoitatko kauniilla lapsella sellaista pitkälettistä, tavallisen lapsenpyöreää ja säihkyripsistä tyttöä? Hänestä ei tosiaankaan tiedä...

oli itse asiassa juuri tuollainen ensimainittu tapaus kaverina lapsena. Oli vaaleat luonnonkiharat hiukset, sirot kasvot ja pitkät raajat ja kaikki aina ihastelivatkin, miten kaunis hän on. Mutta jotakin tapahtui hänen aikuistuttuaan, nuo piirteet vain eivät ole enää yhtä nätit, hiukset ovat muuttuneet ja hän on ihan tavallisen näköinen nykyisin.

Tartutte vain lapsen ulkonäköön. Miten kasvaa onnelliseksi? Oletetaan, että lapsi on aina vain kaunis, mutta entäpä onnellinen?



ap

raukkaa, kun kuvittelet että onnellisuus ja kauneus ovat jotenkin verrannollisia...

Ihan samalla tavalla osa kauniista ja osa vähemmän kauniista lapsista on aikuisina onnellisia ja osa ei ole. Se on luonnekysymys, toiset eivät koskaan ole onnellisia, ikävä heidän kannaltaan.

onnellisessa perheessä tietenkin

kysy miten rumista lapsista kasvaa onnellisia? Kyllähän nyt ihmisen on paljon helpompi olla onnellinen, mitä kauniimpi ja muuten keskivertoa parempi hän on. Ei joku Kiira Korpikaan vaikuta onnettomalta, vaikka on liki täydellinen kaikessa.

ja kateus kauniimpaa tyttöä kohtaan?

se aina helppoa ollutkaan eikä aina vieläkään ole. vaatii erittäin vahvaa itsetuntoa - asia, joka usein on kauniille ihmisille vaikeampaa kuin tavallisemman näköisille.



t. se sekä lapsena että aikuisena kaunis.

ja kateus kauniimpaa tyttöä kohtaan?

ihmisillä on yleensä enemmän kavereita ja suhteita kuin vähemmän kauniilla, taatusti sieltä luokasta löytyy muita yhtä kauniita tai kauniimpia joiden seurassa olla, jos muut ovat kateellisia.

kauniiden aikuisten kanssa. Jotkut ovat kokeneet, että lapsena sellaiset tytöt, jotka tavoittelivat kauneusihannetta meikkaamalla, vaatteilla ja jatkuvilla laidutusyrityksillä, olivat todella ilkeitä ja julmia luontaisesti kauniita kohtaan. Vähempikin voi huonontaa kauniin ihmisen elämänlaatua. Murrosikä on pahita aikaa, kun persoonallisemman näköiset käyvät vastaiskuun ja klassisesti kauniin ei enää anneta olla rauhassa oma itsensä.



Ystäväpiirin joutuu kyllä valitsemaan toisista kauniista, jos näin käy ns tavisten kanssa.

.. ja empatiakykyä, hyväksymään muut ihmiset sellaisina kuin he ovat ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, ettei pilkkaa tai kiusaa muita, kohtelee muita ihmisiä hyvin.



Ei keuhuminen pahasta ole, mutta täytyisi jakssa olla realistinen oman lapsen kanssa ylipäätään, se yletön kehuminen ja kannustaminen ei nyt aina niin hyvä asia ole.



Että lapselle koko ajan hoetaan, miten ihana, suloinen, kaunis, älykäs, lämmin, empaattinen ja vaikka mitä muuta hyvää onkaan. Ja lapsi sitten käyttää tätä hyväkseen. On todellisuudessa hyvinkin inhottava ja ilkeä niitä kohtaan, jotka eivät ole ns. tärkeitä hänelle. Ja kun paikalle saapuu nämä lapsen "liehittelijät",lapsi muuttaa käytöstään. On siis todellisuudessa hyvinkin kaksinaamainen.

Sama lapsi sitten arvostelee ja pilkkaa muita ihmisiä ihan ääneen asti. Kyllähän hän sen voi tehdä, koska hänellä on ympärillä joukko ihmisiä puolustamassa. Heistä kukaan ei usko lapsen todellista luonnetta tai sen toista puolta.



Tällaiset sisarukset kuuluvat tuttavapiiriin. Toinen heistä ei enää tule meille, toisen kanssa on todella tulehduneet välit ja inhoan häntä. Olen ainoa aikuinen, joka sanoo suoraan, että olet käyttäynyt törkeästi, olet patalaiska ja kohtelet törkeän välinpitämättömästi niitäkin ihmisiä, jotka pyrkivät hyvään sinun kanssani.



Kyseessä on 15 v tyttö.



Ja koko suvun mielestä hän vain on NIIIIIN ihana ja älykäs - ja se antaa luvan valehdella, olla ilkeä jne.

Lapsi jota ivataan, oppii pelkäämään.

Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan.

Lapsi jota petetään, oppii pettämään.

Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.

Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään totuutta.

Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.

Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen.

Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.

Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.

Lapsi joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden."



(Ronald Russell)

ap

Ei mahdollinen kauneus ja onnellisuus ole mitenkään verrannollisia toisiinsa.

Maailma on väärällään ihmisiä jotka, joidenkin mielestä, kauniita mutta ovat onnettomia elämässään ja toisinpäin, maailma on täynnä ihmisiä joiden ulkonäkö on, joidenkin mielestä, varsin mitäänsanomaton, mutta he ovat onnellisia elämässään.

Ja btw, myös poikalapsi voi olla kaunis..



-äitix2-