Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjäätte taaperoiden kanssa kyläpaikassa, jos olette kaksistaan taaperon kanssa liikkeellä?
Mitään haastetta ei ole, jos mennään kylään koko perheellä. Tällöin me vanhemmat voidaan kyläpaikassa vuorotellen katsoa lapsen perään, että toinen vanhempi saa esim. syödä rauhassa ja seurustella isäntäväen kanssa. Olen kokenut yksin taaperon kanssa kyläpaikkaan lähtemisen todella hankalaksi. Harva koti on "pikkulapsiystävällinen", vaan lapsen perään on pakko katsoa koko ajan, ettei lapsi mene ottamaan käsiinsä tv-tasoilta maljakoita tms särkyvää (oma koti on laitettu sellaiseksi, että ihan kaikkea ei tarvitse varoa). Taaperoa ei voi hetkeksikään laskea silmistään kyläpaikassa, että hän ei vaan riko tai sotke mitään. Olen tosi tarkka siitä, että lapsi ei sotke tai riko mitään toisten kotona. Syömistilanteet ovat kaikista vaikeimpia, kun itsellä ei ole taaperon vahtimisen vuoksi mitään mahdollisuutta istua rauhassa syömään, kun taapero heti ryntää tutkimaan kyläpaikkaa. Sekään ei auta, että lapselle ottaa mukaan leluja, kun lapsi on kiinnostuneempi tutkimaan kyläpaikassa näkyvillä olevia esineitä.
Aika usein nuo vierailut ovat menneet niin, että kiireessä hörppään korkeintaan kupin kahvia, enkä pysty syömään mitään, vaikka pöytään olisi katettu kahvit ja pullat tms. En ehdi seurustella isäntäväen kanssa, kun joudun ryntäilemään taaperon perässä. Haukkukaa vain huonoksi äidiksi, mutta minulle nuo kyläilyt ovat todella vaikeita, kun joudun käytännössä keskittymään siihen, ettei taapero tuhoa mitään. Joskus olen pyytänyt isäntäväeltä, että katsoisivat hetken lapsen perään, jotta saisin syötyä rauhassa. Iso osa ei kuitenkaan hoksaa, että näin pientä lasta on pakko vahtia 24/7, eikä satunnainen vilkaisu lapsen perään riitä. Käytännössä on siis pakko vahtia lasta itse, jotta lapsi ei vaan tuhoa mitään. Omassa kodissa näitä haasteita ei ole, kun koti on tehty lapsiystävälliseksi ja lapsi ei samalla tavalla ryntää tutkimaan kaikkea kiinnostavaa, kun ympäristö on tuttu.
Miten hemmetissä te katsotte taaperon perään kyläpaikassa niin, että saatte syötyä ja seurusteltua siinä samalla? Vai onko tässä mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että lapsi kasvaa?
Kommentit (63)
Taapero istutetaan syliin toiselle polvelle. Pidetään kiinni . Juodaan kahvit ja syödään pullat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman olisit voinut sanoa yhdessä kappaleessa.
En käy kyläpaikoissa taaperon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Taapero istutetaan syliin toiselle polvelle. Pidetään kiinni . Juodaan kahvit ja syödään pullat.
Oma taaperoni ei pysy enää tuolla tavalla sylissä, alkaa huutaa ja rimpuilee pois sylistä. Eikä kahvittelusta tule rimpuilevan lapsen kanssa mitään, eikä huudolta saa keskusteltua mitään. Olen varmaankin mielestäsi huono äiti, mutta en saa lasta pidettyä tuolla tavalla kurissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet kylään?
Meidät kutsutaan kylään esim. ystävieni luokse, synttärijuhliin yms.
Ap
Taaperon voi ottaa syliin istumaan. Kyllä se siinä tovin jaksaa. Yks vaihtoehto on myös kahvitella pihalla tai olohuoneessa keittiön sijaan. Siellä keittiön lattialla usein tylsempää kuin olohuoneessa puuhata. Lapselle voi myös laittaa jonkun Pipsa Possun pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 2 v lapsi ja kuulostaa tutulta. En tällä hetkellä lähdekään lapsen kanssa kahdestaan mihinkään kyläilemään, ellei ole aivan pakko. Leikkipuistot ja muut on aivan eri juttu, mutta kyläilystä ei tule mitään jos joutuu koko ajan vahtimaan silmät selässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Taaperon voi ottaa syliin istumaan. Kyllä se siinä tovin jaksaa. Yks vaihtoehto on myös kahvitella pihalla tai olohuoneessa keittiön sijaan. Siellä keittiön lattialla usein tylsempää kuin olohuoneessa puuhata. Lapselle voi myös laittaa jonkun Pipsa Possun pyörimään.
En ole "kehdannut" laittaa mitään lastenohjelmaa pyörimään kyläpaikassa. Tätä voisin seuraavalla kerralla ehdottaa. Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taapero istutetaan syliin toiselle polvelle. Pidetään kiinni . Juodaan kahvit ja syödään pullat.
Oma taaperoni ei pysy enää tuolla tavalla sylissä, alkaa huutaa ja rimpuilee pois sylistä. Eikä kahvittelusta tule rimpuilevan lapsen kanssa mitään, eikä huudolta saa keskusteltua mitään. Olen varmaankin mielestäsi huono äiti, mutta en saa lasta pidettyä tuolla tavalla kurissa.
