Eilinen kadonneen jäljillä. 6 v erotettu äidistä, ei muistanu äitiään.
Eli ohjelman jaksossa esiintynyt veljejään etsivä (noin 25-vuotias) nainen sanoi, että hänellä ei ole mitään muistikuvia äidistään. Tämä nainen oli siis otettu huostaan 6-vuotiaana (jonka jälkeen kai ei ole nähnyt äitiään ellei äiti ollut käynyt katsomassa tytärtään lastenkodissa) Suomeen tytär oli adoptoitu 8-vuotiaana.
Tyttäreni on 6 v ja kauhistuttaisi ajatus, että hän unohtaisi minut, jos jostain syystä joutuisemme eroon. Tuntuu että se olisi jopa mahdotonta.
Mietin voisiko olla että tuon tytön ja äidin kiintymyssuhteessa olisi ollut jotain vialla?
Kommentit (37)
on ajalta, jolloin olin noin 5-6 vuotias. Mutta en ole varma, onko nuo niitä muistoja, joihin liittyy valokuvia ja joista on lapsuuteni aika useasti juteltu. Eli ehkä nämä tietyt mielikuvat ovat mielessäni siksi, että niitä on muistutettu mieliin lapsuudessa uudelleen ja uudelleen valokuvien myötä.
että mun ensimmäinen muistikuvani on n. 1 v 10 kk ikäisenä. Asuimme silloin mummolassa, ja heräsin yhtenä aamuna pinnasängyssä ja ihmettelin huoneen nurkkaan ilmestynyttä kimaltavaa ihmettä. Osoittelin sitä sormella pinnasängyn raosta ja äiti sanoi, että se on joulukuusi. Äiti ei ole koskaan siitä jutellut mulle, hämmästyi kun hiljan kerroin siitä. Muutimme kuulemma mummolasta pois kyseisenä talvena, enkä nukkunut uudessa kodissa enää pinnasängyssä. Muuttoa en muista. Seuraavan joulun muistan, koska sain koiran. Opettelimme sisäsiisteiksi yhtä aikaa....
Mutta asiaan palatakseni, Liljan tapauksessa voisi ajatella, että veli oli tärkeä, sen sijaan äiti tai eno ei. Joku jo sanoikin, että Lilja varmaan joutui huolehtimaan paljon pikkuveljestään. Tuollainen huostaanotto ja hylkäämiskokemus varmaan vaikuttaa muistiin, ihminen, varsinkin lapsi, yleensä haluaa sivuuttaa muistissa asiat, joita ei osaa käsitellä. Ne jää alitajuntaan piileksimään. Miettikääpä vain hyväksikäytettyjä lapsia, joiden tukahdutetut muistot pulppuilevat aikuisena esille.
Lapsia ei olisi saanut erottaa toisistaan. Tutullani on kaksi ulkomaista adoptiolasta, sisarukset, ja hän on vankasti sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa. Hän on myös pitänyt huolta lasten kielitaidosta, koska tietää että se hetki varmasti tulee, kun omat juuret on tapetilla.
äitiään jos tarkoittaa sitä miltä äiti näytti. Muistatteko itse äitinne kasvot vuodelta 85? Minulla on paljon muistoja äidistä, mutta enemmänkin välähdyksiä ja tilanteita, kertaakaan en muista että minkälainen tukka/meikki äidillä oli vaikkapa 80-luvulla tai kuinka äiti on muuttunut ja vanhettunut noista muistikuvista. Lähinnä valokuvista ja nykypäivästä asetan muistoille kasvot, mutten kyllä niitä oikeasti muista.
Kyllä mulla ainakin on kauheasti muistoja äidistäni tuon ikäisenä ja nuorempanakin.
Kotona ei ole ollut hyvät oltavat.
Isästä ei tietoa, äiti 18v esikoisen saadessaan.
No aivan varmasti on jotain ollut vialla, jos lapsi on annettu adoptioon...
Isä jäi toiseen maahan. Ja silti minulla on hänestä muistoja. Sen jälkeen olemme tavanneet vain muutaman kerran, joten ne varhaislapsuuden muistot ovat todellisia.
Lapsia olo hoitanut eno, ei äiti!
lapsuuden eläneellä ei ole juuri muistikuvia.
kun äitini kuoli. Sanoi, että ei muista hänestä juuri mitään... lähinnä jotain mielikuvia ja välähdyksiä vain.
kun äitini kuoli. Sanoi, että ei muista hänestä juuri mitään... lähinnä jotain mielikuvia ja välähdyksiä vain.
ja muistan heillä olleen hyvät ja läheiset välit. Tämä vain tarkennuksena.
kun äitini kuoli. Sanoi, että ei muista hänestä juuri mitään... lähinnä jotain mielikuvia ja välähdyksiä vain.
tai sitten ei osaa vaan hakea sieltä mielestään, muistella.
