minusta ei ookaan koti-äidiksi :(

haluaisin olla lasteni kanssa kotona. He ovat nyt sen ikäisiä, että aikaa on muuhunkin kuin perushoitoon. Oon oottanut tätä ikää, mutta nyt lapset sitten vaan riitelevät koko ajan. Mun hermot ei kestäkään. Tai ainakin nyt tuntuu tosi vahvasti siltä. Kuukausia meni taas tosi hyvin, mutta nyt viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihan hirveitä. En vaan jaksaisi millään olla koko ajan erotuomarina.



Mulla on ollut viime aikoina tosi paljon omaa aikaa, ja ollaan miehenkin kanssa päästy kaksin menemään. Mut jotenkin nyt tuntuu siltä, että se vaan aiheuttaa näitä ongelmia kotona: lapset riskaa entisestään, kun palaa kotiin ja itse ajattelen, miten helppoa onkaan olla erossa lapsista, kun ei tartte huolehtia ruoista ja vaatteista, päiväunista sun muista. Mies kun lähtee töihin, niin päivät yleensä menee tosi kivasti, mutta iltaisin en enää jaksa.



Olen niin pettynyt itseeni.



Niin, töihin en voi palata, koska mulla ei oo töitä. Haen työpaikkaa koko ajan, mutta toisaalta siis haluaisin olla kotona lasten kanssa. Ehkä joku määräaikainen pätkä ois nyt hyvä, mutta kun siis ei oo tärpännyt.



En ees tiedä, mitä haluaisin vastaukseksi täältä av:lta. Luultavasti en ainakaan sitä kakkaa, mitä täältä yleensä saan. Taidan vaan yrittää panna aivot jälleen narikkaan ja jatkan tätä elämääni ja koetan pettää itseäni, että kyllä tämä tästä vielä...