Miten kauan olette tukeneet lapsianne taloudellisesti?

Siihen asti kun asui kotona, kun lähti opiskelemaan sai ammatin tukeminen loppui.

Kyllä meillä on tuettu opiskelijoita. On ollut säästöt ja sijoitukset, ja lisäksi kuukausirahaa. Itsekin sain aikoinaan saman. Jos teillä ei ole runsaasti rahaa, voi sen saman osoittaa muutenkin. Tehdä toiselle vaikka makaronilaatikkoannoksia pakastimeen pahan päivän varalle jne. Mutta ehdottomasti tukisin.

Puhelinlaskun maksoin pari vuotta, muuten en tainnut tukea.

Esikoinen on 22v ja vakityössä. Ostan asioita ja annan rahaa ajoittain. Avustin juuri ihan omasta tahdosta 400 eurolla, kun osti harrastusvälineen. Ehdottomasti avustan lapsiani. Olenkin sanonut, että joku päivä on perinnön jako ja silloin tuskin on mitä jakaa. Keskimmäinen lähtee kohta opiskeleen ja kyllä, avustan kuukausittain, kunnes saa tutkinnon suoritettua.

Saan edelleen silloin tällöin taloudellista tukea isältäni ja olen 57.

Kyllä ajattelin tukea siihen asti että pääsevät työelämään kunnolla kiinni.

Maksan laskuja, vakuutukset, ruokaa, kotoa saivat kaiken irtaimiston asuntoihinsa jne.

Kyllä on opiskelijoita avustettu ja minuakin aikanaan avustettiin. Ollaan erittäin hyvin toimeentulevia ja tämähän on vain järkevää verosuunnittelua. Ilman lainoja opiskelleet, kuten itsekin. Töitä tehneet osin lisäksi. Toki tiedän, ettei monellakaan ole tällainen tilanne, joten kiitollinen olen.

Äitini on tukenut minua 25 vuotta. Nyt tukee lapsianikin ja yhä minua. Ei se lopu ikinä. 

Itselleni, ja miehelle, oli aivan selvä, että autamme ja tuemme, kun poika muutti omilleen kesällä 2021 yliopiston alkamisen vuoksi ollessani 19v.

Asia starttasi jo siitä kuinka hänen kanssaan hankittiin kaikki irtaimisto ja tarpeellinen opiskelijaasuntoon. Sen jälkeen saanut säänn Prisma-lähetyksen ovelleen, toki vaikuttaa itsekin sisältöön ja maksamme YTHS-laskut.

Saa myös kuukausittain tietyn summaan vuokraansa varten. On sovittu, että maksamme ns kalliimmat hankinnat, jos/kun niitä tulee, ei ole vielä tullut, ja esim.erikoislääkärikäynnit tarvittaessa joita ei ole myöskään tullut (kopkop eli kiitos ylös terveydestä).

Opintolainaa hänen ei ole tarvinnut ottaa.

Sanottakoon nyt vielä, että hän ei ole kertaakaan itse pyytänyt meiltä rahaa, päinvastoin, esim.nyt kun ei kesä,-heinä-ja elokuulta saa opintotukea niin me siirrämme hänelle vastaavan summan ja tarjoutui ottamaan ne säästöistään johon emme suostuneet, ne on muuta varten.

Tämä kaikki oli ns selvää minulle, itse en saanut koskaan, en kertaakaan, mitään apuja/tukea kotoani, kun sieltä 17v iässä läksin janjo sitä ennen vuokraa äidilleni maksaneena, vannoin jo silloin , että toimin itse erilailla omieni kanssa, saavat keskittyä opiskeluihinsa ym ilman sitä miettimistä, että mistä ja millä syötävää tms.

Opiskelujen loppuun tuemme

Opiskelijaa tuen edelleenkin ja luultavasti niin kauan kunnes saa työpaikan ja vakituisesti palkkaa. Maksan hänen autonsa vakuutusmaksut ja Trafi-verot, sekä laitan tilille tietyn summan rahaa joka kuukausi. Ja toki avustan isommissa hankinnoissa. Viimeksi ostin hänelle uuden läppärin.

