Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka olisi joutunut vastoin
02.10.2010 |
kaikkia periaatteitaan hakemaan eroa puolisostaan?
Miten selvisitte, kauanko harkitsitte ja mikä sai lopulta tekemään ratkaisun?
Itse olen ollut äärimmäisen sitoutunut ja pitänyt täysin selvänä sitä, ettei lapsistani koskaan tule avioerolapsia. Vuosien mittaan ja erityisesti viimeisen vuoden aikana asiat ovat kuitenkin ajautuneet siihen pisteeseen, etten näe muuta vaihtoehtoa kuin erota. Tunnen valtavaa syyllisyyttä lasten takia, mutta tunnen hirvittävää syyllisyytä myös siitä, että kotona on niin riitaisaa. Kyse ei ole alkoholista tai kolmansista osapuolista, mutta luottamus ja kunnioitus on mennyt miehen epärehellisyyden ja vastuuttomuuden vuoksi.
Kommentit (2)
kuitenkin huomattavasti keveämmin perustein kuin toiset. On niitä, jotka ajattelevat, että minulla on oikeus siihen ja tuohon ja lapset kyllä sopeutuu ja sitten on niitä, jotka eivät ole koskaan voineet kuvitellakaan eroavansa ja tuntevat syyllisyyttä ja surua lasten ja myös vaikkapa mukavien isovanhempien yms puolesta, joita asia valitettavasti myös koskee vaikka päätös tietenkin onkin ennen kaikkea pariskunnan oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ero saattaa olla lapsille myös helpotus. Itse rukoilin ja toivoin melkein 16 vuotta että vanhemmat eroaisivat, onneksi pääsin muuttamaan aikaisin kotoa pois. Onnettomassa perheessä ei ole hyvä kasvaa.