Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsesi tosi "tavallinen"?
02.10.2010 |
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäistä on helppo kuvailla esim. päivähoidon lomakkeissa. Hän on erittäin sitä ja todella tätä. Hyvä siinä ja huono tässä.
Toinen lapsi sen sijaan tuntuu olevan erittäin keskiverto kaiken suhteen. Häntä on kovin vaikeaa kuvailla mitenkään. Hänen taidoissaan tai luonteessaaan ei ole mitään erikoista. Hän ei ole erityisen sosiaalinen, mutta ei myöskään epäsosiaalinen. Hän ei ole kovin näppärä, mutta ei myöskään kömpelö. Hän ei ole ihmeemmin iloinen, mutta ei myöskään huonotuulinen. Myös pituus ja paino on täsmälleen siinä 0-käyrällä. Ihan söpö, mutta ei mikään kaunotar.
Aivan ihana ja tavallaan helppo lapsi (kun ei tarvitse huolehtia mistään suuntaan tai toiseen), mutta tuntuu ihan hassulta kun ei osaa omaa lastansa kuvailla oikein mitenkään.
Onko sinulla "tavallinen" lapsi? Miten kuvailet häntä kun asiaa oikein kysytään? Tuo "tavallinen ja keskiverto" kuulostaa jotenkin niin negatiiviselta tai tylsältä. Vai kuulostaako?
Kommentit (8)
Onhan hälläkin ne omat osa-alueensa, joista on kiinnostunut ja ne mitkä ei kiinnosta yhtään, mutta kaikinpuolin keskiverto noin muuten. Helppo lapsi. Aina mä jotain niihin lomakkeisiin olen keksinyt, mut keskimmäinen kun on erityislapsi, niin onhan se sata kertaa helpompaa, kun tietää tasan tarkkaan, että tenava ei osaa sitä tai tätä mitä pitäs ja sit se osaa noita ja näitä juttuja vaikkei pitäskään vielä osata ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, toista voi kehua lomakkeisiin vaikka kuinka ja paljon, toisen kanssa ihan toisin, mitään hyvää ei tunnu löytyvän niihin kyselyihin. Ovat kuin yö ja päivä, mutta eivät taviksia, kuten itse olen, ja toivoisin, että olisivat.
Mutta saattaisin sanoa, että huoleton, ennakoitavissa ja tasainen. Taidollisesti ikätasoinen. Lapsi, joka todennäköisesti ja toivottavasti tulee pärjäämään mukavasti elämässään. Ehkä hänessä on myös sellaisia erityisiä puolia, jotka eivät vielä tässä iäkvaiheessa ole tulleet esiin tai korostuneet. Luotettava ystävä? Tasapainottava ryhmässä? Notkea? Perusteellinen? jne.
Meitä on niin monenlaisia että kaikki on tavallista.
Kyllä lapsellasi on persoonallisuus, minkä toki tiedätkin, mutta et varmaan sitä tässä hae?
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään huipputason taitoja. Kuvaile jutuilla mistä lapsesi tykkää: esimerkiksi tietynlaista musiikillista lahjakkuutta on se, että nauttii musiikista. Vaikka ei osaisikaan soittaa tai laulaa.
Tykkäämisistä itse lähtisin.
Toinen on erityislapsi ja toinen ihan yliverto kaikessa. Erityislapsesta olisin niin tyytyväinen jos hän kasvaessaan varttuisi ihan "tavalliseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen lapsi liian erinlainen ja sen kimpussa on sitten kaikki sosiaalitantat, koulupsykologit, opettajat ja jne.
Toinen taas on normaali kuin olla voi ja hän saa pelkkiä kehuja ja saa olla rauhassa. Olen monesti ollut niin onnellinen siitä, että hän on tuollainen tavallinen.
Ei tuo toinenkaan mitenkään kovasti ole erikoinen. On vaan ujo ja sen vuoksi joutuu herkästi silmätikuksi.
Tavallinen kuulostaa ihanalta!
Tyttäremme siis on vasta 5 v, mutta tuo "tavallisuus" tuntuu turvalliselta. En tietenkään osaa ennustaa hänen tulevaisuuttaan, mutta voisin hyvin kuvitella hänen viettävän ihan onnellista elämää.
Esikoinen kun on varsin erikoinen ja häntä katsoessaan tuntuu olevan selvä mahdollisuus sekä oikein hyvään että oikein pahaan (onnellisuuteen/onnettomuuteen). Hänen takiaan on tarvinnut rampata tutkimuksissa ja jännittää vanhempainvartteja ja muita keskusteluja päivähoidon/koulun kanssa. (Pojalla ei ole aspergeria, mutta piirteitä varsin paljon. Yms.)
Tykkäämisistä olen minäkin joskus lähtenyt arviointilomakkeissa. "Valitettavasti" ( ;) )tyttö tykkää vähän kaikenlaisesta puuhasta. Ehkä se 'sopeutuva' on hyvä sana. Ei nyt kuitenkaan mikään äärimmäisen sopeutuva :) .
Saa nähdä miten lapset muuttuvat vuosien varrella.
T:Ap
kuvailu ei ole ollenkaan vaikeaa, kaikki muu sitten oikeastaan onkin :)