Ap
Eikö pysy edes pöydän ääressä jos saa myös syötävää? Meidän taapero kyllä istuu pöydässä/sylissä kuin tatti jos annan sille vaikka keksiä, vaikka muuten vilkas onkin :D
En osaa valitettavasti antaa vinkkejä, kun emme ole oikeastaan kyläilleet tuommoisissa paikoissa missä pitäisi olla varovainen, lapsettomat kaverit käy meillä moikkaamassa tai sitten nähdään jossain ilman taaperoa.
Mulla on kehitysvammainen lapsi, ja ekaan 10 vuoteen en kyläillyt lapsen kanssa kaksin missään ja vain hyvin pakolliset vierailut koko perheenä. Aika harva ymmärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taapero istutetaan syliin toiselle polvelle. Pidetään kiinni . Juodaan kahvit ja syödään pullat.
Oma taaperoni ei pysy enää tuolla tavalla sylissä, alkaa huutaa ja rimpuilee pois sylistä. Eikä kahvittelusta tule rimpuilevan lapsen kanssa mitään, eikä huudolta saa keskusteltua mitään. Olen varmaankin mielestäsi huono äiti, mutta en saa lasta pidettyä tuolla tavalla kurissa.
Ap
Eikö pysy edes pöydän ääressä jos saa myös syötävää? Meidän taapero kyllä istuu pöydässä/sylissä kuin tatti jos annan sille vaikka keksiä, vaikka muuten vilkas onkin :D
En osaa valitettavasti antaa vinkkejä, kun emme ole oikeastaan kyläilleet tuommoisissa paikoissa missä pitäisi olla varovainen, lapsettomat kaverit käy meillä moikkaamassa tai sitten nähdään jossain ilman taaperoa.
Taaperon ruokailuhetkeä joudun koko ajan valvomaan. Muuten olisi keksien täytteet ja muut syötävät sormilla leviteltynä pitkin pöytää. Taapero ei jaksa kyläpaikassa kauaa keskittyä syömiseen (ei nälätä samalla tavalla kuin kotona), joten nuo ruokailuhetket ovat taaperolla äkkiä ohitse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kehitysvammainen lapsi, ja ekaan 10 vuoteen en kyläillyt lapsen kanssa kaksin missään ja vain hyvin pakolliset vierailut koko perheenä. Aika harva ymmärsi.
Tämä. Ja nämä valittavat täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taapero istutetaan syliin toiselle polvelle. Pidetään kiinni . Juodaan kahvit ja syödään pullat.
Oma taaperoni ei pysy enää tuolla tavalla sylissä, alkaa huutaa ja rimpuilee pois sylistä. Eikä kahvittelusta tule rimpuilevan lapsen kanssa mitään, eikä huudolta saa keskusteltua mitään. Olen varmaankin mielestäsi huono äiti, mutta en saa lasta pidettyä tuolla tavalla kurissa.
Ap
Eikö pysy edes pöydän ääressä jos saa myös syötävää? Meidän taapero kyllä istuu pöydässä/sylissä kuin tatti jos annan sille vaikka keksiä, vaikka muuten vilkas onkin :D
En osaa valitettavasti antaa vinkkejä, kun emme ole oikeastaan kyläilleet tuommoisissa paikoissa missä pitäisi olla varovainen, lapsettomat kaverit käy meillä moikkaamassa tai sitten nähdään jossain ilman taaperoa.
Taaperon ruokailuhetkeä joudun koko ajan valvomaan. Muuten olisi keksien täytteet ja muut syötävät sormilla leviteltynä pitkin pöytää. Taapero ei jaksa kyläpaikassa kauaa keskittyä syömiseen (ei nälätä samalla tavalla kuin kotona), joten nuo ruokailuhetket ovat taaperolla äkkiä ohitse.
Ap
Ole jo hiljaa.
Olen tainnut käydä kahdesti 1-2 v pojan kanssa jonkun luona niin, että mies ei ole lähtenyt mukaan. Kumpikin kerta on ollut jonkun toisen lapsen kaverisynttärit. Suoraan sanottuna on ollut aivan helvetistä, kun olen vahtinut, ettei poika ota toisilta leluja/ettei toiset ota pojalta leluja, ettei poika sottaa mitään tai pengo kaappeja. Yritä siinä sitten jutella muiden aikuisten kanssa saati juoda sitä kahvikupillista.
Näiden kertojen perusteella on olo, että en lähde enää kahdestaan pojan kanssa tuollaisiin tilanteisiin. Eiköhän parissa vuodessa tilanne rauhoitu ja kahvitkin saa juoda rauhassa.
Helpottaa kun lapsi on 3 v. Koita siis vaan kestää.
Käyn vain sellaisissa paikoissa, joissa lapsia vahditaan yhdessä. Eli käytännössä vanhemmillani, siskolla jolla on lapsia, ja parilla kaverilla joilla on samanikäisiä myös. Muita kavereita olen nähnyt sitten silloin kun mies vahtii lasta kotona.
Meillä on koottava leikkikehä jonka saa autoon mukaan. Helppo pystyttää kyläpaikkaan.
Lastentarvikeliikkeistä löytyy settejä millä tavallisen tuolin saa muutettua syöttötuoliksi. Se on esim. "laatikko" mikä laitetaan tavallisen tuolin päälle ja selkänojaan kiinni tai sitten kankainen mikä kiinnitetään selkänojaan. Siinä lapsi pysyy istumassa niin kuin tavallisessa syöttötuolissa eikä lähde omille teilleen kesken ruokailun.
Tuo on lopulta aika lyhyt vaihe, vaikka ei nyt siltä tuntuisi.
Voisitteko nähdä tässä vaiheessa enemmän teillä kotona ja lapsen kasvaessa sitten taas kävisitte muiden luona enemmän kylässä?