Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei sinä alkoholistiperheessä kasvanut!
02.07.2023 |
Olen itse kasvanut alkoholisti isän kanssalapsuuteni ja koen, että se vaikuttaa edelleen suuresti siihen, millainen olen. Isäni asuu jo palvelutalossa eli suurin huoli hänen kännimenostaan on poissa, mutta mietin, että miten saan itsestäni eheän. Lähestyn viittäkymppiä ja ehkä tähän ikään kuuluu itsetutkiskelu mutta olen aivan karmean kova miellyttäjä. Teen kaikkeni että kaikilla muilla on hyvä olla. Nyt yritän päästä siitä eroon ja se aiheuttaa lähipiirissäni ärtymystä ja jopa kiukkua. Miksi olen alkanut yhtäkkiä kertomaan että jokin ei kelpaa minulle tai vaadin muiltakin itseni huomioon ottamista. En haluaisi tuhota ja pilata kaikkia ihmissuhteitani mutta haluaisin eheytyä. Mikä neuvoksi? Tunnistatko samoja ajatuksia?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen opetellut pikkuhiljaa tietynlaista itsekkyyttä: myös minun haluillani ja tarpeillani on merkitystä. Jos ei kelpaa se, etten ole enää lapanen niin olkoot. Samoin töissä ilmoitan, jos jokin asia ei ole Ok. Ja toksiset ihmissuhteet heivaan menemään, kyllä maailmasta löytyy ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja voi olla oma itsensä.
Kohtalotoveri täällä. Pakkohan se on uskaltaa sanoa, mitä mieltä on. Pitää olla itse ihan rauhallinen ja ystävällinen, mutta ei vain anna periksi.
Yksi vanhempi sukulainen on sellainen, joka inttää ja inttää. Minun on täytynyt sanoa jo aika kireään sävyyn, että en keskustele enää tästä asiasta. Hänen kanssa pitää pitää etäisyyttä pitkäkin aika, käy niin voimille.
Ex-mieheni suuttui kun aloin pitää pintani. Ero siitä tuli, mutta siitä alkoi minun eheytyminen ja kasvaminen, kun hän ei ollut enää myllynkivenä kaulassani.
Nykyiselle kumppanille olen alusta asti ollut suora, ajatellen, että jollen minuna kelpaa, olkoon. Hän ei ole lähtenyt minnekään.
Jatka samaan malliin. Sinulla on oikeus lopettaa kynnysmattona eläminen, ihan niin kuin muillakin ihmisillä.
Asiaa paheksuvat ovat itsekkäitä hyväksikäyttäjiä.
Tsemppiä ja toivoa uuteen elämääsi.
Jouduin myös vaihtamaan työpaikkaa. Uudessa työpaikassa päätin etten aloita nöyristelijänä. Hyvin kävi, ystävällinen ja kohtelias mutta reilu on riittänyt hyvin.
-4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaltaisesi miellyttäjä-äiti. Hänenkin isänsä oli muuten alkoholisti ja muutenkin vähän vinksahtanut.
Jos äitini yrittäisi lopettaa mielistelyn ja alkaisi ilmaista aitoja negatiivisiakin tunteitaan, olisin varmaan tyrmistynyt, VAIKKA OLEN SITÄ AINA HALUNNUTKIN! Koska en ole tottunut sellaiseen häneltä. Olen aina toivonut että äidin kanssa voisi puhua suoraan mutta miellyttäminen menee kaiken edelle, se tulee aina rehellisen kommunikaation tielle.
Mutta ajattelen, että jos hän kertoisi rehellisesti miksi on muuttanut käytöstään, minun olisi uudet käyttäytymismallit helpompi hyväksyä ja koittaa myös olla kärsivällinen niiden suhteen. Voisitko sinä tehdä niin ja kertoa läheisillesi mistä on kyse? Ellet ole jo niin tehnyt.
