Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään sisarusta, joka muistaa lapsuutenne ihan erilaisena,kuin itse muistat?
03.10.2010 |
minulla on sisko, joka muistaa lapsuutemme paljon negatiivisempana, kuin itse sen muistan. Ääripää on se, että hän väittää että on tapahtunut asioita, joita ei ole missään nimessä tapahtunut. Lisäksi hän väittää, että häntä ei ole autettu, vaikka on saanut ihan samat lähtökohdat, kuin muutkin lapset, eli on tuettu ja autettu riittävästi.
Kommentit (8)
Kai sitä nyt itse muistaa, jos ei huolita mukaan porukkaan? Minua vanhempana kyllä syytettiin muunkin porukan kolttosista, vaikka kaikki oltiin siinä mukana, mutta eipä siitä ole traumoja tullut;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni muistaa lapsuutensa ihan toisin kuin minä. Olen häntä toistakymmentä vuotta vanhempi, ja vanhempamme olivat huomattavasti varakkaampia veljeni ollessa kouluikäinen.
meiltä ei paljoa vaadittu, ei tarvinut kun pitää oma huone kunnossa ja käyttäytyä siivosti. Mä kyllä muistan siivonneeni, imuroineeni, kokanneeni yms... Toisaalta saatoin tehdä noin han oma-alotteisestikin, kun ei kehdannut pyytää kavereita kylään ennen kuin oli siivonut. Monista mun kolttosista syytetään edelleen pikkusiskoa...
lainaksi yhdeltä siskolta 30tuhatta markkaa, mutta eipä tämä muista sitäkään. Hän on nyt vain päättänyt, ettei häntä ole autettu. Muistaa kyllä hyvin, miten on antanut isälle joskus rahaa 500€ lahjaksi ja huutelee siitä jatkuvasti. Siskoani ei voi kukaan auttaa, koska hän on jotenkin kieroutunut. ap
koskaan saanut. On meidän perheen elättänyt suunnilleen 10v. asti. Nyt sitten ottaa kaiken korkojen kanssa takaisin, eli toisin sanoen käy äidiltäni hakemassa eläkerahat vaikka väkivallalla uhaten. Samaa se oli lapsuudessakin, me muut saatiin mitä jäi kun tälle isoveljelle ostettiin se mitä hän halusi, jollei ostettu rikkoi veljeni tavaraa ym. Jollain tavalla pipi päästään. On muuten saanut vaimonsakin uskomaan tähän kaltoinkohteluun ja siihen että me muut sisarukset olemme hänelle velkaa tuhansia euroja. Sinänsä joku vois miettiä, että mistä työtön laiska paska olis rahaa muille lainannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun muistikuvieni mukaan taas hän leikki tosi paljon. Tässä on varmaan kyse siitä, että poika olisi kaivannut isältään jotain vielä enemmän kuin minä tyttärenä.
Minä muistan lapsuuden ja etenkin äidin lämpimänä ja todella huolehtivaisena ihmisenä. Kuljetti minua myös paljon eri harrastuksissa ja jutteli minulle paljon. Tehtiin kaikkia kivoja juttuja ja muistelen lapsuutta kaiholla. Muistan myös äidin ja isän riidat ja sen kuinka silloin ahdisti. Isä joi jonkin verran ja siinä oli ongelma (lähinnä luottamuksen suhteen) mutta isä oli kuitenkin lapsia kohtaan aina hyvä. Pääaosin siis hyvät muistot ja sellainen "lapsuuden kaipuu" välillä.
Siskoni muistaa kuinka äitimme on suuttunut hänelle kun hän oli vasta 3-vuotias eikä näin ollen ole voinut olla vastuussa siitä jutusta josta hälle on suututtu. (Ymmärrettävää, mutta että kantaa kaunaa koko ikänsä äidille tuosta) Muistaa isän "hyvänä" ja on isän tyttö. Minä taas olin aina "äidin puolella" vaikka molempia rakastankin kovasti.
Aikuisiällä äitini on kuulemma sanonut siskolleni asioita joita hän ei voi antaa anteeksi ja sen takia heillä on aina kireähköt välit vaikka äitimme kyllä yrittää paikkailla ja etenkin lastenlasten kanssa touhuaa paljon.
Minulla ja äidilläni on hyvät välit eikä koskaan sellaista kireyttä ilmassa. Minua häiritsee todella paljon nämä erot kokemuksissamme/näkemyksissämme lapsuudestamme.
Sisko muistaa, miten minut sysittiin syrjään, miten en ikinä ollut mitään, hän ja isosisko olivat aina ensin. Heitä kehuttiin ja kannustettiin, minua epäiltiin pahanteosta. Ehkä olen halunnut tietoisesti unohtaa asian.