Kuninkaalliset ja bisnesperheetkin avustavat jälkikasvua niin kauan kuin on tarpeen.

Vain köyhät ja alle 80äo punaniskat jättävät lapsen täysin oman onnen nojaan heti kun täyttää 16/18

kukin toki tyylillään, mutta liiallinen tukeminen kuukausirahoineen tms opettaa vähän turhaan hyväosaisuuteen. Samat tyypit sitten ihmettelee myöhemmin kahvipöydässä tai jopa siellä koulun ruokalassa, kun joku valittaa että rahasta on tiukkaa..että miten voi olla, kun vanhemmat auttaa.  Toki on sitä nähty työelämässäkin jo pitkään olleita, jotka olettaa että vanhemmat makselee sitä sun tätä kun heillä enemmän rahaa.

Minua tuettiin kun lähdin opiskelemaan. Opintotuki on aika pieni ja vaikka kävin töissä kaikki loma-ajat ja viikonloppuisinkin välillä, ei rahat olisi riittäneet, vaikka otin lainaakin, ellen olisi välillä saanut tukea vanhemmiltani. Se oli ihanaa, auttoi valmistumaan aikataulussa ja vähensi stressiä. Jos sinulla vain on rahaa auttaa niin kannattaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

kukin toki tyylillään, mutta liiallinen tukeminen kuukausirahoineen tms opettaa vähän turhaan hyväosaisuuteen. Samat tyypit sitten ihmettelee myöhemmin kahvipöydässä tai jopa siellä koulun ruokalassa, kun joku valittaa että rahasta on tiukkaa..että miten voi olla, kun vanhemmat auttaa.  Toki on sitä nähty työelämässäkin jo pitkään olleita, jotka olettaa että vanhemmat makselee sitä sun tätä kun heillä enemmän rahaa.

Olen itse tuo köyhä joka ei saanut mitään apua, ja voin sanoa ettei se mitenkään jalostanut ihmisenä, se vaan teki opiskeluajasta kurjempaa, arjesta huonompaa ja ainoaksi säästökeinoksi edes leffalippua varten jäi se että paastosi vatsan kurniessa.

Elämä on myös indeksikorjattuna 3-4x kalliimpaa kuin opiskelijalla joskus ennen 80-lukua, joten se rahan puute sattuu nykyään vielä pahemmin kuin tuolloin.

Itse tienaan nyt ihan ok, ja laitan edelleen 26v lapselle lomarahani kesäisin (n. 3k€). On saanut sillä vuosien mittaan mm. auton jolla käydä töissä, asunnon käsirahan ja pienen osakesalkun.

Ei ole tarvinnut pikavippejä tai stressata meneekö joku kodinkone rikki.

Autamme lapsiamme aina, vanhin jo 33v ja nuorin 23v.

Rahallisesti lähinnä, maksamme joskus vuokrat ja laskut. Lapset käyvät meillä usein syömässä ja ovat aina tervetulleita kotiin.

Kaikilla lapsillamme (4kpl) on avaimet meille eli kotiin.

Minua eivät omat vanhemmat koskaan auttaneet. Ei mitenkään, päinvastoin saan edelleen rahallisesti heitä avustaa.

En pysty juurikaan tukemaan, silloin tällöin tilaan esim. hävikkiruokakaupoista heille paketin. Mahdollisuuksien mukaan jatkan kunnes saavat ammatin opiskeltua.

Nytkin heillä taitaa olla rahatilanne parempi kuin minulla.

Jos olisin hyvätuloinen niin tietysti auttaisin enemmänkin.

Vanhempani tukevat minua edelleen. Olen 39v, korkeasti koulutettu ja keskinkertaisessa työssä. Taloudellisesta tukemisesta olen ottanut vanhempieni kanssa yhteen useamman kerran, sillä olen kokenut että tukeminen on tarpeetonta ja ehkä vähän noloakin. Kun ymmärsin, että omat ysikymppiset isovanhempani tulevat puolestaan edelleen minun 60+ vanhempiani, annoin asian olla. Tässä suvussa asiat näemmä menevät näin.

.