Joka tapauksessa, ole nyt tässä asiassa itsepintainen, tämä on tosi tärkeä juttu. Hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kasi kannustuksista!
Pelkään kyllä kovasti, että karkotan ihmiset pois läheltäni uudella minälläni.
ap
Minä olen kanssa aina se, joka yrittää sovitella.
Eniten isän alkoholismi kaikkine pahoine ilmiöineen vaikuttaa vieläkin niin, että en oikein pysty puhumaan lapsuudestani paljon mitään. Koulussa muistan yrittäneeni salata asian mahdollisimman pitkälle. Koska häpesin niin kauheasti. Kun olin yön valvonut ja kuunnellut isän räyhäämistä piti vain lähteä kouluun ja olla kuin ei olisikaan.
Joskus muistan katselleeni luokkatovereitani syrjäsilmin ja miettineeni, olisiko kellään heillä samanlaista kuin minulla. Tulin siihen tulokseen, että ei ollut. En usko siihen vieläkään. Kaikilla keskikoulu- ja lukiotovereillani oli kunnolliset kotiolot. Tiedän, että joku oli varattomasta perheestä, mutta silti kunniallisesta ja hyvästä. Köyhyys ei ole häpeä, mutta silloin on, jos vanhempi laittaa kaikki rahat viinaan ja perhe jää ilman ruokaa ja vaatteita jne.
Siksi piti aina keksiä jotain tekosyitä, miksi mulla ei nyt ole rahaa johonkin ja sillain.
Välttelen edelleen siis lapsuudestani puhumista ja kotiolojeni esiin tuomista. Välttelen vanhoja lapsuuskavereitani, jotka tietää.
Minulla on huono itsetunto, enkä ole saanut sitä korjatuksi, vaikka olen ihan tietoisesti yrittänytkin. Se huono itsetunto tulee juuri siitä, että lapsena sai sen käsityksen, että isä ei välittänyt minusta, vaan piti omaa elämäänsä tärkeämpänä eikä halunnut olla lapselleen hyvä isä. Koska en siis ansainnut sellaista. Tiedän, että se ei pidä paikkaansa, että vika olisi minussa, mutta sitä perustunnetta on vaikea saada pois. Lapsi pitää itseään syypäänä. Lisäksi toiset lapset oli aika julmia.
Olen jo yli keski-iän ja hyväksynyt tämän asian, ei se miksikään muutu. Minun on vain vaikea ottaa esim. kiitosta vastaan mistään, koska tuntuu, että se on valheellista, en ole sen arvoinen oikeasti. En osaa olla kiitollinen oikealla tavalla ja pyrin vain kiireesti pois tilanteesta. Mukavampi olla taustalla ja olla ei mikään.
Isällä itsellään oli onnellinen lapsuus, tiedän sen. Miksi hän ei sitä onnea halunnut lapselleen tarjota, tietenkin siksi, että lapsessa oli jotain vialla. Näin se ajatuskuvio vain menee, vaikka sen vääräksi tietääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ymmärtänyt, että alkoholistin lapsena ololla on yhteys omaan käytökseeni. Olen justkin miellyttäjä, varmistan aina että muilla on kaikki varmasti hyvin tinkien omasta, joustan. Laitan muut edelle.
Miten tää yhteys näillä toimii?
Kiitos ap herättelystä ajattelemaan.
Miten sellainen elää palvelutaloikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua juttua.
Itse olen myös miellyttäjä ja uhrautuja. Ehkä pelkään jääväni yksin jos en aina ole toteuttamassa heti muiden pyyntöjä. Minulle saattaa tulla esimerkiksi huono omatunto siitä jos kaverini pyytää palvelusta ja sanon etten tänään millään jaksaisi, että teen sen huomenna. Vaikka se varmasti kaverille ok.
