Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun en voi siirtää omia lapsuuden perinteitä lapselleni
27.06.2023 |
Olen itse kasvanut nelilapsisessa perheessä maalla. Molemmat vanhempani ovat isoista perheistä ja sosiaalisia luonteeltaan, ja meillä kävikin usein vieraita ja lähes aina juhannuksena ja jouluna ja koulun lomilla oli joku tädin / enon perhe, serkkuja tai joku muu tuttavaperhe kylässä. Noista hetkistä on jäänyt tosi kivat muistot ja uskon, että myös esim. sosiaalisia taitoja itselleni.
Oma elämäni on sittemmin mennyt toisin. Sain haaveistani huolimatta vain yhden lapsen. Olen eronnut. Ex-puolisoni ei ollut ollenkaan sosiaalinen luonne ja osin sen takia etäydyin avioliittomme aikana omasta suvustani, eikä meille muodostunut mitään kaveripariskuntien rinkiä tms. Juhlapyhät vietettiin aika lailla miehen ja ehkä hänen vanhempiensa kanssa, ja nyt sitten minä joko yksin tai kaksin lapsen kanssa.
Tilanne surettaa minua varsinkin juhlapyhien aikana, nyt viimeksi juhannuksena. Haluaisin niin tarjota lapselleni sukuyhteyden, ison porukan yhdessä oloa, maalaisperinteitä... Mutta sen sijaan olemme kaksistaan kaupungissa, eikä meillä ole oikein ketään ketä kutsua kylään (minulla on omia ystäviä, mutta heillä taas ei lapsia), eikä mitään erityisiä perinteitäkään.
Onko muita samanlaisessa tilanteessa? Neuvoja?
Kommentit (4)
Olet siis itsekin ainoa lapsi eli sulla ei ole sisaruksia? Vanhempasi jo kuolleet tai laitoshoidossa? Jos tosiaan lähisukua ei ole, niin joudut vain kehittelemään lapsesi kanssa omat perinteenne. Onko asuinkaupungissanne mitään lapsiperheille sopivia yleisötapahtumia? Siis esim just juhannuksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan sama täällä. Vietetään kyllä joulua ja juhannusta useimmiten isovanhempien kanssa, mutta siinä missä omassa lapsuudessa oli mummot ja isotädit sekä vanhempien serkut juhannuksen vietossa, nyt on vain meidän perhe ja isovanhemmat.
Yksinkertaisesti muidenkaan perheet eivät ole niin isoja enää ja suvun vanhimmat ovat nukkuneet pois. Muutenkin ihmiset haluavat enemmän viettää aikaa oman perheen kesken.
Meillä juhannuksen viettoon on aina kuulunut kokko -paitsi parina viime vuonna, kun kokkoa ei ole saanut polttaa missään lähimainkaan. Itsestä ei tunnu kunnon kuhannukselta ilman sitä, mutta minkäs teet.
Niin ja omissa juhlissa on se etu, että syötte ja pukeudutte just niin kuin itse haluatte.
Oma perinne voi olla vaikka lautapelin pelaamista tai tietyn kakun leipomista.
No mihin ne sun kaikki sisarukset, serkut ja muut sukulaiset on kadonneet? Ei kai ne pois maailmasta ole menneet.
No kai sä voit edelleen perheeseesi ottaa yhteyttä? Tai sitten kehität omat perinteet, me esim vietetään kaupunkijuhannus Lintsillä ja lapset on siitä aina aivan innoissaan. Ei ne sellaista kaipaa mitä sinä kaipaat vaan sitä että tavalla tai toisella on kivaa.