Voiko 3-kymppisenä vielä viivytellä lastentekoa?
Minusta ei vieläkään tunnu siltä että haluaisin ryhtyä äidiksi, koska on vielä niin paljon asioita mitä haluan nähdä ja kokea, toisin sanoen elämässäni on paljon sisältöä myös ilman lapsia. Minusta tuntuu myös että olen vielä nuori, enkä riittävän kypsä äidiksi. Tiedän, että 3-kymppinen ei ole oikeasti enää nuori, mutta siltä minusta tuntuu! Muutenkin lastenhankinnassa pelottaa se että se on sitten lopullista, peruuttamatonta. Toisaalta jos odotan liki 40 vuotiaaksi että vauvakuume löytyisi, voi olla myöhäistä. Mitä jos en tulekaan raskaaksi sitten kun olen henkisesti valmis. Kannattaako tässä iässä tehdä lapset vaikka hampaat irvessä vai onko kuitenkin parempi odottaa ja ottaa riski ettei niitä koskaan tulekaan?
Kommentit (34)
Miten niin 3kymppinen ei ole nuori? No ei se vanhakaan ainakaan ole..:)
Kunhan tietää, että hedelmällisyyys laskee vuosi vuodelta.
Yksi asia, mihin haluan kommentoida. Elämä ei lopu lapsen saantiin. Voit edelleen kokea uusia asioita jne. Tämä lisäksi koet sellaisen tunneskaalan, jota et tiennyt mahdolliseksi.
että voi viivytellä. Itse päädyin kokeilemaan perhe-elämää ja sillä tiellä ollaan.
En ole bilehiiri, kuitenkin korkeasti koulutettu ja kunnianhimoinen ja mietin pitkään, että miten uskallan tai paremminkin, miten me uskkallamme. Kolmen kympin tietämissä kunnianhimoni kohdistui siihen mikä minulle on aina ollut rakkain asia eli hyvä tavallinen perhe-elämä. Ja todellakin lapsi tuo elämään niin paljon, että kaikki mitä minulla ennen lasta oli on ihan kalpeaa häneen verrattuna. Uskon, että ajoitus oli oikea. Se on aina. Mitään oikeaa tai väärää ajoitusta ei nimittäin ole. Elämä kulkee miten kulkee. Ehdin myöhemminkin tehdä töitä ja kehittää itseäni. Mikä ihaninta, saan myös olla seuraamassa oman lapseni kehitystä. Tukea häntä hänen omissa valinnoissaan. On ihanaa todeta itselle ja lapsellekin joskus. Että hän tuli ennen muita.
jos tekee lapsen kun tuntuu että on pakko, ja sitten kyllästyy perhe- elämään lapsen ollessa kolmevuotias? Täälläkin on monta sellaista avausta ollut, ja lopuksi äiti päättää häipyä ja jättää lapsen isälle. Onko tämä vahingollista?
jos tekee lapsen kun tuntuu että on pakko, ja sitten kyllästyy perhe- elämään lapsen ollessa kolmevuotias? Täälläkin on monta sellaista avausta ollut, ja lopuksi äiti päättää häipyä ja jättää lapsen isälle. Onko tämä vahingollista?
Kyllä nämä ovat ihan marginaalitapauksia ja silloinkin taustalla kyllä usein muita ongelmia.
Omaan lapseen rakastuu syvästi ja harvassa ovat ne naiset, jotka jättävät lapsensa.
ei lapsia "kuulu" tehdä. Niitä tehdään, jos halutaan. lkaikki ei halua koskaan. ja ennenkuin joku rääkäsee, että lapsia ei tehdä vaan saadaan, tarkoitan just sitä.
ei lapsia "kuulu" tehdä. Niitä tehdään, jos halutaan. lkaikki ei halua koskaan. ja ennenkuin joku rääkäsee, että lapsia ei tehdä vaan saadaan, tarkoitan just sitä.
Eihän kaikki halua elää lapsia varten, on sitä elämässä muutakin. Ja jos joku haluaa olla "itsekäs" ja olla tekemättä lapsia niin oikein hyvä. Saastuu tää maapallokin vähemmän. Ja yleensän noin muutenkin kannatan kypsymistä ennen lasten tekoa, eli tarkoitan että mielestäni ei ole järkevää tehdä lapsia juuri ja juuri täysi-ikäsenä. Se kun alkaa kuitenkin jossain vaiheessa harmittamaan kun oma nuoruus jäi elämättä.
Kerroin täällä joskus, kuinka kavereiden kanssa keskusteltuamme tulimme kaikki yksimielisesti siihen tulokseen, että omia lapsia ei voi mitenkään verrata muiden lapsiin: omiinsa RAKASTUU tulisen palavasti, sietää kitinät ja uhmat, toisin kuin vieraiden lasten ärsyttävyydet.