Liian pitkään kun venyy ja miellyttää niin minulla ainakin on tullut sellainen äärimmäinen ärsytys muita ihmisiä kohtaan tai ehkä oikeastaan paremminkin itseäni. Että miksi olen opettanut ihmisille että olen aina valmis laittamaan heidän juttunsa itseni edelle. Vaikkeivät he sitä edes oikeasti vaatisi vaan se on oma tunne.
Kyllä se epävakaa alkoholin ja masennuksen varjostama lapsuus on jättänyt monenlaista jälkeä joista hirveän vaikea päästä irti.
Itsellä pahimpia turvattomuuden tunne, toivottomuuden tunne ja syvään juurtunut tunne siitä että on jotenkin huonompi kuin muut.
Voi meitä <3 Voimia kaikille. On tämä ikävää kun ei tätä ole itse valittu. Mutta hyviä puoliakin on, ollaan empaattisia ja kilttejä ymmärtäväisiä ihmisiä.
Aal-ryhmät (tai aca-ryhmät)( alkoholistien aikuiset lapset/ adult children of alcoholics) auttavat toimimattomien perheiden aikuisia lapsia sisäiseen kasvuun ja itsetutkiskeluun. Löytyisikö paikkakunnaltasi noita?
Itse olen niistä saanut paljon ymmärrystä itseeni ja toisaalta löytänyt paljon tukea siihen miten irrottautua vanhoista toimimattomista toimintamalleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt, että alkoholistin lapsena ololla on yhteys omaan käytökseeni. Olen justkin miellyttäjä, varmistan aina että muilla on kaikki varmasti hyvin tinkien omasta, joustan. Laitan muut edelle.
Miten tää yhteys näillä toimii?
Kiitos ap herättelystä ajattelemaan.
Alkoholistiperheen lapsi oppii lukemaan ympäristöään äärimmäisen herkästi, ja pyrkii myös säätämään sitä, jotta mitään katastrofia ei tapahtuisi. Eihän lapsi siihen kykene,mutta silti se yrittää, koska olo on turvaton ( henkisesti).Lapsi oppii alusta asti, että hän ei voi itse heittäytyä avuttomaksi ja elää vapaana, vaan toisten tunteiden,asioiden tunnustelysta tulee kaiken keskiö. Omien tarpeiden tunnistujää kehityymättä ja lapsi alkaa elää toisten tarpeista käsin. Siksi omia tarpeita ei oteta huomioon aikuisenakaan ja sen opettelu on hidas prosessi ja hyvin vaativaa. Tunnistaminen on kaiken a ja o, siitä voi alkaa opetella muutosta itsessään.
Kyllä se vtttuttaa että pitää olla sellaisista kotioloista. Vaikka koti olikin muuten rakastava ja huoltapitävä eikä materiaalista puutetta ollut.
Mut se saakelin henkinen epätasapaino ja poissaolevuus oli koko ajan läsnä!
Mä oon ainakin ollut tähän asti elämässäni ihan täys alisuoriutuja.
En oo katkera vanhemmille, ihmisiä heki vaan ovat ongelmineen ja yrittäneet parhaasa jossain mielessä.
Mut kyllä se vaan välillä ottaa päähän kun ajattelee että miten eri tavalla elämä ois voinu mennä jos ois jotenki saanu tasapainosen henkisen aikuisen läsnäolon.
Lähinnä että miten paljon helpompi olo ois ittensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vtttuttaa että pitää olla sellaisista kotioloista. Vaikka koti olikin muuten rakastava ja huoltapitävä eikä materiaalista puutetta ollut.
Mut se saakelin henkinen epätasapaino ja poissaolevuus oli koko ajan läsnä!
Mä oon ainakin ollut tähän asti elämässäni ihan täys alisuoriutuja.En oo katkera vanhemmille, ihmisiä heki vaan ovat ongelmineen ja yrittäneet parhaasa jossain mielessä.
Mut kyllä se vaan välillä ottaa päähän kun ajattelee että miten eri tavalla elämä ois voinu mennä jos ois jotenki saanu tasapainosen henkisen aikuisen läsnäolon.