Olenpa kuullut, että joskus psykan tunnilla on ohjeiden mukaan muisteltu ja joku on muistanut jopa syntymänsä!
Eli muistijäljet ovat, ne pitää vaan osata hakea.
Mutta luulenpa, että sisaresi on harvinaisuus. (tai sitten lapsuudessanne oli häikkää?)
Minkäs ikäinen itse olit ja miten muistat?
ap
kun äitini kuoli. Sanoi, että ei muista hänestä juuri mitään... lähinnä jotain mielikuvia ja välähdyksiä vain.
tai sitten ei osaa vaan hakea sieltä mielestään, muistella.Olenpa kuullut, että joskus psykan tunnilla on ohjeiden mukaan muisteltu ja joku on muistanut jopa syntymänsä!
Eli muistijäljet ovat, ne pitää vaan osata hakea.
Mutta luulenpa, että sisaresi on harvinaisuus. (tai sitten lapsuudessanne oli häikkää?)
Minkäs ikäinen itse olit ja miten muistat?
ap
eivät usko tuollaiseen muistihömppään, että ihminen muistaisi syntymänsä. Onhan niitäkin, jotka muistavat mielestään ajat, jolloin olivat munasoluja, mutta se ei ole mahdollista. Nykykäsityksen mukaan ihminen harvoin muistaa asioita, jotka tapahtui ennen 3-vuotispäivää. Paljon on ns. valemuistoja.
että tuon siskoni lapsuudessa ei ollut mitään häikkää. Olin siitä suuren osan vielä kotonani, joten näin kyllä miten hän kasvoi. Äitini oli vielä kotiäitinä aina siskon syntymästä siihen asti, kun itse kuoli.
Muistaminen on sukua kuvittelulle, muistia luodaan tietoisesti. Sen takia muistikuvat ovat usein epäluotettavia, epätarkkoja ja faktat voivat mennä sekaisin. Muisti ei ole mikään tallenne.
Ihminen muistaa helpoiten asiat, joita aktiivisesti muistelee. Arkipäiväiset asiat unohtuvat, poikkeukselliset asiat muistetaan. Jos lapsi ei äidin kuoleman jälkeen ole saanut vahvistusta muistikuvilleen, ne kyllä häviävät pian.
Ohjelmassa taisi olla kyse siitä, ettei äiti ollut juuri lastaan hoitanut ennen huostaanottoa.
eivät usko tuollaiseen muistihömppään, että ihminen muistaisi syntymänsä. Onhan niitäkin, jotka muistavat mielestään ajat, jolloin olivat munasoluja, mutta se ei ole mahdollista. Nykykäsityksen mukaan ihminen harvoin muistaa asioita, jotka tapahtui ennen 3-vuotispäivää. Paljon on ns. valemuistoja.
Yksi sieltä luokasta oli muistanut muka syntymänsä (valemuisto tai sitten ei). Mutta kai joillain teknikoilla voi muistella. Ihminenhän muistaa paljon enemmän kuin osaa mielestään hakea. Metamuisti tarkoittaa, että muistaa/tietää että muistaa/tietää, mutta ei muista eli tietää, että voi hakea jonkun asian muististaan. ap
Useinkaan sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Terv:Perheterapeutti
oma tyttöni on samanikäinen ja hänelle pikkusisarus on hyvin tärkeä. Ohjelman lapset kasvoissa huonoissa oloissa on sisko on varmasti ottanut veljestä paljon suuremman vastuun kuin sen ikäisen kuuluisi joutua tekemään. Ajatelkaa miten kova paikka se on tytölle ollut kun yhtäkkiä joutuu veljestä eroon, eikä edes tiedä missä tämä on. Pienen sydän huolesta kipeä. :-(
Kielestä: 8v on aika vanha adoptoitavaksi ja oppimaan uuden kielen. Oli varmaan ihan oikea ratkaisu, ettei tyttö mennyt venäjänkileiseen kouluun, sillä missä hän olisi silloin oppinut suomea. Ira-kaverin kanssa he varmaan vaihtoivat kielen vähitellen suomeksi (jos pienestä asti tunsivat) kun molemmille suomi alkoi olla vahvempi kieli.
Veljen mielenterveys: ei kai ole mikään ihme jos huostaaotettu, huonoissa oloissa ollut lapsi oirehtii jotenkin. Onneksi hyvin lastenkotien ja adoptioperheen ansiosta veli on selvinnyt hyvin.
Tosin hyvin on selvinnyt Liljakin. Luulisi että murroiän kuohuissa menneisyysi n tullut rankasti esille ja se olisi voinut johtaa huononpaankin suuntaan. Lilja on hurmaava nuori nainen :-)