Olen nelikymppinen ja en ihastu enää kehenkään
Tämä on jotenkin jännä homma. Olen siis nelikymppinen mies ja ollut sinkkuna vajaat pari vuotta. Huomaan etten nykyään ihastu enää kehenkään. Nuorempana sitä ihastui huomattavasti helpommin, mutta nykyään vain ei herää oikein kenestäkään sellaista aitoa tunnetta sisällä. Nuoret naiset tuntuu lapsilta ja oman ikäiset naiset tädeiltä.
Kommentit (68)
Voisko johtua siitä, että sulla ei ole tarvetta etsiä ketään?
Sama homma täällä nimittäin, mutta itse en etsi mitään.
n49
Nelikymppiset naiset ihastuvat helposti. Nelikymppinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset naiset ihastuvat helposti. Nelikymppinen nainen
Ihastua kyllä saattaa sillointällöin, mutta pohja parisuhteelle, rakkaudelle, yhdessäololle ym. on mennyt täysin. En osaa enää kuvitella millaista olisi parisuhteessa ja koko konsepti tuntuu täysin naurettavalle. Mielummin yksin kuin valheessa
En minäkään ihastu ja luulen että johtuu pettymyksistä, en halua enää sitä samaa kuviota. Varsinkin kun ajattelen että olen se ongelmien aiheuttaja, en ole pystynyt muuttumaan, joten turha toivo yrittää suhteita, en usko tapaavani kohtuullista miestä, joka hyväksyisi minut.
N
Juuei nää touhut on niin nähty. Ei ne teineilyihastumiset kauas kanna ja hetken on kivaa.
Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.
Voi olla, että ikä tekee sen ja se, ettet vaan yksinkertaisesti ole törmännyt sopivaan hurmaavaan hlöön.
Joo, ei tosiaan kuka vaan enää kelpaa ja sehän on vaan hyvä.
Testosteronitasot? Rakastumiseen ja ihastumiseen hormonitasot ja seksuaalivietti liittyvät mitä suuremmissa määrin.
Sitä se on kun on hormonitoiminta tasapainossa. Sitten ei ihastu. Muut asiat kiinnostaa nyt eikä enää pariutuminen.
Et siis ole viimeiseen pariin vuoteen ihastunut kehenkään. Se on ihan normaalia. Aikuisella ihmisellä kuuluukin olla kausia, jolloin ei ihastu.
Voi olla, että esim. viisikymppisenä taas ihastut.
Voi myös olla, että olet tullut krantummaksi sen suhteen, millaiseen ihmiseen voit ihastua. Ei siinä ole mitään väärää. Eikä siinäkään, että olet sinkku.
Tässä neljääkymppiä lähestyessä huomaa viihtyvänsä entistä enemmän yksinään. Vaikka parisuhteessa vielä olenkin niin tuntuu että se toinen vaan häiritsee omaa rauhaa koko ajan enemmän.
Mulla taas hävisi aikanaan ihastuminen, kun naisten kanssa jutut meni jotenkin pieleen. Eipähän tarvi nähdä vaivaa enää.
Olen vähän yli 50 v. ja vähissä on ihastumiset. Nuoremmat ovat vielä niin nuoria ja vanhemmat sittn taas niin vanhoja. On oikein hyvä olla näin, ihan itsekseen, ilman ihastumisia ja rakastumisia. Nainen olen (vai saako niin enää sanoa).
Miksi pitää edes ihastua. Järjellä kannattaa valita kumppani. Ihastus on pelkkää hormonihöyryä.
Ikäkranttuus, eli tiedät mitä haluat eli turha suhdehumputtaminen jäänyt eli olet sinut itsesi kanssa eli huomaat vain yhtä tasapainoisen kuin itse eli kyllä se saattaa vielä tulla vastaan.
Olen 39 vuotias mies, ja mulla täsmälleen sama. Nuorempana ihastuin usein, joskus jopa rakastuin, mutta nykyään en enää koe noita tunteita ollenkaan.
Seksivietti on kyllä vielä jäljellä (vaikka sekin on iän myötä heikentynyt), mutta mitään romanttisia tunteita en enää kykene tuntemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.
Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.
Et voi tietää mitä toisten pään sisällä liikkuu. Oma lähipiirini ei ainakaan ole ihmisenä muuttunut miksikään vaikka ikää on tullut. Ihan yhtä tyhmät jutut vieläkin.
Mulla sama. Mutta johtuu minuun kohdistuneesta henkisestä väkivallasta eikä niistä naisista. Olen kuollut sisältä
M45