Gallup: missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua.

Ainakin ISOTÄTI,SILLÄ ISOSISKONI LAPSILLA ON JO SILLOIN VARMAAN LAPSIA!

Olemme muuttaneet ehkä Ranskaan tai Norjaan, jossa mies tekee töitä kalastusaluksella tai kipparoi jollain laivalla. Oma urani on lähtenyt hyvin liikkeelle, toinen lapsi on joko syntynyt jo tai tulossa.



Tai sitten nyhjötämme täällä läävässä minimituloilla äitini terrorisoimana kuten nytkin. Jumalauta toivottavasti ei mene niin.

jätänkö ehkäisyn pois.Ikää silloin sen verran jo,nyyh=((Mulle tuli vaan kaksi lasta ja avioero!

Olemme muuttaneet ehkä Ranskaan tai Norjaan, jossa mies tekee töitä kalastusaluksella tai kipparoi jollain laivalla. Oma urani on lähtenyt hyvin liikkeelle, toinen lapsi on joko syntynyt jo tai tulossa.

Tai sitten nyhjötämme täällä läävässä minimituloilla äitini terrorisoimana kuten nytkin. Jumalauta toivottavasti ei mene niin.

Kiva taas tavata, kaikki ok.Poikasi ei ole vielä kihlannut minua.Kovasti odottelen tuohon ensi kevääseen asti mitä hän oikein valkoisella t-paidalla meinaa tehdä!!!!!

ei mitään tietoo mitä teen.

Jaa häh :D

kotiäitinä, mutta haluaisin kehitellä itselleni jotain ammatillista kotona olon lisäksi. ehkä pienimuotoista yritystoimintaa. tällä hetkellä ajatukset aika perhekeskeisiä, joten on vaikea ajatella tulevaisuutta vain omien tarpeiden kannalta.

Jaa häh :D

kotiäitinä, mutta haluaisin kehitellä itselleni jotain ammatillista kotona olon lisäksi. ehkä pienimuotoista yritystoimintaa. tällä hetkellä ajatukset aika perhekeskeisiä, joten on vaikea ajatella tulevaisuutta vain omien tarpeiden kannalta.

mitään enkä ketään tästä. Joten edelleen: häh? Terv. 5.

on opiskelut tuskastuttavalla loppusuoralla ja uutta työpaikkaa pitäisi etsiskellä.

Jos mulla olisi Anne ja Pekka vanhempina,ei tilanne olisi sen parempi!!

yhä tietysti naimisissa ihanan mieheni kanssa, meillä on 6- ja 5-vuotiaat tyttäret ja luulenpa että niihin aikoihin viimeistään mietitään kolmatta lasta tai sitten sterilisaatiota.



Olen töissä ja haastavassa tehtävässä tai projektissa. Olemme muuttaneet/muuttamassa isompaan, "oikeaan" kotiin. Nautimme ajasta perheen kesken mutta on taas vähän aikaa myös omille harrastuksille, esim. urheilla tosissaan.



Kiitos tästä kysymyksestä, tulevaisuus näyttää oikein ihanalle :)!

Olen tehnyt hiljaa mielessäni päätöksen, että juoksen maratonin sinä vuonna kun täytän 40v.

5v aikaa treenata :D Ihan pohjalta en aloita, lenkkeilen säännöllisesti n. 10km lenkkejä.

yläkoululaisen työssäkäyvänä äitinä, joka on edelleen lasten isän kanssa naimisissa. toivottavasti en vielä ole isoäiti.

työhaastatteluissa.

Meen ihan päivä kerrallaan, korkeintaan vuoden päähän uskallaan varovasti ajatella ja toivoa. Syy siihen on se että mun tietyt haaveet ja kuvitelmat on menneet niin pieleen kuin vaan voi olla.



Oon oppinut että ei pety niin pahasti kun ei pahemmin mieti tulevia. Tää on ihan hyvä tapa elää, päivä kerrallaan.

luulen että äitee on kuollut.Olen muuttanut myös pois tästä yksiöstä-)

ensimmäinen lapsi syntynyt, toinen tod.näk yrityksessä. Töissä omalla alalla. Elämä olisi toivottavasti löytänyt omat uransa ja rauhoittunut paikoilleen.



Oikeastaan jos saisin valita niin menisin nykytilanteesta ainakin 2,5 vuotta eteenpäin, jos olisi vain mahdollista tehdä aikaloikka.

Luultavasti asutaan jossain pk-seudun kehyskunnista (luult. Järvenpää tai Kerava), koska lisää tilaa tarvitaan eikä budjetti riitä jäädä Helsinkiin. Esikoinen on tokalla, kuopus eskarissa, ja TOIVOTTAVASTI oon saanut miehen ylipuhuttua kolmanteen lapseen...



Jos olen, oon näihin aikoihin joko raskaana, äippälomalla tai juuri palannut töihin: haave ois että (epätodennäköisen) kolmosen kanssa voisin olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun, tai ainakin sitten kun kuopus. Vaikka tietysti asiat harvoin menee niin kuin suunnittelee, ainakaan lapsiasiat.



Jos en ole saanut vauvatoivettani läpi, oon tietty töissä (siisti sisätyö, kohtalaisesti palkattu). Toivottavasti oon saanut aikaiseksi vaihtaa työpaikkaa, mutta samalla alalla kuitenkin. Varmaan harkitsen vuorotteluvapaata jossain vaiheessa.



Täntyyppisen elämän muuten kirjoitin kauhukuvakseni joskus teiniaikaisissa päiväkirjoissa :D :D :D ("En tahdo kuihtua mihinkään rivari-idylliin Vantaalle" tms.) Eipä tää nyt niin pahalta tunnu. En mitään suuren luokan draamaa edes kaipaa, vaan hyvä arki riittää ihan mainiosti.