Lähinnä että miten paljon helpompi olo ois ittensä kanssa.
Kerroit hyvän esimerkin siitä, miten alkoholismi vaikuttaa perheessä, vaikka ns. "kaikki asiat olisi kunnossa". Täälläkin palstalla usein puhutaan, että sejase on hyvästä perheestä tai nähdään alkoholisti vain rapajuoppona, jolla ei ole töitä tai rahaa. Tosiasiassa useimmat päihderiippuvaiset elävät "normaalia" elämää ( mitä se sitten tarkoittaakin). Lapsiin vaikuttaa kaikenlainen läsnäolon puute ja kohtaamattomuus.
Muista, että vaikka ymmärtätkin vanhempiasi, etteivät he tarkoituksella ole toimineet kuten ovat toimineet, niin silti sinä saat kokea niitä lapsen tunteita, joita et kptonasi saanut kokea. Yksinäisyyttä, halua tulla hoivatuksi/ nähdyksi/ ymmärretyksi jne. Saat olla surullinen siitä, mistä jäit paitsi. Eikä se tarkoita että sinun tarvitsee olla katkera vanhemmillesi, toki senkin tunteen saa kokea.
Kannattaa toki miettiä, pystytkö käymään näitä tunteita vanhempiesi kanssa läpi vai olisiko parempi vastaanotto jossain toisaalla. Joskus kuitenkin vanhemmatkin pystyvät käsittelemään omia virheitä ja asian puheeksi ottaminen saattaa parantaa suhteita aidosti ja antaa korjaavia kokemuksia. Mutta toisaalta jos vanhemmat eivät ymmärrä,niin puhuminen asiasta saattaa tuottaa uuden hylkäämiskokemuksen.
Omien tunteiden läpi eläminen on kuitenkin sinulle tärkeää.
Kuuntelepa tommy hellsten lapsuuden kipeät kokemukset.
Kai sitä minkä piirteen vaan sais laitettua (alkoholisti) vanhempiensa syyksi, jos haluais.
Tai sitten vaan kasvais itse ihmisenä hakematta syyllistä muualta.
Alkoholismi on sairaus. Eipä kukaan huutele, että isän syöpä teki musta tämmösen.
Vakavasti alkoholisoituneen ja aggressiivisen isän varjossa eläneenä olen kynnysmatto, sylkykuppi ja näkymätön ihmisille. Toisaalta en ole näkymätön kun tarvitaan se sylkykuppi ja joku jota potkia henkisesti niin usein se kohdistuu minuun. Olen herkkä, empaattinen, ymmärtäväinen ja intuitiivinen mutta välillä niin vihainen. Olen yrittänyt antaa anteeksi surkean lapsuuden, miettiä kaikkien kannalta asioita mutta olen välillä hyvin vihainen isälleni, joskus äidilleni joskus sisarukselle ja jopa suvulleni kokemastani. Lisäksi olen vihainen siitä sylkykupin roolista johon aina joudun. Puutuin isäni väkivaltatilanteisiin lapsena ihan konkreettisesti ja minussa on jotakin uskomatonta voimaa ja pelottomuutta puolustaa heikompaa; oli se eläin, lapsi tai vanhus ja olen jopa henkeni uhalla puolustanut näitä arvoja.
Minussa on kaksi ääripäätä; herkkä ihminen ja äärimmäisen peloton ihminen. Haluaisin olla tavis mutta mieli seilaa noiden kahden ääripään välillä ja tunteet joskus näin viisikymppisenä myös.
Yleisesti ottaen minua inhotaan ja jopa vihataan mutta toisaalta ihmiset haluaisivat kovin avautua minulle itsestään ja elämästään luottamuksella.
En tiedä kuka olen ja mitä varten elän. Sen totean kuitenkin että ihminen olen itsekin vaikka päähän on potkittu kovastikin. Eli ihmisarvo on meillä kaikilla.
Alue: Aihe vapaa
Nostan.