Lapsia ei tarvitse varsinaisesti haluta ollakseen loistava vanhempi. Siihen rooliin kypsyy ja kasvaa, mikäli pääkoppa toimii suhteellisen normaalilla tavalla. VAIKKA oma lapsuus olisi ollut vähemmän kuin täydellinen, VAIKKA ei olisi vielä mielestään tarpeeksi aikuinen äidiksi, VAIKKA lapset noin yleensä tuntuisivat etäisiltä ja ärsyttäviltäkin, niihin omiinsa vaan rakastuu aivan ennenkuulumattomalla tavalla. Ne ihmiset, jotka päätyvät inhoamaan lapsiaan ovat TODELLA harvassa ja heillä useimmiten on vakavia ongelmia muutenkin elämässään.
Kukaan ei ole täydellinen äiti ja täydellistä hetkeä lasten saamiseen ei ole. Joskus on vain otettava riski, jos haluaa elämältään jotain uutta ja ihmeellistä. Lapsen saaminen on mieletön hyppy tuntemattomaan ja samalla myös pitkä matka omaan sisinpäänsä. Vasta lasten saamisen myötä olen itse alkanut pikkuhiljaa tuntemaan itseni jotenkuten aikuiseksi, tosin vieläkin on paaaaaaaljon kehittymisen varaa.
jos teoriassa haluaisi lapsen/ lapsia, ettei myöhemmin mahdollisesti kaduttaisi, mutta tarvitsee paljon omaa rauhaa ja melunsietokyky on olematon? Ja kokee vieraat lapset ärsyttävinä huomionhakuisina kitisijöinä, jotka olisi ok jos leikkisivät omassa huoneessaan hiljaa. Mutta ei kuitenkaan välttämättä pidä ajatuksesta jäädä lapsettomaksi.
jos teoriassa haluaisi lapsen/ lapsia, ettei myöhemmin mahdollisesti kaduttaisi, mutta tarvitsee paljon omaa rauhaa ja melunsietokyky on olematon? Ja kokee vieraat lapset ärsyttävinä huomionhakuisina kitisijöinä, jotka olisi ok jos leikkisivät omassa huoneessaan hiljaa. Mutta ei kuitenkaan välttämättä pidä ajatuksesta jäädä lapsettomaksi.
ei siis haluaisi ole tähän mennessä kaivannut omia lapsia eikä niitä nytkään kaipaa, mutta ikä tulee vastaan, joten tekisi ne vähän niin kuin siltä varalta, ettei kadu ettei niitä tehnyt.
jos teoriassa haluaisi lapsen/ lapsia, ettei myöhemmin mahdollisesti kaduttaisi, mutta tarvitsee paljon omaa rauhaa ja melunsietokyky on olematon? Ja kokee vieraat lapset ärsyttävinä huomionhakuisina kitisijöinä, jotka olisi ok jos leikkisivät omassa huoneessaan hiljaa. Mutta ei kuitenkaan välttämättä pidä ajatuksesta jäädä lapsettomaksi.
ei siis haluaisi ole tähän mennessä kaivannut omia lapsia eikä niitä nytkään kaipaa, mutta ikä tulee vastaan, joten tekisi ne vähän niin kuin siltä varalta, ettei kadu ettei niitä tehnyt.
Siinäpä se pulma. Kello tikittää mutta ei siinä mielessä että olisi kiire tehdä lapsia koska niitä haluaa vaan siksi että pitää ehtiä tehdä vaikka ei ole niin varma edes haluaako!
kyllä sitä omaa rauhaakin saa ja meluun tottuu. eikä sitä meluakaan koko ajan ole. olet jo melkein valmis astumaan seuraavan askeleen =)
kyllä sitä omaa rauhaakin saa ja meluun tottuu. eikä sitä meluakaan koko ajan ole. olet jo melkein valmis astumaan seuraavan askeleen =)
ei olis koskaan tullut mieleenkään yli 3-kymppisenä lisääntyä
Mä oon kyllä sitä mieltä että sit myöhemmin on turha itkeä jos ei raskaaksi tule. Ja laissa pitäsi kieltää hedelmöityshoidot niiltä jotka on oman itsekkyytensä vuoksi asiaa vuosia siirtäneet.
ei olis koskaan tullut mieleenkään yli 3-kymppisenä lisääntyä
oletkin tod näk aloittanut ryyppäämisen ja ympäriinsä paneskelun joskus 13- vuotiaana ja sitten 18- vuotiaana koet olevasi jo kypsä aikuinen.
no tuossa iässä voi jo unohtaa koko asian ja jatkaa sitä itsekästä elämää
ei olis koskaan tullut mieleenkään yli 3-kymppisenä lisääntyä
ei olis koskaan tullut mieleenkään yli 3-kymppisenä lisääntyä
lainaan sulle yhtä blogia:
http://web.mac.com/aniliini/iWeb/Sivusto/Blogi/49210167-F0FD-462A-94E4-…